Tarinani lyhyesti on se, että olin ulkomailla työn takia ja exä tuli suomessa käymään, pokasi itselleen miehen ja ilmoitti minulle mailitse, ettei halua minua enää takaisin kun palaan suomeen.
Kun ottaa huomioon, että olimme melkein 10 vuotta yhdessä ja meillä on kaksi pientä lasta, niin en millään ymmärtänyt miten hän pystyi tekemään kaikkea mitä teki. Hän otti työttömän luuserin, makasi sen kanssa meidän yhteisessä sängyssä ja ajelivat meidän yhteisellä autolla. Kun tulin Suomeen, en päässyt omaan kotiin vaan jouduin asumaan kaverin luona ja etsimään itselleni vuokra-asunnon. Hän jäi asumaan meidän yhteiseen asuntoomme.
Eron voi tehdä monella tavalla, mutta tuo oli pahin mahdollinen ja sen takia minun onkin niin vaikea tämän kaiken kanssa. Hän oli valmistellut itseään jo parin vuoden aikana eroon, mitä sain nyt vasta kuulla ja hän oli valmis eroon. Minun piti nyt vaan itse tottua tilanteeseen.
Pahin on, kun minulla ei ollut varasuunnitelma, vaan hän ja lapset oli kaikki mitä minulla oli. En ikinä kuvitellutkaan, että joskus tiemme eroaisi.
Mitä minulle edelleenkin jää epäselväksi on, ettei hän tunnu tajuavan, kuinka paljon satutti minua, vaan odottaa, että auttaisin häntä arjen ongelmissa. Tapaamisista on sovittu ja saan lapset ainakin joka toinen viikonloppu. Se ei kuitenkaan riitä hänelle, kun hänellä on niin paljon menoja, että haluaisi koko ajan heittää lapset minulle ja lähteä minne lähteekin. Ei minun mielestäni minun ole pakko auttaa häntä. Minusta hänen tulisi pärjätä omillaan, kun kerran päätti, että hänen on parempi olla ilman minua.
Toinen mitä mua kummastuttaa on hänen haluttomuutensa pyytää uudelta mieheltä apua. Minusta nainen, jolla on lapset on kokonainen paketti, ja jos mies tykkää hänestä, niin hänen tulisi myös tykätä lapsista. Jollei miestä kiinnostaa lapset vaan ainoastaan äidin sulot, niin hän teki minusta väärän valinnan, ei tuommoinen mies ole kuin ajan tuhlaus. Työtön kun on, ehtisi kyllä hoitaa lapsia sillä aikaa kun emäntä käy jumpalla tai muilla asioilla. Eikö yhteiselämän tarkoitus ole auttaa toisiaan myös arjen askareissa.
Kysyisin mielipiteitä, mitä minun tulisi tehdä, tai kuinka paljon minun tulisi auttaa. Tai tulisiko auttaa ollenkaan? Pitäisikö ottaa lapset vain silloin kun minulle sopii, ja annan hänen pärjätä omillaan? Lapsia haluaisin tietty mahdollisimman paljon nähdä, mutten haluaisi jäädä joka viikonloppu ja arki-iltaisinkin hoitamaan lapsia, että hän pääsisi uuden rakkaan kanssa baanalle. Onhan minunkin rakentavaa omaa elämää, eikä se onnistuu jos oon koko ajan lapsenvahtina. Minäkin haluaisin harrastaa uusia juttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Ehkä löytäisinkin jonkun, joka saa mut unohtamaan menneitä. Kaikki mielipiteet ovat tervetulleita, kaipaan myös neuvoa miten jatkaa eteenpäin.
Kun ottaa huomioon, että olimme melkein 10 vuotta yhdessä ja meillä on kaksi pientä lasta, niin en millään ymmärtänyt miten hän pystyi tekemään kaikkea mitä teki. Hän otti työttömän luuserin, makasi sen kanssa meidän yhteisessä sängyssä ja ajelivat meidän yhteisellä autolla. Kun tulin Suomeen, en päässyt omaan kotiin vaan jouduin asumaan kaverin luona ja etsimään itselleni vuokra-asunnon. Hän jäi asumaan meidän yhteiseen asuntoomme.
