Onkohan kellään vastaavaa kokemusta...
Elämääni on osunut ihminen, joka jotenkin muodostu nopeesti mulle tärkeeks. En tiedä onko tunne lainkaan molemmin puolinen. Ja nyt tää ihminen alko seurustelemaan ja musta tuntuu, että tipun vähitellen kokonaan pois kuvioista. Tää henkilö on siis mies ja minä nainen. Mä en haluiskaan olla yhtään enempää tai vähempää kuin hänen ystävänsä, mutta kuinka ystävyys muodostuu? Vietettiin kovin paljon aikaa yhdessä kesällä ja alkusyksystä yhteisen harrastuksen parissa. Ei siis oltu toisillemme muuta kuin harrastusseuraa. Eikä me mistään syvälisestä juuri juteltu, eli ei kai tätä mitenkään voi ystävyydeks kutsuakaan. Oisin kuitenkin toivonut suhteen kehittyvän siihen suuntaan. Nyt pelkään, että kaikki tyssää siihen, kun kaveri alko seurustelee. Seurustelen itsekin, eli haaveenani oli nimenomaan ystävyys, mutta pelkään etten voi sitä saada.
Oon suhteellisen sosiaalinen, joten tuttuja ja jotain ehkä kaveriks kutsuttavia tapauksia on mun elämässä paljon. Muutama periaatteessa läheinen ystävä myös, mutta mitään oikeeta sielunkumppania ei oo ollu sitten ala-asteen. Miesystävän kanssa toki synkkaa syvällisestikin, mutta ollaan kovin erilaisia ja tarviin kyllä seurustelusuhteen lisäksi ystäviä. Sukupuolella ei mulle oo väliä, mutta haluisin ystäviä, jotka tykkää suunnilleen samoista asioista kuin minä. Siks tää uus ihminen mun elämässä tuntuu niin tärkeeltä. Vanhoista ystävistä läheisimpien kanssa ollaan kasvettu vähitellen eri suuntiin. Ne on mulle edelleen tärkeitä, mut meillä on osittain niin erilaiset kiinnostuksen kohteet, että yhteinen kiva on välillä teennäistä. (Mä oon viel semmonen mukautuja, et harvoin uskallan ilmaista oikeesti omat mielipiteeni, paitsi kullalleni.) Eli siis vanhat ystävyyssuhteet himmenee, herää toivo uudesta ja samantien toivo viedään. Pelkäänkö turhaan? Ja miten voisin ilmaista tälle ihmiselle, että hän on mulle tärkeä, ilman että aiheutan turhia väärinkäsityksiä? En halua rikkoa meistä kummankaan seurustelusuhdetta. Vai onko parempi olla ilmasematta mitenkään ja odottaa vaan mihin elämä kuljettaa?
Elämääni on osunut ihminen, joka jotenkin muodostu nopeesti mulle tärkeeks. En tiedä onko tunne lainkaan molemmin puolinen. Ja nyt tää ihminen alko seurustelemaan ja musta tuntuu, että tipun vähitellen kokonaan pois kuvioista. Tää henkilö on siis mies ja minä nainen. Mä en haluiskaan olla yhtään enempää tai vähempää kuin hänen ystävänsä, mutta kuinka ystävyys muodostuu? Vietettiin kovin paljon aikaa yhdessä kesällä ja alkusyksystä yhteisen harrastuksen parissa. Ei siis oltu toisillemme muuta kuin harrastusseuraa. Eikä me mistään syvälisestä juuri juteltu, eli ei kai tätä mitenkään voi ystävyydeks kutsuakaan. Oisin kuitenkin toivonut suhteen kehittyvän siihen suuntaan. Nyt pelkään, että kaikki tyssää siihen, kun kaveri alko seurustelee. Seurustelen itsekin, eli haaveenani oli nimenomaan ystävyys, mutta pelkään etten voi sitä saada.
