Olen ihmetellyt sitä, että kaikki tuntuvat valittavan kamalista anopeistaan, mutta omalle kohdalle ei ole sattunut yhtäkään. Minulla on ollut tosin vasta 3 kokemusta ns. anopeista (en vielä ole kertaakaan ollut naimisissa) ja olen tullut loistavasti toimeen heidän kanssaan. Riitatilanteissa exieni äidit ovat jopa saattaneet tukea minua eikä omaa poikaansa. Nykyisen "anopin" olen tuntenut vasta puoli vuotta, mutta hän on läheinen poikansa kanssa ja vietämme usein aikaa yhdessä. Itse pidän hänestä kovasti ja olemme aika samankaltaisiakin (sanonta "poika valitsee äitinsä kaltaisen naisen ja tyttö isänsä kaltaisen miehen" tuntuu pitävän suhteessamme paikkaansa).
Alkavatko ongelmat kenties vasta siinä vaiheessa kun mennään naimisiin tai tulee perheenlisäystä, vai saitteko merkkejä jo aikaisemmin?
Alkavatko ongelmat kenties vasta siinä vaiheessa kun mennään naimisiin tai tulee perheenlisäystä, vai saitteko merkkejä jo aikaisemmin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minullakin kokemusta jo kolmesta anopista. Minulla on kaksi avioliittoa takana ja kolmas suunnitteilla. Lapsiakin kuuluu kuvioon. Kaikki anoppini ovat olleet kovin mukavia. Erojenkin jälkeen pidän yhteyttä heihin ja he minuun.
Nyt kolmannella kerralla vähän pelkäsin tulevan anoppini tapaamista. Ajattelin, että minulla on ollut hyvä tuuri anoppien kanssa jo kaksi kertaa, kolmannella kerralla onnen on pakko kääntyä. Sitäpaitsi kahdesti eronneena en tuntenut itseäni varsinaiseksi anopin unelmaminiäksi... Vaan turhaan huolehdin. Ihanasti otettiin vastaan tälläkinkin kerralla.
Paljon löytyy todella hyviäkin anoppeja, heistä vaan harvemmin kirjoitetaan tällä palstalla.
tai asu anopin lähistöllä pari vuotta. Siitä ne vaikeudet alkavat jos mistä.
paljon. Monta vuotta. Mutta kun esikoisemme syntyi, alkoi yllättäen minun arvostelu ja ylikäveleminen. Olin tosi hämmentynyt. Asia ei ole muutaman vuoden kuluessa parantunut, ja olen siitä todella surullinen. Mielelläni olisin mieheni äidin kanssa väleissä.
Mutta meillä siis lasten syntyminen muutti suhteen. Oma äitini on epäillyt, että anopille tuli joku vanhenemiskriisi, en tiedä. En odotakaan enää muutosta. Käyn anopilla pari kertaa vuodessa ja hymyilen hampaat irvessä. Mua on liian paljon loukattu ja varsinkin, koska anoppi ei kykene myöntämään tekojaan saati anteeksi pyytämään, en usko että suhteemme tulee enää ikinä tästä muuttumaan. Surullista kuitenkin.
helposti. Toki merkit on ehkä arvattavissa etukäteen, mutta minä en niitä ainakaan osannut ottaa vakavissaan.
Anoppi on hösäävää ja ylihuolehtivaa sorttia ja siitähän riemu repesi, kun syntyi pieni lapsonen, jota kaikki maailman vaarat uhkaa, minä olin väsynyt ja mieskin hukassa niin pääsi anoppi oikein elementtiinsä.
Seuraile vähän miten anoppi suhtautuu poikaansa, onko ns. aikuisten välit, vai neuvooko joka asiassa, huolehtiiko pojan asioita, kommentoiko ihan kaikkea kovin syvällisesti (kommentoida voi aina, mutta kovin syvällinen, ehdoton ja negatiivinen kommentointi on rajoittavaa), miten mies suhtautuu anoppiin, tekeekö omat päätökset vai pitääkö olla äidille mieliksi..
Ja jos jokin miehesi käyttäytymisessä anoppia kohtaan risoo niin se saattaa myös jokus toistua sinuun...
Ongelmat alkavat viimeistään, kun parisuhteeseen syntyy lapsia. Kun anopista tulee isoäiti, hössötys alkaa. Omistushaluinen anoppi voi alkaa omia poikansa sijasta lapsenlasta. Se onkin usein miniälle liikaa. Miniällä on oikeus äitiyteen - anoppihan ei ole lapsenlapsen äiti.
Anoppi katsoo asiakseen "opastaa" miniää äitiyden tiellä - halusipa miniä anopin neuvoja tai ei. Kun äiti opastaa lastaan, niin omistushaluinen anoppi ja mummu katsookin oikeudekseen kumota äidin kiellot. Lapsi marisee ja temppuilee äidilleen tyyliin "mummu on kivempi kun äiti".
Tästähän ne ongelmat viimeistään alkavat, jos ongelmilta on tähän asti vältytty.
Kyllä mulla on ongelmia avopin (avoanopin) kanssa, vaikka ei olla poikansa kanssa naimisissa ja ei lapsiakaan ole... Lähinnä ongelmia aiheutuu juuri avopin omistushalusta poikaansa (ainokainen lapsi) ja siitä, että avoppi yrittää järjestää meidän kodin ja elämän jne. jne. oman halunsa mukaan.