Eron voi tehdä monella tavalla, mutta tuo oli pahin mahdollinen ja sen takia minun onkin niin vaikea tämän kaiken kanssa. Hän oli valmistellut itseään jo parin vuoden aikana eroon, mitä sain nyt vasta kuulla ja hän oli valmis eroon. Minun piti nyt vaan itse tottua tilanteeseen.
Pahin on, kun minulla ei ollut varasuunnitelma, vaan hän ja lapset oli kaikki mitä minulla oli. En ikinä kuvitellutkaan, että joskus tiemme eroaisi.
Mitä minulle edelleenkin jää epäselväksi on, ettei hän tunnu tajuavan, kuinka paljon satutti minua, vaan odottaa, että auttaisin häntä arjen ongelmissa. Tapaamisista on sovittu ja saan lapset ainakin joka toinen viikonloppu. Se ei kuitenkaan riitä hänelle, kun hänellä on niin paljon menoja, että haluaisi koko ajan heittää lapset minulle ja lähteä minne lähteekin. Ei minun mielestäni minun ole pakko auttaa häntä. Minusta hänen tulisi pärjätä omillaan, kun kerran päätti, että hänen on parempi olla ilman minua.
Toinen mitä mua kummastuttaa on hänen haluttomuutensa pyytää uudelta mieheltä apua. Minusta nainen, jolla on lapset on kokonainen paketti, ja jos mies tykkää hänestä, niin hänen tulisi myös tykätä lapsista. Jollei miestä kiinnostaa lapset vaan ainoastaan äidin sulot, niin hän teki minusta väärän valinnan, ei tuommoinen mies ole kuin ajan tuhlaus. Työtön kun on, ehtisi kyllä hoitaa lapsia sillä aikaa kun emäntä käy jumpalla tai muilla asioilla. Eikö yhteiselämän tarkoitus ole auttaa toisiaan myös arjen askareissa.
Kysyisin mielipiteitä, mitä minun tulisi tehdä, tai kuinka paljon minun tulisi auttaa. Tai tulisiko auttaa ollenkaan? Pitäisikö ottaa lapset vain silloin kun minulle sopii, ja annan hänen pärjätä omillaan? Lapsia haluaisin tietty mahdollisimman paljon nähdä, mutten haluaisi jäädä joka viikonloppu ja arki-iltaisinkin hoitamaan lapsia, että hän pääsisi uuden rakkaan kanssa baanalle. Onhan minunkin rakentavaa omaa elämää, eikä se onnistuu jos oon koko ajan lapsenvahtina. Minäkin haluaisin harrastaa uusia juttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Ehkä löytäisinkin jonkun, joka saa mut unohtamaan menneitä. Kaikki mielipiteet ovat tervetulleita, kaipaan myös neuvoa miten jatkaa eteenpäin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitäpä jos: 1. Ajattelet NYT sitä, mihin päin haluat elämääsi viedä. Keskity kysymään itseltäsi kuka olet ja millaisena haluat että SINUT muistetaan. 2. Älä ajattele lapsenvahtiutta vaan isyyttä, jos lapsia heitellään sinulle, voit vaikka hakea yksinhuoltajuutta, tai ainakin ehdottaa sitä. 3. Tarinasi on "myrskyn silmässä olemista", enkä voi ajatella muuta kuin että parempaa on luvassa, mutta suostu ensin käymään yön läpi!
