Muutin jo aikapäiviä pois Tornionjokilaaksosta, eikä ole ollut ikävä :) Seudun asennemaailma on suhteellisen ikävä. Pääosa ihmisistä oli aivan uskomattoman kateellista ja kyreilevää porukkaa. Sen huomaa oikeastaan vasta kun sieltä pääsee pois ja kun on jo asunut muutaman vuoden vapaammilla vesillä. Esimerkiksi täällä Itä-Suomessa ihminen on vielä arvossaan ja toiselle toivotaan hyvää.
Lopulta sitä on huomannut, että alinomainen kateellisuus ei olekaan suomalaisten tyypillinen piirre, vaan vain pohjalaisten ja peräpohjalaisten piirre. Ehkä tuo entinen kotiseutuni on vain liian pieni ja kaikki ovat siellä kohta sukua keskenään, kun on "poikkinaitu" pitkin ja poikin lähiseutua jo pitkät ajat. Ja ehkä se rikkaan naapurin rajalla oleminen on katkeroittanut porukat vuosisatojen aikana... tiedä häntä. (Nythän tosin Suomella menee paremmin kuin Ruotsilla.)
Aika vastenmielistä sielläpäin on edelleen käydä, vaikka sukuloimassa aina välillä käynkin -velvollisuudesta. En kyllä enää kauan, koska vanhemmat ovat jo aika vanhoja.
Joka kerta joudun henkiseen taisteluun itseni kanssa, että jaksan säilyttää positiivisuuteni niiden entisten naapureiden ja tuttavien kanssa puhuessa. Kun aina vain ollaan negatiivisia ja kateellisia milloin kenellekin (joka ei satu olemaan silloin paikalla). Se on tosi rasittavaa ja vie elämäniloa - ainakin minulta. Olen aina ihan puhki, kun muutaman päivän siellä tasapainoilen. Kun lähden pois ja Tornio, Kemi ja Oulukin jää taakse, niin tuntuu kuin taakka koko ajan vähenisi hartioilta kilometri kilometriltä.
Olen todella iloinen, että tulin nuorena lähteneeksi sieltä pois, ja että löysin ihanan puolison aivan toiselta puolelta Suomea. Lapsillani on todellakin ollut mukavampi lapsuuden henkinen kasvuympäristö kuin minulla oli. Luontohan siellä Peräpohjolassa on kyllä kaunis, mutta kaunista luontoa löytyy muualtakin, ihmiset ovat ihmiselle tärkeimpiä.
Anteeksi negatiivisuuteni, mutta olin rehellinen. Anteeksi silti! Hyvää teille kaikille toivotan sinne Tornionjokilaaksoon! Avatkaa silmänne tähän ihanaan maailmaan. Muille(kin) voi sallia hyvää, jopa parempaa kuin itselle, ihan kaikessa rauhassa.
Anna
Lopulta sitä on huomannut, että alinomainen kateellisuus ei olekaan suomalaisten tyypillinen piirre, vaan vain pohjalaisten ja peräpohjalaisten piirre. Ehkä tuo entinen kotiseutuni on vain liian pieni ja kaikki ovat siellä kohta sukua keskenään, kun on "poikkinaitu" pitkin ja poikin lähiseutua jo pitkät ajat. Ja ehkä se rikkaan naapurin rajalla oleminen on katkeroittanut porukat vuosisatojen aikana... tiedä häntä. (Nythän tosin Suomella menee paremmin kuin Ruotsilla.)
Aika vastenmielistä sielläpäin on edelleen käydä, vaikka sukuloimassa aina välillä käynkin -velvollisuudesta. En kyllä enää kauan, koska vanhemmat ovat jo aika vanhoja.
Joka kerta joudun henkiseen taisteluun itseni kanssa, että jaksan säilyttää positiivisuuteni niiden entisten naapureiden ja tuttavien kanssa puhuessa. Kun aina vain ollaan negatiivisia ja kateellisia milloin kenellekin (joka ei satu olemaan silloin paikalla). Se on tosi rasittavaa ja vie elämäniloa - ainakin minulta. Olen aina ihan puhki, kun muutaman päivän siellä tasapainoilen. Kun lähden pois ja Tornio, Kemi ja Oulukin jää taakse, niin tuntuu kuin taakka koko ajan vähenisi hartioilta kilometri kilometriltä.
