Olemme poikaystäväni kanssa hyvin nuoria, täytän kohta itse 18 ja poikaystäväni myös pian. Olemme tunteneet 4vuotta oleet parhaita kavereita ja aina tosi läheisiä, aloimme seurustelemaan 7kk sitten ja hyvin pian sen jälkeen muutin heille asumaan. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti mutta poikaystäväni on puoliksi thaimaalainen ja heillä syödään hieman erillaista ruokaa kuin olen tottunut. En siis syö aina kaikkea mitä he laittavat ja se on ruvennut ärsyttämään poikaystävääni, eilenkin hän sanoi että miten voin asua heillä jos en syö mitään kunnollista,,mielestäni tälläinen ruokakulttuurin muutos vaatii hieman enemmän tottuttelua ja mielestäni on väärin että hän suuttuu minulle kun en syö. En ole sen kummemmmin valittanut ruuasta tai mistään mutta nyt hätäännyin hieman poikaystäväni suhtautumisesta. Hän sanoi myös eilen että hänelle on tullut jotain ihmeen mielialan vaihteiluita nyt lähiaikoina seurauksena yhdestä isosta riidasta viime viikolla jonka takia meillä meinasi mennä poikki. Hän kertoi myös että välillä hänelle tulee ajatuksia jotai pelästyy kuten että voikun muuttaisin pois heidän luotaan, myöhemmin hän itkee minulle ettei tiedä mistä ne johtuvat eikä hän todellakaan halua minun muuttavan..en tied' mitä pitäisi tehdä, olen ajatellut viettää enemmän aikaa lapsuuden kodissani ja pitää vähän etäisyyttä häneen..miten pitäisi toimia ja onko tuo ihan normaalia??
Kuin paita ja peppu
peppu
5731
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun olimme vielä ystäviä hän oli hyvin ihastunut minuun aina. Nykyään hän sanoo että olen muuttunut ja että minulla on erillainen huumorintaju kuin ennen..Silti hän osoittaa rakastavansa päivittäin ja puhuu yhteisestä tulevaisuudestamme ja suunnittelee kihloihin menoa vuoden päästä..pitäisikö siis vain antaa aikaa..Tiedän että olemme vielä hyvin nuoria en siis kaipaa mitään valistusta siitä kiitos:)
Luulen, että suurin syy on se, että olette liikaa yhdessä. Kun toista näkee jatkuvasti, häneen vähän kyllästyy, vaikka oikeasti rakastaisikin. Mielestäni olisi ihan hyvä, jos viettäisit aikaasi siellä omassa lapsuudenkodissasi enemmän. Muutenkaan ette vielä täysin tunne toisianne, vaikka aika pitkään olettekin seurustelleet. Vasta sitten, kun on tarpeeksi kauan seurusteltu, ihmiset uskaltavat näyttää myös niitä vähemmän ihania puoliaan. Juuri siinä vaiheessa todelliset tunteet punnitaan;pitääkö oikeasti toisesta niin paljon, että on valmis sietämään myös niitä ikäviä asioita hänessä. Onnea suhteeseenne!
On aina hankala muuttaa toisen nurkkiin pyörimään. Ehkä sinun olisi parempi palata vanhempiesi luo ja harkitkaa yhteenmuuttoa sitten uudestaan, kun voitte päästä yhteiseen asuntoon, jossa ei asu kummankaan vanhempia.
En osais kuvitellakaan että muuttaisin poikaystäväni kotiin, vaikka rakastan häntä hirveästi ja haluaisin muuttaa yhteen. Mutta toisen kotiin...ei. Siinä tapauksessa lähinnä vain toisen pitäis totutella uusiin systeemeihin, ja mitä siitä seuraa, jos toinen ei ymmärrä, että toisen ei ole helppo tulla noin vain asumaan uuteen paikkaan..?
Asuin ennen samalla paikkakunnalla poikaystäväni kanssa eli ei ollut vaikeuksia nähdä ja kaikki sujui, sitten vanhempani päättivät muuttaa toiselle paikkakunnalle ja jos asuisin siellä emme voisi seurustella. Olen päättänyt että käym aina muutaman yön vanhempieni luona. tuntuu toimivan:)