Tuossa kohta kakkosessa olen samaa mieltä, että hae ihmeessä lasten yksinhuoltajuutta. Tuommoinen ainainen lasten heittely ei todellakaan tee heille yhtään hyvää ja varsinkin kuullostaa siltä, ettei exäsi välitä heistä..on vain huomannut, että lapset pitämällä hän pystyy viemään sinua kuin sikaa narussa. Tsemppiä sulle :)
pitää alkaa itsekkääksi niin kun exäsikin on, vaan terveemmällä tavalla eli ajatella myös lasten parasta. Mikä lapsille on parasta en tiedä muttei ainakaan huomata että äiti pompottaa isää. Selkeät säännöt on tehtävä, eli sovittava etukäteen milloin on lasten isä-vknloppu. Järjestäköön sitten vaikka mannerheimin lastensuojeluliitosta lastenkaijitsijan tai isovanhemmat lastenlikaksi jos tulee yllättäviä menoja. Minun miestutussa minua ärsytti juuri tuo ettei yhteistä varmaa aikaa löytynyt kun miehen piti lähteä yhtäkkiä lapsenlikaksi. Siihen päättyi romanssimme....
niin nädään, josko olisivat halukkaita tekemään Suomesta ohjelmaa.
Ei vaiteskaan. Olen kokenut vähän samanlaisen kohtalon itsekin. Paljon ulkomailla, lapset äidin hoteissa, elämä kotona poissaollessani enemmän kuin rempallaan. Vieras mies, lapset epävarmoja, jne.
Entäs nyt? Nyt on mahdollista viettää lasten kanssa aikaa. He ovat onnellismpia kuin koskaan:) En tiedä, mutta voin vain arvata, entisen 'reppurin' elämä oli kait sellaista. Nyt kuitenkin vietän 100% ajastani lasten hyväksi/heidän kanssaan, ja elämä ei voisi olla mukavampaa. Olen kotona lasten kanssa, vaimo omassa kotonaan uuden ihastuksen kanssa.
Elämä hymyilee:)
Ihme että jollekin on tapahtunut vähän niinkuin mulle taannoin.
Mun muija vei viikonloppuna lastemme (2 kpl) lisäksi jonkun ukon. kuuulin sitten lapsilta pussailuista ym. KIVAAA.
Mä läksin yhteisestä talosta. Akka saatana päästi mun kiellosta huolimatta tän onnettoman ukon asumaan meidän yhteiseen kotiin.
No ukko osoittautu väkivaltaseks kännikalaks. HAHAHHAHHAAHAHAHAHAA!
Lopulta mä lunastin talomme itelleni. Sain lasten yksinhuoltajuuden.
Akat voi olla tosi saatanallisia sikoja! Vituttaa sellanen!
Eiköhän sitä jokainen petä itse itseään kuvittelemalla että tavara vaihatamalla paranee mutta mentävä myös itseensä, kun niin tapahtuu Miksi pitää pettää, jos suhde on hyvä ja kaikkea antavaa? :)
Joo, kyllähän naiset pettää ihan yhtä paljon kuin miehetkin. Sehän on ihan selviö, ettei me naiset olla yhtään sen pyhimyksempiä tässä asiassa.
On aika järkyttävää herätä todellisuuteen noinkin rankalla tavalla*valitettavasti* tosin ajattelisin, että olet pitänyt parisuhdettanne itsestäänselvyytenä, koska miehet kun vakiintuu monasti ajatellaan, että OK nyt on akka ,talo,lapset ja hyvät tulot! Toki hienoa kun perusasiat on kunnossa, siihehän onkin pyrkimys, mutta mikä on se osa-alue mikä jäi huomioimatta? Hellyys?Paikallaanolo?Kauniit sanat/teot?Seksi? Toisen kunnioittaminen/arvostus/tukeminen? Minusta parisuhde ei olemikään ''suunnitelma'' se on yhteistyötä kaikella saralla, täytyy ajatella toisenkin hyvinvointia ja asetettava asiat tärkeysjärjestykseen ja kuunella toisen haluja ja toiveita...Ilmeisesti et ole paikalla ollut silloin kun paikalla oloa olisi tarvittu? Toki väärin hypätä heti toisen petiin, mutta jospa se pieni pyyntö/toive on esitetty ehkä kuuroille korville toisen osapuolen puoleta?Mutta jokatapauksessa olet herännyt :) varsin ikävällä tavalla:(
itseäsi niskasta kiinni ja palkkaat asianajajan. Haet yksinhuoltajuutta, elatusmaksuja ja puolet yhteisestä omaisuudesta.