Olen todella iloinen, että tulin nuorena lähteneeksi sieltä pois, ja että löysin ihanan puolison aivan toiselta puolelta Suomea. Lapsillani on todellakin ollut mukavampi lapsuuden henkinen kasvuympäristö kuin minulla oli. Luontohan siellä Peräpohjolassa on kyllä kaunis, mutta kaunista luontoa löytyy muualtakin, ihmiset ovat ihmiselle tärkeimpiä.
Anteeksi negatiivisuuteni, mutta olin rehellinen. Anteeksi silti! Hyvää teille kaikille toivotan sinne Tornionjokilaaksoon! Avatkaa silmänne tähän ihanaan maailmaan. Muille(kin) voi sallia hyvää, jopa parempaa kuin itselle, ihan kaikessa rauhassa.
Anna
Vastaukset 49
Vanhimmat
kun pääsit pois sinulle ikävästä paikasta ja kateellisten ihmisten vaikutuksesta ja löysit vertaisesi ihmisen joka ei kadehdi eikä kyräile. Onnea Sinulle sinne missä lienetkin.
Peräpohjalaiset ihmiset eivät ole sen huonompia kuin siellä Itä-Suomessakaan. Toivottavasti tulet sen joskus huomaamaan kunhan kasvat AIKUISEKSI.
Olenhan minä onnellinen, kun olen löytänyt ihmisiä, jotka eivät kadehdi ja kyräile. He ovat todellakin vertaisiani ja myös samanvertaisia kuin sinä ja muutkin peräpohjalaiset.
Miksi kuvittelit, että asettauduin yläpuolellesi? Sehän tuosta tekstistäsi paistaa. Minä en ole pahansuopa! En minä siis kuvitellut, että olin jotenkin "parempi" ja sitten löysin vertaistani seuraa. Olin mikä olin - ympäristöni tuotos. Ja voin pahoin. Nyt voin paremmin.
Anniina, ihan jo aikuinen
ps. Pidän muuten siitä, että olen aikuinen, vaikka se kirosana nykyisin muka onkin. Aikuiset rulaa, sanoisin :)
kirjoittaa.......Aika vastenmielistä sielläpäin on edelleen käydä, vaikka sukuloimassa aina välillä käynkin -velvollisuudesta. En kyllä enää kauan, koska vanhemmat ovat jo aika vanhoja.
Toivotko vanhempiesi kuolemaa kenties.
Onkohan aivan terveen kirjoittelua????
Jos vanhempani ovat jo vanhoja, niin on varmaa realismia henkisesti varautua siihen, että he kuolevat joskus. Vai kuinka?
Tämä katsos johtuu vain tästä peräpohjalaisuudestani: "nostan kissan pöydälle, ja puhun asiasta, eihän siitä kukaan loukkaannu". Sinä taidat nyt vähän väyrystellä, kun personifioit asiaa... ;)
Ja olen ollut omaa kuolemaani niin lähellä, että kuolema ei minua enää pelota. Ei omani, eikä toisten. Kuolema on elämän osa, sen loppuosa.
Mutta totta puhuen, kyllä vanhemmistani löytyy paljon niitä piirteitä, joita vähän kaihdan (kuten varmaan kaikista vanhemmista). Mutta mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä enemmän heihin tulee lempeyttä ja ymmärrystä. Heidän kaikki lapsensa ovat lentäneet kauas pesästä/peräpohjolasta. Vanhemmat saavat heiltä monenlaisia lempeitä tuulia eri puolilta maailmaa peräpohjalaiseen sieluunsa.
Usko vain, ihmiset eivät ole kaikki pahoja (tai sairaita), sinä vain näet heidät pahana jostain syystä. Mieti joskus miksi?
Olosuhteiden pakosta jouduin lähtemään eteläsuomeen töihin ja olen onnelinen että pääsin takaisin ja sain vakituisen työn. Ikävöin varsinkin omia vanhempia ja ystäviä. Mielestäni perheessäsi on ollut jotain "vikaa" kun kaikki lapset ovat jättäneet heidän ja muuttaneet kauas pois. Pahan olon voi siirtää koskemaan vaikkapa kotiseutuun kun muuten voi pahoin. Mielestäni tekstistä kuvastuu projisoituminen peräpohjolaan kuin itse asiaan.
