Nyt tarvitaan oikeasti mies-suomi-mies -sanakirjaa, joten kommentteja arvon herrat (ja miksei naisetkin, jotka ovat törmänneet samaan):
Tässä kerrottu tilanne on toistunut viime vuosien aikana kohdallani ja usean ystävättärenikin kohdalla muutamaankin otteeseen.
Tutustun mukavaan (30 ) mieheen ja alamme tapailla. Itse jarruttelen asioiden etenemistä yleensä hieman alussa, mutta juuri mies on se, joka tahtoo nähdä jatkuvasti ja pitää koko ajan tiiviisti yhteyttä. Onhan se imartelevaa..
Sitten jossain vaiheessa (n. 1 - 2 kk:n tiiviin tapailun jälkeen) kun olen jopa itse jo alkanut uskoa, että tästähan saattaakin tulla jotain, mies vetääkin jarrut pohjaan.
Ja kun tähän kysyy syytä, on vastaus jotain näiden klisheisten ja klassisten tyrmäyslauseiden variaatiota: "En ole valmis parisuhteeseen/ei musta ole seurustelemaan." "En oikein tiedä itsekään, mitä haluaisin." "En voi luvata mitään". "Tarvitsen aikaa miettiä asioita."
Ja kuitenkin, tässä kohtaa kun tarjoaa miehelle vaihtoehtoa, että ei sitten tapailla, niin mies ei halua sitäkään. Ei osata siis sanoa EI, mutta ei uskalleta sanoa kyllä.Tuntuu siltä, ettei miehen sanavarastoon kuulu suoraa ja rehellistä EI-sanaa ollenkaan! Ja arvatahan saattaa, että tuosta pisteestä eteenpäin suhde alkaa kuitenkin pikku hiljaa vaan hiipua pois. Easy way out?
Aikuisena ihmisenä ja rehellisen puheen kannattajana kuulisin ennemmin mielelläni selvällä suomenkielellä EI, kun että joutuu taas spekuloimaan, että mitä tapahtui ja kuuluukohan siitä enää mitään ja jos ei kuulu niin miksi?!?
Täh?!?
Nainen 31v.
Tässä kerrottu tilanne on toistunut viime vuosien aikana kohdallani ja usean ystävättärenikin kohdalla muutamaankin otteeseen.
Tutustun mukavaan (30 ) mieheen ja alamme tapailla. Itse jarruttelen asioiden etenemistä yleensä hieman alussa, mutta juuri mies on se, joka tahtoo nähdä jatkuvasti ja pitää koko ajan tiiviisti yhteyttä. Onhan se imartelevaa..
Sitten jossain vaiheessa (n. 1 - 2 kk:n tiiviin tapailun jälkeen) kun olen jopa itse jo alkanut uskoa, että tästähan saattaakin tulla jotain, mies vetääkin jarrut pohjaan.
Ja kun tähän kysyy syytä, on vastaus jotain näiden klisheisten ja klassisten tyrmäyslauseiden variaatiota: "En ole valmis parisuhteeseen/ei musta ole seurustelemaan." "En oikein tiedä itsekään, mitä haluaisin." "En voi luvata mitään". "Tarvitsen aikaa miettiä asioita."
Ja kuitenkin, tässä kohtaa kun tarjoaa miehelle vaihtoehtoa, että ei sitten tapailla, niin mies ei halua sitäkään. Ei osata siis sanoa EI, mutta ei uskalleta sanoa kyllä.Tuntuu siltä, ettei miehen sanavarastoon kuulu suoraa ja rehellistä EI-sanaa ollenkaan! Ja arvatahan saattaa, että tuosta pisteestä eteenpäin suhde alkaa kuitenkin pikku hiljaa vaan hiipua pois. Easy way out?
Aikuisena ihmisenä ja rehellisen puheen kannattajana kuulisin ennemmin mielelläni selvällä suomenkielellä EI, kun että joutuu taas spekuloimaan, että mitä tapahtui ja kuuluukohan siitä enää mitään ja jos ei kuulu niin miksi?!?
Täh?!?
Nainen 31v.
Vastaukset 9
Vanhimmat
teen niin..:( en haluu luopua koko ihmisestä, mutten myöskään mitään vakavaa. se vaan että kun on aloitettu suhde pohjalta ja toinen ehtii sanoa rakastat on vaikeeta enään alkaa puhuun ystävyydestä. en halua satuttaa, mutten myöskään osaa kieltäytyä.
...onko moinen päättämättömyys mielestäsi reilua toista kohtaan? Ettei halua luopua, muttei halua mennä suhteessa eteenpäinkään? R-sanaa ei ole sanottu, on vaan viihdytty toisen seurassa hyvin..
vaikka en ole sanonut että rakastan (voisin sanoa jos huvittais, mutta en viitsi sanoa jos en tarkoita sitä tosissani) niin sanon jos en rakasta(en suoraan, mutta kuitenkin). toinen tietää silloin missä mennään. minkä mä sille voin että toinen rakastuu? tai jos yritän kehittää jotakin, mutta huomaan ettei se ole sitä mitä kaipaan? mitä mun pitäis tehdä kun kummatkin viihtyy toisensa seurassa? mun mielestä mä tee palveluksen pojille ja miehille, sillä vaikka lopussa sydä särkyykin niin sitä ennen ne kokee huuman ja elämänilon. reilua.. niin mun mielestä "asiakas on aina oikeassa" ei ole tasa-arvoa vaan se syrjii kauppiaita!!!
