Mitähän tälle ihmiskunnalle on tapahtunut, kun niin usein pelkkä seksi mielletään pettämiseksi? Luulisi sen henkisen pettämisen olevan suurempi pahe, mutta silti siitä niin usein vaietaan. Ajatelkaapa, miltä tuntuisi elellä vuosikaudet ihanantuntuisessa parisuhteessa, josta myöhemmin paljastuisikin karu totuus: Kumppanisi on valheellisesti uskotellut rakastavansa sinua, antanut olettaa, että juuri sinä olet hänen elämänsä valo. Samalla hän on puhunut selkäsi takana sinusta paskaa, vokotellut toisia - mutta pidättäytynyt kuitenkin seksistä.
Tässä petetään toisen ihmisen luottamus ja rankasti. Se, että joku pelkän kiimaisuutensa vuoksi käy maistamassa aidan tuolla puolen kukkivaa ruohoa, ei mielestäni yksinään lukeudu pettämisen rankimpaan kategoriaan saati sitten olisi lainkaan pahempi kuin krooninen kumppanin huiputus.
Suhteen ulkopuolinen ja sopimaton seksi vain on helpommin konkretisoitavissa oleva pettämisen muoto.
Tässä petetään toisen ihmisen luottamus ja rankasti. Se, että joku pelkän kiimaisuutensa vuoksi käy maistamassa aidan tuolla puolen kukkivaa ruohoa, ei mielestäni yksinään lukeudu pettämisen rankimpaan kategoriaan saati sitten olisi lainkaan pahempi kuin krooninen kumppanin huiputus.
Suhteen ulkopuolinen ja sopimaton seksi vain on helpommin konkretisoitavissa oleva pettämisen muoto.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oon kanssas täysin samaa mieltä. Vielä korostaakseni kirjotustasi, voisin muistuttaa, ettei pettäminen ala vasta siitä, kun pippeli yhtyy pimppiin. Eräs kilipääkin aikanaan ylpeili sillä, miten hän välttyi pettäjän titteliltä lopettamalla hommat kesken juuri ennen yhdyntää. Valitettavasti hän ei tehnyt sitä katumuksen vuoksi.
Oikeassa olet. Rakkautta ja läheisyyttähän me kaivataan, ei pelkkää seksiä. Tosin se vasta tuntuukin pahalta, jos oma mies on rakastunut toiseen, ja antanut pikkuhiljaa tunteiden kasvaa, ja sitten rakastelee toista naista rakkaudesta.
Yleinen ajattelu on jotenkin lipsunut syville urille, jotka vievät ennemmin tai myöhemmin mennessään? Itsekin alan vähitellen kyynistyä ja kypsyä ajatukseen, että uskollista miestä ei olekaan. Sellaista, joka ei katselisi muita naisia, haaveilisi heistä, jossakin vaiheessa ihastuisi ja rakastuisi heihin ja lopulta rakastelisi heitä. Tai ensin rakastelisi ja lopulta rakastuisi heihin. Kyselen ja kyselen itseltäni, että huijaanko itseäni, jos uskon uskollisia miehiä vielä olevan olemassa? Väitetään, että miehet osaavat pitää tunteensa kurissa. Höpinää...
Olen katsellut vierestä, kuinka oma mieheni ihastui työkaveriini, sinkkunaiseen (=kirosana?). Ja tämä nainen antoi kaikilla tavoilla ymmärtää, että on parempi kuin minä, kauniimpi ja mukavampi yms. Itse odottelin silloin ison vatsan kanssa esikoistamme.
Enemmän muhun sattui mieheni läheisyyden ja rakkauden menetys kuin ajatus seksistä heidän välillään - vaikka ajatuksena sekin oli tappaa mut.
En olisi kuitenkaan yhtä suuttunut "henkisestä" pettämisestä kuin seksistä.
Jos on tarpeeksi hyvät antennit niin tuon laatuisen pettämisen kyllä aistii.
tuolta kantilta kun ajattelet sitä olet oikeassa ja valitettavan moni liitto on tälläinen..
hyvä pointti sulta!
ja moni pettäminen varmaankin johtuu siitä että toinen hakee sitä mitä kotoota puuttuu,ekaksi petetään vaihdetaan numeroita tapaillaan ja siitä se suhde sitten lähtee liikenteeseen.
jatketaan harjoituksia!
Olen huomannut että vaimoni harrastaa jotain salaisia sähköpostiystäviä, jotka vielä lähettelevät alastonkuvia itsestään. En tajua mitä vaimoni näkee niissä. Ilmeisesti kaipaa jotain "salaista" ja kiehtovaa, mitä minussa ei sitten lopulta olekaan ehkä enää. Rasittavaa. Henkisesti raskasta, kun vielä valehtelee päin naamaa, ettei ole mitään sellaista touhua. Se tässä eniten ärsyttääkin. Mutta minusta tuollainen käytös voisi lähes luokitella pettämiseksi..