Mikähän tässä mättää kun työ ei kiinnosta

Sama juttu meikäläisellä. Joka ikinen duuni on alkanut ahdistamaan muutaman kuukauden, tai max. vuoden jälkeen. Pisin työsuhteeni onkin ollut vain noin 2,5 vuotta. Tästä alkaa koitua ongelmia siinä mielessä, että työnantajat voivat karsastaa usein työpaikkaa vaihtavaa henkilöä...vaikkakin jotkut ovat todenneet että se on nykyään melko yleistä.

Joka tapauksessa, ei pitäisi valittaa mutta minkäs teet kun hommat kun on opittu niin ne alkaa samantien tympiä. Mulle sopisi kai sellainen vaihtelevampi työ, mutta kun olen haalarikansaa niin yleensä ne työt on sitä yhtä ja samaa jaskaa...

Sulla on tietysti tuo palkka niin hyvä että sen voimalla on varmaan jaksanut kärvistellä jonkin aikaa, mutta ei se raha korvaa sitä ahdistusta joka seuraa epätyydyttävästä työstä. Ehkä se kuitenkin vähän helpottaa.

Tuo kuulosti niin tutulta! Itse haaveilen töissä päivät pitkät siitä että olisi vaan rahaa niin paljon että voisi olla vapaa, surffailen netissä, täytän ristikoita... En vaan saa työstä kiinni. Jokainen uusi tehtävä tuntuu älyttämän vaikealta aloittaa, vaikka osaisin homman. Enkä usko että tämä on laiskuutta. Olen aina ollut tunnollinen mutta kyllästyn niin nopeasti, enkä kyllä keksi mitään ammattia missä oikeasti viihtyisin.

Just oli kuin minun kirjoittamaa...! Minulla vain tonnin vähempi palkaa, mutta työt ei rasita kun valtion leivissä kulutan veronmaksajien euroja... Olen ollut nyt 7 vuotta samalla työnantajalla ja työt ei kiinnosta pätkän vertaa... Vähäisetkin työt jää venymään ja delegoin työt muille. Ajattelin jäädä keväällä vuorotteluvapaalle vuodeksi, jos siitä sais pikkusen potkua. Epäilen kuitenkin...?!

Miten olisi, jos kävisit ammatinvalinnanohjaajalla? Sinne pääsee työkkärin kautta. Ammatinvalintapsykologin kanssa voisit miettiä, mitä työltäsi haluat. Voit myös saada selville omaa suuntautumistasi persoonallisuustestien avulla . Itselleni ei ole vielä löytynyt sopivaa alaa vaikka olenkin käynyt ammatinvalinnanohjaajalla, mutta ehkäpä siitä jollekkin toiselle on enemmän apua.

Et sinä mitään kallonkutistajaa tarvitse! Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. :)

Kokeilepas hankkia itsellesi puoliso ja sitten muksuja. Enää ei työ ole kaikki kaikessa, vaan elämä muuttuu kummasti. Työpaikkakin alkaa tuntua auvoiselta keitaalta, kun kotona kakarat tappelee keskenään ihan jatkuvasti.

Taitaa olla vain hetkellinen syysmasennus. Ole vain töissä ja nauti kun sitä on, erinomaisella palkalla voit toteuttaa hetkellisiä piristeitä elämääsi, mutta älä unohda perhettä, hekin voivat ehkä huonosti jos masennuksesi voi tarttua heihin. Jotain kaunista ja piristävää pitäisi keksiä niin jo taas jaksaa jatkaa. Onni ja Ilo on pienestä kiini...siitä pitää osata vain nauttia.

juuri kirjoittaa samasta aiheesta, mutta törmäsin viestiisi.
Tilanteeni on sikäli kuitenkin melko erilainen, että olen 19-vuotias ja vietän välivuotta. Ensi keväänä pyrin taas opiskelemaan ja toivottavasti pääsen. Nyt vietän välivuotta ja aloitin työni noin kuukausi sitten. Olen todella stressaantunut ja ahdistunut. Suoraan sanottuna pelkään töihin menoa joka päivä ja tuntuu etten suoriudu tehtävistäni. Minulla on ollut yksi työ ennen tätä ja siellä oli ihan sama fiilis. Siellä jaksoin sinnitellä noin 10 kuukautta, joka tuntui ikuisuudelta. No nyt on päivä kerrallaan rämmitty työpäivä läpi, mutta ahdistaa niin paljon. Enkä siis ole tehnyt työtä kuin pienen hetken. Haaveilen jatkuvasti siitä hetkestä kun voin sanoa itseni irti. Opiskelupaikan saaminen selviää vasta heinäkuun lopussa, joten sinne asti pitäisi jaksaa. En tiedä kuinka. Kohta pitää lähteä iltavuoroon =(

Olipa hyvä lukea teidän kaikkien kommentteja. Hetken jo ehdin luulla, että olen ainoa jolla on tälläisiä ongelmia työssä. IHANAA, että muillakin on täsmälleen samoja fiiliksiä!! Tietenkään ei ole hyvä, että työ ottaa päähän, mutta enpähän ainakaan ole yksin ongelmani kanssa. Sitä en tiedä miten tästä eteenpäin, ratkaisua ei tunnu löytyvän. Ainoa mitä tästä seuraa taitaa olla apaattisuuden lisääntyminen.