Niin, sukuni on pitkän linjan peräpohjalaisia. Kirkonkirjoista löytyy ainakin 1700-luvun alkuun asti tietoja. Joten jos se suku on kehnoa, niin mistä lie johtuu.
Vanhemmissa ei sen suurempaa vikaa ole kuin yleensäkään. Eli heitä en suuremmin voi tästä mielikuvastani syyttää. En ollut isommin koulukiusattukaan ja kavereitakin oli. Osan kanssa olen edelleen tekemisissä, mutta lähinnä niiden kanssa, jotka muuttivat pois.
Mutta silti ihmettelen: kotiseudustani muistan ensimmäisenä sen negatiivisuuden, joka aina oli jutuissa päällimmäisenä, niin naapureiden puheissa, kavereiden kotona ja varmaan sukulaisissakin. Ruotsalaisille oltiin kateellisia (heitä siis mollattiin urakalla), eteläsuomalaisille samoin ("etelän varesten" mollausta siis), itäsuomalaiset (varsinkin karjalaiset, joita oli joskus evakkoina elävänä nähtykin) olivat "laiskoja ja likaisia" ja ties mitä jne.jne. Ja joku paremmin elämässä pärjännyt oman kaupungin asukas tai vaikka naapuri oli "sutki ja kiero". Ja itsessä ei ole koskaan vikaa. Aina jäi sellainen mielikuva, että muita pitää polkea alaspäin, ikäänkuin minä itse siinä jotenkin kohoaisin arvossa. Tämä tuntui jopa koulussa opettajien puheista, jos he sattuivat olemaan peräpohjalaisia (onneksi kaikki eivät olleet).
Minua se ainakin haavoitti. Jotenkin oikeudenmukaisuudentajuni ei kai koskaan tätä asetelmaa hyväksynyt. Meni vuosia, ennenkuin uskalsin uskoa, että kaikkialla ei ole sellainen tapa nostaa omaa itseä (muita polkemalla).
En tiedä mitä projisoin ja minne. Sen projisoinninhan minun luulisi siellä oppineen kun kuitenkin vajaan parikymmentä vuotta asuin ja kasvoin Peräpohjolassa.
Mutta hyvä jos jokunen kokee, että Peräpohjola on miellyttävä kasvuympäristö. Itse en sitä lapsilleni halunnut, kun kerran valita voin.
Ja onhan minulla toki hyviä muistoja Peräpohjolasta paljon, en sitä sano. Ja lapsillani ja puolisollani on toki hyvä kuva Tornionlaaksosta, hehän ovat siellä vain kylänkävijöitä. Mutta se negatiivinen asennemaailma kyllä rassasi minua, enemmän kuin tajusinkaan siellä asuessa. Ja se sama painostava olo palaa, kun niillä seuduilla kuulen vaikka ohimennen kaupassa ihan outojenkin ihmisten keskinäisiä puheita. Keskustelussa on hyvin usein joku heidän tuttunsa "hampaissa" ja tämän kauheutta mainotaan.
Mutta mitäpä näistä. Olen irti siitä jo. Tietysti jaksan itse ohittaa nämä jutut ja olla välittämättä, mutta tuntuu silti pahalta, että sellainen edelleen on siellä asuvien lasten kasvuympäristöä. Ja niin hirvittävän turhaan elämää synkistetään.
Niin, en tiedä miksi kirjoitan (joku sitä kysyi). Mutta kuten huomaatte, meitä on muitakin samanmielisiä, sitä oikeastaan ehkä halusin tarkkistaa. Joskus mietin, että olenko minä vain jotenkin erityisen herkkä tälle asialle (en siis ole kovinkaan herkkä ihminen näin arjessa - ikävä kyllä), vai kokeeko joku muukin sen saman.