Oon suhteellisen sosiaalinen, joten tuttuja ja jotain ehkä kaveriks kutsuttavia tapauksia on mun elämässä paljon. Muutama periaatteessa läheinen ystävä myös, mutta mitään oikeeta sielunkumppania ei oo ollu sitten ala-asteen. Miesystävän kanssa toki synkkaa syvällisestikin, mutta ollaan kovin erilaisia ja tarviin kyllä seurustelusuhteen lisäksi ystäviä. Sukupuolella ei mulle oo väliä, mutta haluisin ystäviä, jotka tykkää suunnilleen samoista asioista kuin minä. Siks tää uus ihminen mun elämässä tuntuu niin tärkeeltä. Vanhoista ystävistä läheisimpien kanssa ollaan kasvettu vähitellen eri suuntiin. Ne on mulle edelleen tärkeitä, mut meillä on osittain niin erilaiset kiinnostuksen kohteet, että yhteinen kiva on välillä teennäistä. (Mä oon viel semmonen mukautuja, et harvoin uskallan ilmaista oikeesti omat mielipiteeni, paitsi kullalleni.) Eli siis vanhat ystävyyssuhteet himmenee, herää toivo uudesta ja samantien toivo viedään. Pelkäänkö turhaan? Ja miten voisin ilmaista tälle ihmiselle, että hän on mulle tärkeä, ilman että aiheutan turhia väärinkäsityksiä? En halua rikkoa meistä kummankaan seurustelusuhdetta. Vai onko parempi olla ilmasematta mitenkään ja odottaa vaan mihin elämä kuljettaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuplatreffit!! Saattaahan olla että teistä kaikista tulee ystäviä!!! pidän täällä peukkuja!
Kiitos vinkistä, mutta... Kyseisen naisystävän oon tavannu jo kerran. Toivon, että sillä oli vaan huonopäivä, mutta sillä kertaa ei tuntunu siltä, että meistä vois tulla ystäviä. Ja mitä mun avomieheeni tulee, niin hän ei halua edes tavata kyseistä kaveri-/ystäväpoikaani. Hyväksyy sen, että vietän aikaa hänen kanssaan harrastuksemme parissa, mutta ei koskaan halua mukaan... kai se pystyy pitämään mustasukkasuuden loitolla olemalla tapaamatta tai jotain. Tapaamiseen painostaminen olisi pahinta mitä voisin tehdä.
Minulla on aikalailla sama ongelma. Vietin koko loppukesän ja syksyn hyvin tiivistä ystävyyttä erään naisen kanssa. Itse olen siis mies. Nainen oli vielä selkeästi aktiivisempi osapuoli yhteydenpidossa. Yhteydenpito oli päivittäistä ja nautin siitä suuresti.
Nyt nainen on kuitenkin löytänyt seurustelukumppanin ja yhteydenpito loppui suurinpiirtein kokonaan yhtä nopeasti kun alkoikin. Tämä harmittaa niin, että yöunetkin ovat menneet. En tiedä yhtään mitä tehdä nyt.
Tunnen kyllä syvää empatiaa sua kohtaan, yllättäen ;-) Meijän pitäis varmaan tavata, tilittää toisillemme ja keties dokata ... Ei tosissaan, mut tsemppiä sulle! Kyllä sä pääset siit yli.
Ootteko viel kuitenkin kavereita? Entä seurusteletko itse? Mä seurustelen. Oon seurustellu koko ton "ystävyyden" ajan, joten mulla pitäis sikäli olla helppoa. Mut inhottaa, kun ei viitsi omalle miehelleen tilitellä miten tärkeeks joku toinen mies ystävänä muodostu... Onneks mun kulta on kuitenkin ihana ja ymmärtäväinen. Kukaan ei kuitenkaan voi ymmärtää täysin ja miehelleni en tosiaan viitsi asiasta juuri puhua... kovin vähän ystävillekään, koska pelkään väärinymmärryksiä tai muita sotkuja...
Kiitos empatiasta =)
Ehkä joskus pääse yli. Nyt tuntuu aivan toivottomalta. Itse en tällähetkellä seurustele. En oikein usko, että se tässä tilassa onnistuisikaan. En myöskään tarkkaan tiedä tuosta kaveruudesta nyt. Minulla ei sitä vastaan olisi mitään, päinvastoin.
yleensä kaverit jää hetkeksi kun löytää rakkauden.
He kai haluavat viettää aikaa keskenään kuten rakastavaiset yleensä haluavat...Älä ole heistä mustasukkainen vaan anna heidän olla ja viettää aikaa.Jossain vaiheessa varmaan sinullekkin riittää aikaan kun pahin huuma on ohi.Pelkistä ystävistä ollaan harvoin mustasukkaisia mutta sinä mitit näköjään aika paljonkin sitä että jäät kokonaan pois kuvioista..Minullakin on miespuolisia hyviä ystäviä ja sama on tapahtunut minulle paitsi että minä en sure etten nää heitä.Olen iloinen että ovat löytäneet iselleen rakkan..Jos olet pelkkä kaveri niin odota että hän ottaa sinuun yhtetyytä, ole kaveri ja pysy lähettyvillä ja tukena jos sellasta tarvitaan.Sitävarten kaveri on..