Olet tyhmä jos et ota lapsiasi joka käänteessä avosylin vastaan.
Tuo näyttää nurinkuriselta, mutta tuo on vahvin aseesi, lapset joita sinulle tyrkytetään. Ota lapset luoksesi, älä auta naista millään muulla tavoin, mutta näytä lapsillesi että tilanteessa jossa olet, rakastat heitä täydet sata ilman ainuttakaan ehtoa.
Se mitä nainen tekee nuo vapaa-aikansa on ihan yks hailee, hän menettää nuo hetket lastensa lapsuudessa ja tiedätkö :) ne hetket tekevät hänestä vuoden parin tai kolmenkuluttua syyllisen omissa silmissään.
Tuo lasten sinulle heittely tulee eteen kun lapset kasvavat, rakastavat sinua suoran ehdottomasti ja karsastavat äitiään.
Tuo on totuus. Vain sillä että osoitat teoillasi lapsillesi täyden rakkautesi, mikään mitä nainen suustaan lapsillesi päästää ei kosketa näitä. Ainutkaan paha sana sinusta ei löydä pohjaa koska rakkaus on rakentunut syvälle sieluun.
Naisesi ei tuota ymmärrä eli on tyhmä. Jos haluat kostaa, anna lapsillesi kaikki rakkaus jota sinussa on.
Tällähetkellä tuohon elämäntilanteeseen sanoisin että tuhlaa ensimmäinen vuosi lapsiisi, rakenna luja pohja koko loppuiäksenne. Tuon vuoden jälkeen setvittyäsi elämäsi itsellesi, luultavasti olet kypsä uuteen suhteeseen. Tuolloin kun uusi nainen tulee elämääsi, lapsesi hyväksyvät hänet huomattavasti helpommin, koska tietävät olevansa sinulle tärkeitä.
Minä en tiedä mitään, :) kosken ole eronnut, mutta mielipiteissäni on jotain jonka takana on helppo seisoa.
Kiusaa naista muuten miten paljon tahansa, älä jelpi lainkaan, mutta nosta lapset elämäsi keskukseen.
Tilanne on heille taatusti yhtä tuskallinen ellei vielä pahempi kuin sinulle, heiltä tuo luuseri on vienyt äidin, tuonut epävarmuuden koko elämään. Ole sinä vakaa ja vahva pohja, jonka pohjalta tulevaa voi alkaa rakentaa.
Susi, Sinulla on nyt elamasi mahtavin tilaisuus tehda jatain todella vaikuttavaa: Kayta kaikki keinosi etsiaksesi paras mahdollinen lakimies puolustamaan etujasi. Nimittain SINA olet ansainnut pienokaisesi, ei tuo lutka joka, ikava kylla, kantaa "aiti'-nimitysta.
Vaikka sataisi tulikivia taivaalta varmista etta saat yksinhuoltajuuden ja tuon lutkan kokonaan pois avuttomien pienokaistesi elamsta. Kaikki muu on tallahetkella toisarvoista.
Mainitsit ystavista ja tekemisista- kuule Susi, hadan hetkella ystavat liian usein kaikkoaa, tekemista riittaa aina, se ei mihinkaan karkaa, mutta jos nyt et ota tiukkaa otetta lapsistasi tulet katumaan sita lopunelamasi. Sina isana olet heille kallein asia maailmassa, turva ja tuki. Sina et voi haluta heidan kasvavan tuon huoraavan lutkan ja puolihullun vieraan miehen seurassa!
Pyyda vanhempiasi alussa avuksi, jarjesta oma tyo-ohjelmasi siten etta olette samaan aikaan kotona lastesi kanssa niin paljon kuin mahdollista.
Lutka avioliiton rikkojana saa poistua talosta, ja jattaa kodin sinulle ja lapsillesi.