Eikä Tornionseutu minua tarvitse (kuten joku sanoi). En sinne enää kotiutuisi mitenkään, vaan haluaisin aina pois. Mutta juureni olen sitä kautta menettänyt, kun en oikein kestä synnyinseutuani. Tavallaan se on surullista, mutta samalla hyvin vapauttavaa.
Ja ne maat ja mannut, jotka siellä vielä kuuluvat minulle, ovat nyt kyllä "irtolaisen käsissä", kuten kai suurin osa Suomen maista ja mannuista alkaa olla.
jakomielitautiko???
Sukurutsausta on tainnut suvussasi olla ja paljon ja sehän sitten luonnollisesti johtaa kyseisenkaltaiseen hulluuten, mitä sinä podet. Sukurutsaus tulee ilmi pitkästä suvunne perinteestä.
Oletko ajatellut että ehkä juuri sinun tuttavasi ainoastaan ovat kuvailemiasi ihmisiä ja että voit mahdollisesti olla sen kaltainen ihminen jolle ei muuta osata puhua, kun viittaat itse aina kyseiseen aiheeseen mm. kateudesta jne... Todennäköisesti kuitenkin kuvittelet kaiken. MIETI
Itä-Suomessa ihmiset ne vasta toisilleen kateellisia ovatkin! Ja kieroja. Mitään ei saa sanoa suoraan vaan pitää änkyröidä ja vänkyröidä kautta rantain.
Kysyppä savolaiselta vaikka, että "menikö tästä äsken ohi bussi?" niin vastaus on jotain "saattopa tuota mennäkki - tai olla menemähtä".
Kauppalehti teki kerran tutkimuksen, jonka tulos oli aika shokeeraava. Suurin osa yrityselämän johtajista on syntyisin tai ainakin kasvanut länsimurteiden (ts. Länsi-Suomen tai Lapin) alueella! Idästä tulee näemmä vain huoria ja varkaita.
Veikkaan muuten sinun olevan aivan jostain muualta kotoisin kuin Tornionlaaksosta. Miksikö? Siksi, etten tunnista kuvaustasa Tornionlaaksosta lainkaan ja lisäksi käytät termiä "TORNIONJOKILAAKSO". Noin puhuvat vain etelän ihmiset. Meille muille se on Tornionlaakso, koska se "joki" tilkesanana siinä on tarpeeton.
Virikkeellisestä kasvuympäristöstä ja muusta voidaan väitellä vaikka kuinka pitkään, mutta ainakin jos tässä rajalla asuu, niin lapset saavat nauttia kahden kulttuurin antimista.
Eikä Tornionlaakson kulttuuri ole Suomen kultturia. Meihin on vaikuttanut ruotsalaisuus huomattavasti. Täällä tervehditään tuntematontakin ihmistä aivan spontaanisti - aivan kuten Ruotsissakin on tapakulttuurina. Suomessa tuota tapaa ei ole pl. Karjalan seutuset, esim. Ilomantsi.
Hymy on myös herkässä ja koskaan en ole täällä törmännyt siihen menttaliteettiin kuin Etelä-Suomessa, että jos jää jututtamaan tuntematonta ihmistä niin tämä kokee olonsa vaivautuneeksi.
Täällä saa myös sanoa asian suoraan, kunhan puhuu vain asiasta eikä lähde itäsuomalaiseen tapaan personifioimaan ongelmia. Kukaan ei loukkaannu siitä kuten siellä idässä, jos nostaa kissan pöydälle ja puhuu asiasta. Idässä ei koskaan tiedä, kuka pomppii seinille sen vuoksi että on ollut suorapuheinen. Itä-Suomessa ei saa olla mistään mitään mieltä vaan "hienoa" on väyrystellä kaikenmaailman kiertoilmauksilla asista. Sitten olla jurnutetaan mykkäkoulua 20 vuotta ja saadaan sydäntauti kaupanpäälle.
Niinpä!
Kuten jo sanoin: pyydän anteeksi suoruuttani! Tällaista töröpäistä suoruutta "joka ei loukkaa ketään", kuten sanoit. Mutta näinhän me taas huomasimme, että loukkaa se. Niin myös minua on aina loukannut.