Jaa minä voisin vähän yrittää spekuloida. Alkuun mies on oikeasti kiinnostunu. Yrittää joustaa ja venyy vaikka mihin. Jättää harrastuksia ja touhuaa sitä sun tätä sinun vuoksesi.
Noh sitten kun sitä jatkuu aikansa, miehen takki vaan tyhjenee. sitä istuu miettimään että tätäkö tämä sitten on? Odottamista, myöntymistä ja naisten ehdotonta etusijalle asettamista. Sitä jaksaa vähän aikaa aivan mainiosti, mutta sitten jossain vaiheessa se tulee se stoppi. "Kiitos mulle riittää. Mie en kestä enää yhtään treffien perumista tai tekosyytä olla olematta ihan kahden kesken." Onhan se varmaan imartelevaa kun toinen vaan jarruttelee ja toinen raahaa sitä koko tahdollaan eteenpäiin.
Mies ei kuitenkaan ole ikiliikkuja ja lopulta paukut loppuu. Tulee väsymys uupumus ja turhautuneisuus "Jos tuo ei kerta riitä niin... olokoon perkele"
kiitos pitkästä kommentista, mutta spekulaatiosi osui hieman harhaan. En ole "vaikeasti tavoiteltavaa tyyppiä" eli en pistä miestä venymään tai joustamaan tai tekemään muuta akrobatiaa.
Olen aluksi varovainen siksi, että näpeille on tullut niin monesti. Sen yleensä kerronkin. Rehellisenä. Ja sitten kun minä alan alkuvarovaisuuden jälkeen uskoa suhteeseen, niin silloin miehen innostus hiipuu. Eli kun alkaa "mennä vakavaksi", toinen perääntyy. Muttei silti osaa sanoa EI. Miksi ei?
Tiedät mielestäni liiankin hyvin, mikä muissa on vikana mutta et sitä mikä itsessäsi. Kirjoituksistasi päätellen olet ehdottomuuksiin uskova ihminen. Unohda Sithin opit ja tule meidän Jedi-ritarien iloiseen joukkoon.
ja se kaikki muu on?
Annat ymmärtää mutta et ymmärrä antaa. Et paljasta heikkouksiasi etkä puutteitasi. Mies joutuu koko ajan taistelemaan vuorovettä vastaan. Eikä saa sinuun minkäänlaista otetta. Tai ainakaan et anna sen näkyä. Sinulla on ympärillä suojakuori jonka läpi et päästä ihmistä liian helposti.
Prinssi hakkaa aikansa tätä suojakuorta mutta ei vaan pääse sisälle koska kukaan ei tuu avaamaan. Katselee vaan tornista ja hymyilee. Sit se prinssi väsyy taistelemaan niitä muureja vastaan ja istuu hetkeksi huilaamaan. Nyt prinsessa aukaiseekin portin linnaan. Ikäänkuin "hyvä yritys tuu nyt sitten." Se saattaa käydä vähän ylpeyden päälle.
luottamuksellinen ja rehellinen. Ja hän jää yksin. Ei saa antaa, kun ei osata ottaa vastaan.
Mulla käy aina ihan samalla tavalla! Nytkin on meneillään "juttu", jota on jatkunu jo muutaman kuukauden, eikä tää etene tästä mihinkään suuntaan...
Aluks mies oli se, joka piti yhteyksiä ja oli innostuneempi näkemisestä. Mua ehkä vähän pelotti ja ahistikin siinä vaiheessa, kun toinen oli NIIN kiinnostunu. Mutta sitten sitä yhtäkkiä huomas, että on itekin tosi kiinnostunu (ois tehny mieli vaan olla koko ajan toisen kanssa jne, mutta en kuitenkaan omasta mielestäni ollu liian tyrkky, annoin miehen elää omaa elämäänsäkin). Ja kappas vaan, pikkuhiljaa miehen innostus sitten näytti hiipuvan. :(
Kuitenkin juttu on jatkunut "kituuttamalla" eteenpäin: nähään sillon tällön, soitellaan jne. No, tässä muutama päivä sitten sain tarpeekseni ja sanoin miehelle, että en tahtois enää jatkaa. Mies oli, että "ok, lopetetaan vaan", mutta tarkotti seksiä. Sanoi, että ei meijän oo pakko panna, jos musta tuntuu, että en taho jatkaa... Mä siis tarkoitin ihan koko juttua, yhteydenpitoa ylipäätään! Mutta ei mies nähny tätä kaiken mahdollisen lopettamista ees vaihtoehtona. Oletti vaan, että soitellaan ja nähään niinku ennenkin, mutta ei vaan harrasteta seksiä.
Mä en enää ymmärrä ollenkaan, että mistä tässä on kyse. Turhauttavaa tällanen... Meillä tosin on 9 vuotta ikäeroa ja mies on tätä kovasti miettiny ja sekin osaltaan vaikeuttaa tätä juttua... En tiedä, pää hajoo tämmösten juttujen takia.