Karl, kuten arvata saattaa pakeni kimnaasista äitinsä helmoihin tyrannimaista setäänsä, joka pisti virkavallan pojan perään, josta Johanna sai aiheen nostaa syyteen häntä vastaan todistajien panetellessa Beethovenia vastaan, ja juttu eteni oikeusasteesta toiseen, Beethovenin joutuessa omien sanojensa vuoksi,luultuaan olevansa aatelista syntyperää, sekoitettuaan van-ja von-etuliiteet keskenään, erehtyen sanomaan Karlista:" kunpa hän vain olisi aatelista syntyperää..", naurunalaiseksi, ja nöyryytyksen kohteeksi, ja juttu siirettiin Landsrechtistä aatelittomien oikeuteen, Johannan eduksi, joka voitti tämän näytöksen. Vasta Beethovenin katala temppu vedota etukäteen muutoksenhakuoikeuden tuomareihin arkkiherttua Rudolphin ja muiden korkea-arvoisten ystävien allakirjoittamalla ? vetoomuksella käänsi tilanteen hänen hyväkseen oeuden ollessa voimaton niin korkea-arvoisten henkilöiden edessä.johannan viimeinen ja epätoivoinen yritys vedota keisariin veti vesiperän, ja niin Beethoven sai rakastamansa 14-vuotiaan veljenpoikansa itselleen vasten äidin tahtoa, joka vetosi moraaliseen ja psyykkisen vastuun puolesta turhaan.
Beethovenin oikeustaistelu veljenpojastaan
Hulda
1104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi hyvin kuvitella äidin tunteet, josta beethovenkin tunsi huonoa omatuntoa. Myös Pojan isä oli ollut Beethovenin holhousoikeutta vastaan.