On totta, että sikäläisittäin puhutaan Tornionlaaksosta (Tårnedalen), jopa lauluissa, mutta olen jo oppinut käyttämään sanaa Tornionjokilaakso, koska se kertoo muualla asuvalle aiheesta enemmän. Osaan myös meänkieltä, mutta sitä en käytä enää kuin kuriositettina, koska en enää ole Tornionlaaksolainen (koen siitä todellakin suurta vapautta). Ja ihmettelen itsekin, että olen selvinnyt kotoperästäni huolimatta näin hyvin. En siis ole yritysjohtaja, huora enkä varas. Mutta ilmeisesti olenkin saanut nauttia niitä kahden kulttuurin antimia - ruotsalaisuus on minut varmaan pelastanut ;)
Ja kuten kirjoituksestasi hyvin näkyy, niin olen oikeassa. Asennemaailma on edelleen se sama. Herätkää jo. Ei maailma ole synkkä ja paha paikka, jossa vain muita mollaamalla noustaan. Itse en koe muita mollaavani, jos OMIA JUURIANI pohdin. Vaikka kokeekin helpotusta kun on muuta löytänyt, niin kyllä omille synnyinkulmilleen silti hyvää toivoo!
Anniina
ps. Jos sillä väyrystelyllä tarkoitit jotain savolaisuutta - ja viittasit Paavo Väyryseen (joka tosiaankin hallitsee väyrystelyn :), niin muistathan, että Paavo Matti Väyrynen on syntynyt 2.9.1946 Kemin maalaiskunnassa. Ja siellä hän on lapsuutensa ja nuoruutensa siis viettänyt. Mistä lie väyrystelynsä oppinut, hmh hmh?
Ihan tiedoksi vaan itähuoralle.
Olet oikeassa, asennemaailma on ainakin Ylitorniossa tuollainen, kun olen käynyt joskus sukulaisissa. Kun kaikilla on kurjaa, niin pitää mollata sitä kenellä menee edes vähän paremmin ja latistaa hänetkin maan tasalle. Eipä ihme, että nuoret muuttavat sieltä Ouluun.
Aivan saman olen kokenut kuin sinäkin, Anniina. Suurta helpotusta tunnen, kun olen sieltä pois älynnyt lähteä -Torniosta nimittäin, Suurtorniosta. Eikä tosiaan Oulua kauemmas tarvinnut tulla.
Mutta eihän nämä sinne jääneet voi nähdä tätä asiaa, kun sen keskellä asuvat ja elävät. Turha sitä on heille toitottaa, väyrystelynä pitävät, heh. Nyt se väyrystelyä savolaisuudeksi luullut ihmisparka on varmasti hukuttautumassa Kukkolankoskeen, kun huomasit oikaista.
Mutta kuten sanottu: kateellisuus ja pahanpuhuminen on sitä aidointa peräpohjalaisuutta minunkin kokemukseni mukaan. Itsekin olen miettinyt syytä siihen. En ole historioitsija, joten en oikein löydä pohdintaan riittävästi eväitä.
Mutta tästä "peräpohjalaisen perusluoneesta" olen pikkuhiljaa itse pyrkimässä/pääsemässä irti. Olenkohan samalla aikuistumassa, heh. Mutta vakavasti puhuen, en toivo lapsilleni sellaista kasvatusilmapiiriä, vaikka mummolassa siellä joudummekin tietysi pistäytymään aika ajoin.
Juttusi viimeinen lause paljastaa sinun todellisen luonteesi. Toivottavasti mummosi ei tarvitse koskaan tietää mitä ajattelet isovanhemmista - JOUTUU KÄYMÄÄN - VOI ANTTI - vielä et ole aikuinen ainakaan jutuiltasi. Onneksi on valtatie, rautatie, joita pitkin pääsee kohteeseen jossa ONNI on tai ainakin niin luulee.
Kun puhun lasteni mummolasta, niin tarkoitin tietysti omaa äitiäni ja isääni. Ja on totta, että JOUDUN käymään heidän luonaan Torniossa lapsineni, en erityisemmin sinne halaja. Mutta koska äitini ja isäni siellä asuvat, niin mummolassa käymme Torniossa.
Tosin, aion houkutella heidät tänne Ouluun, kun äitikin jää eläkkeelle. Eihän sitä tiedä vaikka onnistuisin. Asumme nimittäin isossa paritalossa, jonka toinen pääty on nyt vuokralla,...