Tuo huoraava lutka voi sitten elaa jo tietamallasi tavalla vahingoittamatta enempaa SINUN lapsiasi.
Haluan kiittää kaikkia, jotka antoivat arvokkaat neuvot. Kommentit olivat hyvin asiallisia ja järkeviä.
Tiedän, ettei vika ollut ainoastaan hänessä, oli mussakin varmaan vikaa, kun hän äitinä pystyi tällä tavalla hajottamaan perhettämme. Vaikka suostuinkin tekemään tuntuvia muutoksia, etten lähtisi enää ulkomaille hommiin ja kaikkea muuta, mitä hän ei halunnut, niin silti hän ei suostunut antamaan minulle ja lapsille edes yhden yritykseen.
En keksi hänen tuntemattomuudelleen ja kylmyydelleen muuta selitystä kuin, että on silmittömästi rakastunut siihen uuteen jätkään, eikä rakkauden huumassa näe asioita, eik pysty ajattelemaan miten käy pitkällä tähtäimellä. Muttei sille oikeastaan ole enää väliäkään, kun en tuommoista enää takaisin voi ottaa, kun ei pystyisi luottamaan. Kerran petturi, aina petturi.
Harmittaa vähän, että oon niellyt niin monta vuotta kaikkea sitä paskaa, mitä syötti minulle, luottamuksesta, uskollisuudesta, rehellisyydestä jne. Nyt saan hänet koko ajan valheesta kiinni. Hänelle nä kaikki olikin vain sanoja, samoin rakkaus ja perhe-elämä.
Olen päättänyt keskittyä lapsiin, vaikka äidillä omat halut ja oma elämä näyttää olevan tärkein, en halua, että lapset kärsisi sen enempää. Heitä on kaksi, heillä on kaksi elämä ja kahdet tunteet. Viattomina ja suloisina olisivat ansainnut parempaa. En ymmärrä, miten kukaan äiti voi asettaa itseään ja omat menot etusijalle, kun pidin häntä hyvänä ja lapsiaan rakastavana äitinä.
Olen viettänyt nyt paljon aikaa lasten kanssa, oli ne edellisviikonlopun mulla ja pyysin heitä viime torstaista uudelleen ja olivat 4 päivää mun luona. Ajattelen jatkossakin ottaa lapset, aina kun hänellä on joku muu meno. Menköön ja tehköön mitä lystää, minulle lapseni ovat kuitenkin tärkein.
Lapsilla oli tosi hyvä olo mun luona, eivätkä haluaisi edes palata äitinsä luo. Kun vein lapset aamulla päiväkotiin, ja kerroin, että äiti tulee sit hakemaan, niin poika halusi, että lupaan itsekin tulla ja haluaisi mun luona olla vielä monta päivää.
Lapsille teki hyvää olla mun seurassa, kun olen paljon rauhallisempi ja vietän aikaa heidän kanssaan. Tehtiin vaikka mitä hauskaa. Kotona äiti kuulemma laittaa pojalle pleikkarin päälle ja tytölle jonkun titi nalle videon ja on itse koko päivän netissä surffaamassa ja flirttaamassa. Lapset kaipaavat huomiota ja yhteistä touhua.
Harmittaa, kun heille on tuommoinen äiti, mutta asialle ei voi enää muuta kuin antaa itse parhaansa.
Toivottavasti äidillekin tulee jossain vaiheessa sellainen herätyshetki, että ajattelee yhtäkkiä mitä mä oikein teen ja parantaa tapansa lasten hyväksi. Luulisi, että äitinä hänellä olisi kuitenkin jonkinmoinen side lapsiin.
Lapsia häneltä en haluaisi riistää, ei hänen takia, vaan lasten tähden. En haluaisi riistää lapsilta äidin, vaan haluan, että heillä on sekä äiti että isä, vaikkei nämä asuukaan enää saman katon alla. Lapset ansaitsevat ja tarvitsevat kumpaakin.