Sitte se vasta ahistaa ja vituttaa kun työtä ei ole = Ei rahaa. Kokeiles venyttää penniä tyyliin 1-2€ per päivä elämiseen laskujen jäkeen kuukausi/vuositolkulla, alkaa meinaan makarooni, ranskalaiset ja alennusmakkarat tulla korvista ulos. Perkele jos tuo sun palkka on ihan todellinen niin kyllä kateeksi käy, tuohon rahaan mua sais nöyryyttää, sylkeä päälle, alistaa, juoksuttaa ja vaikka mitä, sillä työtähän se vain on:-) ja joka kerta kun pikapankilla käy niin naurattas ihan vitusti.

Ehdottaisin että pyrit pois johtotehtävistä. Osa ei ymmärrä että on mahdollista kehittyä myös muilla tavoin. Haluaisitko toimia konsulttina, experttinä tms.. Esimiestehtävät voivat olla hyvin ahdistavia, jos asioita ja muutoksia tapahtuu omista haluista huolimatta. Tekemällä erillaista työtä sinulla on mahdollisuus kasvattaa motivaatiota. Se että pääsee eteenpäin näennäisen helposti saattaa johtaa juuri siihen että kompetenssi ei riitäkään kun pitäisi oikeasti tehdä jotain. Lisäksi kun asema on tarpeeksi korkealla niin uskallus ei riitä edes koulutukseen hakeutumiseen.

Muita ehdotuksia lienee vuorotteluvapaa tms. Mutta taloudellinen puoli sanelee monesti sen mitä teet.

www.avoinpaikka.fi

ja sieltä Urapolku PRO.

Minä lähdin... heti kun uusi paikka löytyi. sain tarpeekseni ja lähdin hommaan missä tiesin että en kauaa viihdy. Nyt toinen pätkätyö menossa - mutta huippuhomma haarukassa.

Näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut nostaa vielä kissa pöydälle ja jutella esimiehen kanssa rehellisesti. Jos esimies olisi ollut tehtävänsä tasalla niin ehkä olisi löytänyt ratkaisun. Omalla kohdalla tosin aika epätodennäköistä: pieni yritys jossa tehtävänvaihto aika mahdotonta. Isommassa saattaisi hyvinkin olla mahdollista - vaikka vaihto jonkun toisen kanssa jolla samat aatteet omasta työstä! Tiedän tosin enemmän kuin hyvin että vaatii aika lailla tsemppiä ja energiaa jotta rakentavasti pystyisi asiasta keskustelemaan. Jos olet yhtä henkisesti lamaantunut kuin minä olin niin aika vaikea tehtävä. Ihmettelen että joku otti töihin kun tuntui että olin kuin tiskirätti- ihan yhtä säkenöivä ja mielenkiintoinen....

Ei ole helppoa yrittää löytää organisaatiota tai tehtäviä joihin todella istuu. Ja työttömän imago voi olla yllättävän hankala kestää.

Kirjoituksista päätellen ollette kaikki nuoria koulutettuja ihmisiä. Vaihtakaa työpaikkaa, uskaltakaa ottaa riskejä, kokeilkaa eri aloja teillä on siihen vielä mahdollisuus. Yli 40 v ikäisiä ei kukaan ota edes enää töihin ja hekin ketkä ovat töissä yritetään saada keinolla millä hyvänsä yritetään saada sieltä pois. Tsempatkaa

Moi,
ehkä kyseessä on myöhästynyt 3-kympin kriisi? Mitä haluat tehdä elämässäsi? En usko, että pelkästään työ tai/ja perhe - vaikka kuinka onnistuneita projekteja olisivatkin, voivat antaa täysipainoisen elämän. Ilo löytyy, kun ryhdyt elämään itsellesi, tekemään/tutkimaan jotain sellaista, mitä ei ole ulkoapäin asetettu, opettele olemaan itsesi ehdoitta. Samalla huomaat, että tulet paremmin myös sinuiksi oman tilanteesi ja muiden kanssa. Jokin uusi harrastus tms., jolla saisit elämänilosi palaamaan? Omassa tapauksessani ratkaisin asian meditaation avulla.