Ja onnihan on siellä, missä onnelliset ihmiset asuvat. Toivottavasti sinäkin olet joskus onnellinen. Jos näet maailman koko ajan noin mustien lasien läpi, niin et ehkä näe sitä onneakaan, vaikka se kohdalle osuisi.
Kevennä vähän.
Mistäpäin Suurtorniota olet Antti? Tuntuu, että voisin tuntea sinut.
Ja toivottavasti kukaan ei sentään puheideni vuoksi Kukkolankoskeen hukuttaudu ;) Mutta tuo väyrystely oli vain niin hupaisa termi. Täkäläiset kun joskus muistuttavat, että "eikös se Väyrynen sieltä teiän naapurista olekin kotoisin..." :D
Mutta heitä vinkki mistä olet - jos voit. Varo palstan pahansuopuutta! Ja/tai missäpäin Oulua vaikutat?
Anniina
Olen aika läheltä sitä kaupunkimaista Torniota, mutta en kuitenkaan "vanhan Tornion" alueelta. Sieltä vähän, onko se nyt koilliseen... Ööh?
Samahan se muuten ois tälle palstan pahansuopuudelle, mutta kun ne vanhemmat ja osa muutakin sukua siellä vielä asuu. Mutta sitä kai tarkoititkin. Itse en kyllä nyt yhtään keksi kuka voisit olla. Vai keksinkö sittenkin. Voi muuten ehkä olla. Anna vinkki. Taidan olla sinua nuorempi, noin 10 vuotta. Vai?
Johan se tuli sanottua. Itäsuomen huoria. Eikös näillä ollu jo lapsiakin ja kaitpa puolisotkin tahollaan. Täällä nämä kohta silti trehvejä suunnittelee.
Lestadiolainen mafia ja hyvä veli rinki johtaa "pikku"kaupunkia.
Aika monessa firmassa et myöskään etene, jos et ole L-posiitivinen. Esimerkkeinä vaikkapa Snellman tai Harjavalta-konsernit (Kastelli-talot Oy)
Katotaan kun "Antti" on ehtinyt aikuiseksi, 10 vuotta työelämää "onnelassa" on takana, isot asuntolainat vituttaa, sosiaalinen juurettomuus iskee ja rupee olemaan niitä omiakin kläppejä, jotka saa Oulun koulussa joka päivä lestamafian johtajalapsilta turpiin. Silloin saattaa ollakin yhtä-äkkiä ikävä pieneen kodikkaaseen Tornioon.
Mutta ei tarvi vihjailla enempää. Oivalsin jo kuka olet. Löysin sähköpostiosoitteesi työpaikkasi listoilta, "Antti" :)
Mun pikkuveli oli sun rinnakkaisluokalla lukiossa, kävit meillä useinkin. Joskus oltiin yhteisissä juhannuspippaloissakin Suensaaren pohjoispäässä kun olin jo opiskelija. Etkä sinä nyt sentään 10 vuotta nuorempi ole ;) Sanoisin että viisi vuotta.
Mutta heitän sulle sähköpostia kohtapuoleen. Voisitte tulla perhees kanssa moikkaamaan meitä Kuopioon. Miehenikin muistaa sinut ja hänethän sinä tunnetkin tv:stä.
Ja ollaan me vaan positiivisia. Tää on niin tätä tää palsta. Miten nää jaksaa... Mutta tottahan se on, että ei sitä pahansuopuutta näe tai oikeastaan tunne, jos elää sen keskellä.
Kiva että löydyit :)
Anniina
Ai "Kuopioon", "Anniina" :D Ymmärrän yskän. Mutta ok. Tunnistin jo.
Vaimoani et varmaan ole tavannutkaan, mutta eikö mun vanhin lapsi ollut silloin mukana, kun viimeksi Torniossa nähtiin, noin 10 vuotta sitten? Hän oli silloin 5-vuotias. Onhan hän jo muuttunut ja kaksi muutakin lasta siis on, silloinen kotona ollut tyttö ja toinenkin tyttö, joka hänkin on nyt jo 8 vuotias.
Mutta olis tosiaan mukava tavata. Kuten ilmeisesti oivalsit, käymme siellä "Kuopiossa" toisianaan.
Odotamme postiasi!
Ja kyllä vaan miehesi on todella tuttu. Puhutaan veljestäsi sitten sähköpostissa.
Katsohan kun ei kaikilla ole enää asuntolainoista tietoakaan, ei isoista eikä pienistä.
Elämä on.
Pistin tulemaan myös niitä kuvia. Myös veljeni nykyisestä perheestä (sain luvan lähettää).
Näkyillään!
Anniina
ps. Mulla on muuten webcam. Pidetäänkö videoneuvottelu ;)
voi tyttöraasua - mitä pelleilet - leikkikoulu jäänyt kesken -- mene hoitoon.
Tiedätkö mitä? Täällä suuressa maailmassa, Perämeren eteläpuolla, saa aikuinenkin leikkiä ja nauraa. Se ei olekaan syntiä ;)
t. Anniina, joka ihan mielellään webkamerallaan leikkii ja voi sen avulla joskus töitäkin tehdä -ihan Brysseliin asti saa näköyhteyden...
Huomionhakuinen persoonallisuushäiriö - mene hoitoon.
omaa kämppää lainarahallakaan ostettua.
Vuokraus on.
Missäpäin noin mukavaa on?
Tässähän on tainnut käydä niin, että kun aloittaja muutti pois Torniosta niin elämänlaatu parani kummassakin paikassa, siis Torniossa ja siellä mihin tämä tytteli muutti !
Miksikäs ansku ruikuttaa kateellisuudesta Kemi-Tornio saitilla...Ruikuta Pellossa....Ja koska tunnen sinut, niin voin todeta että itse olet vaan niin katkeroitunut, koska et ole omasta mielestäsi saanut riittävää huomiota pellossa.
Ehkä se on kaikille parempi että pysyt siellä kuopiossa, etkä näytä naamaasi ikinä enää pellossa tai yleensäkään pohjoisessa, jos nyt kerran elät sivistyneessä maailmassa ja et varmaan enää osaa ees puhua "meidän murrettamme"... Haje itsetuntosi jostain muualta...ME HÄVETÄÄN SUA!!! Ja poista sitten kaikkien pohjoisten ihmisten puhelin numbat myös kännystäsi...
Nämä Anniina ja Antti jotka kirjoittelevat paskaa tänne ovat 1 ja sama kirjoittaja, tosi katkera ihminen. Täysjärkiset eivät leventele asunnoilla ja mailla täällä, täyttyy olla tosi tyhmä, jostain patsi jäänyt yksilö. Toivon, ettei sinun tarvi enää ikinä käydä täällä meidän maisemia pilaamassa. Yritä sinäkin reppana löytää jotain positiivistakin elämääsi.
Anniina on sitä mieltä, että met mollaamaa, joten pittähän se ootukset täyttää.
Sitä sitä saapi mitä tillaaki.
Aika katkeralta sie tyär-riepu kuulostat. sulla ei tainu mennä kovin hyvin täälä ko asustit? ja koulukiusattukki olit varhman? Toivoma silti pitkää ikkää sinun vanhemillesti vaikka täälä kovin kiusalista onki vieraila...Terv. Mumma 74v. Jokivarren tyttäriä
No enpä oikeastaan koe olevani katkera. Varmaan joskus olinkin, nuorena opiskelijana, kun tajuntaani lopulta vyöryi tämä tosiasia kotiseudustani.
Ensin kun en voinut uskoa sitä ihmettä, että ihmiset todella ovat iloisia toisten onnistumisesta ja menestymisestä - ihan aidosti. Ja että muista voidaan puhua pääasiassa hyvää - ihan yleisesti.
Ja toivotaan vaan pitkää ikää vanhemmilleni ja sinullekin Mumma.
Anniina
Hei hengenheimolainen, olipa kiva lukea kirjoituksesi. Toisaalta miksi kirjoitit, ärsyttääksesi alueen ihmisiä?
Minä muutin itse Kuopiosta, särkiniemestä, Kemiin 5 vuotta sitten. Enkä ole katunut. On totta, että täällä toivotaan usein toiselle pahaa, ihan vain varmuuden vuoksi. Ja ollaan kateellisia.
Mutta minä en noista välitä, pyrin itse elämään iloisena ja unohtamaan murheet, jotka eivät minulle kuulu. Ja tuosta kateudesta ja juoruilusta on minulla sellainen elämänohje, että jos jonkun menestys ja onni ei ole minulta pois eikä minua vahingoita, olen iloinen siitä, että hänellä menee hyvin.
On minullekin kateellisia, varmasti useita. Mutta mitä siitä, jos jonkin ihmisen ajatusmaailma on niin rajallinen, ettei osaa kehittää itseään ihmisenä, olkoon kuten on, toivotaan hänellekin kaikkea hyvää.
Onnea Sinulle! Pidä positiivisuuttasi yllä, siitä saa voimia. Ja pidä suhteet yllä itäsuomalaisiin ystäviisi. Saatat heitä vielä joskus ikävöidä kipeästikin.
Anniina
Tuntui pahalta lukea tuollaista yleistämistä, koskisi sitten itää tai länttä. olen itse asunut ympäri suomenmaata ja saanut yleensä vain ja ainoastaan hyvää kohtelua. Miten se menikään: Metsä vastaa miten sinne huutelee...
Suosittelisin pitkänlinjan psykoterapiaa. Muistosi taitavat hiertää liikaa.
vihdoinkin lähteä apua hakemaan, vai haettiinko piipaalla.
Niinpä, Toope, onneksi otit oikean nimmarin!
vaihtaa nimeä kuin kameleontti silmien väriä- Anniina-Antti-Suvi=1 sama kirjoittaja.
Täällä Torniossa on aivan samanlaista aina vain. Kaikki haukkuva niitä, jokka ei ole paikala. Jos tuo Anniina on täälä asunu jo paljonki aikaa sitte, niin ei ole senkhään jälkheen mikhään muuttunu. Mie vielä täälä asun, Kivirannala. Mutta en asu kauon.
mitä haluat Torniosta että viihtyisti täällä. Eiköhän se paljon itsestä kiinni missä viihtyy, ei se isompi paikka siellä jossain ole sen parempi, jos omat asiat eivät ole kunnossa. Jos omat henkinen puoli on kunnossa, viihtyy missä vaan ja täytyyhän sitä toimeentuloakin olla ... ei kai sitä sossuun heti tarvi mennä..
Paluumuuttajana olen nyt muutaman vuoden täällä ollut ja voi herrajumala kun täältä vielä pääsis pois ihmisten ilmoille.
Normaalimpaan ilmanalaan, olet täysin oikeassa, täällä on ahdasmielistä ja kaavoihin kangistunutta touhua, erilaisuutta ei siedetä.
Täällä kuolee kaikki luovuus!
APUA!!!
VIEKÄÄ MUT POIS!!!
Meilon kläppi riepu hyä sykiatrinen sairala ja sielä monta tohtoria (siis ikha oikeata tohtoria, koulutusarvontansa). sinne ko viehän ni jo kaikki taasen alkaa näyttää hyältä ja kauhniilta! jopa tornioki ja sen pienet piirit. ja sinunki ongelmasti. teilä taitaa olla samanlaisia ongemia tuon anninan kansa? rakkauvella Mummu
Taitaa ollakin tämä mummo jo hoidossa siellä sairaalassa, kun Torniokin jo noin hyvältä näyttää.
Älä sinä Suvi rienaa mummua, sama se vaikka olis myönteisen asenteensa joutunut hakemaan sairaalasta. Opettele sinäkin etsimään jotain myönteistä ympäriltäs, ei tartte olla kummosta, sekin riittää että huomaat eläväsi ja hengittäväsi(oli sitten torniossa tai espoossa tai ivalossa).
on asenne kohdalla??? - vihdoinkin apua tullut- toivottavasti, eli lääkitys on ok.
jopa siitä ollaan kateellisia kun joku on jäänyt kiinni harmaasta taloudesta ja kysellään syyllisiä "esimerkkinä" muille.
onhan paljon muutakin mutte se on kai se norm. pohjaalainen katteus joka iskee perämeren asukkaisiin...