Ekaa kertaa kirjoitan tänne, en oikein tiedä miten kuuluu toimia. Joka tapauksessa, mulla takana 1 liitto ja avioero, josta 2 ihanaa lasta. Nyt meneillään toinen liitto (avioon -97), josta ei taida tulla mitään. Ukolle maistuu viina liiankin usein ja tarpeeksi juopuneena riitelee kaikesta, kääntää asiat päälaelleen ja haukkuu minut lyttyyn. Eilen lapseni lähti isälleen ja edessä olisi ollut pitkästä aikaa "vapaa" viikonloppu kahden kesken, mutta käytiin ulkona syömässä ja herra veti liikaa viina ja haukkui sekä minut että koko sukuni. Tuloksena yö eri huoneissa ja herran häipyminen heti aamusta, ilmeisesti jossain ryypyllä. Ei pysty puhumaan, vaan räjähtää heti, vaikka minä olisin rauhallinen ja haluaisin puhua asiat puhki. Haluaisin jostain kunnon miehen, jolla sydän paikallaan ja oikea arvostus toista ihmistä kohtaan ja joka osaisi sekä näyttää että puhua tunteensa, onko moisia ollenkaan??? Huh huh, toinen ero ilmeisesti tulossa, rankkaa, mutta kai kuitenkin paras niin? Vaikea olla, kun ei koskaan tiedä mistä ukko räjähtää - voin vaikka nukkua väärällä kyljellä! Ei ole fyysisesti satuttanut, mutta henkisesti olen aika naarmuilla, ne arvet ei vaan näy...
kaikki loppuu aikanaan?
eve
3357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kokeilisit välillä olla täysin ilman miestä? Oppisit nauttimaan omasta itsestäsi ja rauhasta elämässäsi. Täysin yksinhän et joudu olemaan kun sinulla on lapsesikin.
Niin kauan kuin haikailee toisen miehen syliin sen miehen luota jonka kanssa juuri on, homma ei tule etenemään. Vasta kun naisella on tarpeeksi rohkeutta ja itsevarmuutta olla yksinäänkin hän saattaa löytää vertaisensa vahvan miehen. Juopot ovat heikkoja ja tottuneita olemaan lapsia, jotka saavat kiukutella ja oikutella mielensä mukaan. Luulisi että ihminen jolla on oikeitakin lapsia ei semmoista silmissään kestä hetkeäkään.
ITSE OLEN SAMANLAISESSA TILANTEESSA KUIN SINÄ.ITSE
OLEN LOPETTANUT ALKOHOLIN KÄYTÖN KOHTA 2V.SITTEN
ELI OLEN VIINAN SUHTEEN TÄYS ABSOLUUTTI NYT KUITENKIN AVOPUOLISONI JUO AIKA RUNSAIN MITTASUHTEIN JA SEKÖS KOETTELEE MINUN PINNAANI
ASIOISTA KESKUSTELTUAMME HÄN LUPASI LOPETTAA JUOMISENSA SIINÄ VAIHEESSA KUN MINÄ LOPETAN TUPAKAN POLTON MINUSTA TÄMMÖINEN ON JO KIRISTYSTÄ
OLEN HARKINNUT JO PITKÄÄN MUUTTAMISTA MUUALLE MUTT
EI SEKÄÄN IHANHELPPOA OLE UUSI SUHDE VOISI MYÖS OLLA PAIKALLAAN MUTTA EIHÄN NÄITÄ SOPIVIA TUNNU
AIVAN JOKA OKSALLA ISTUVAN MIKÄPÄ NYT ETEEN ????
ITSE EN OLE OLLUT KOSKAAN AVIOSSA EIKÄ OLE OMIA LAPSIAKAAN ETTÄ SIINÄ MIELESSÄ MUUTTO OLISI HELPPO
ensimmainen avioliitto kaatui?
etko tuntenut nykyista miestasi tarpeeksi hyvin ennekuin naimisiin menitte? vaikutti aivan silta kuin tuo viinaan taipuvaisuus olisi tullut yllatyksena sinulle.
en nyt voi alkaa sanomaan mita sinun pitaisi tehda, itse tiedat mika on parasta sinulle, mutta en tieda onko avioero mikaan paras ratkaisu ongelmiin (riippuen tietty ongelmasta). miehesi kannattaisi menna hakemaan ammattiapua. koska sitten kun on tottunut siihen, etta kun tulee isompi riita, kaydaan heti hakemassa ne avioero paperit.
tama sitten jatkuu joka avioliitossa. yht'akkia huomaa, etta on ollut 7 kertaa naimisissa, ja vielakaan SITA OIKEAA ei ole vastaan tullut. pitaa siis muistaa, etta kukaan ei ole taydellinen, ja kaikilla aviopareilla on niita riitoja. mutta niista riidoista pitaa osata puhua ja hakea ratkaisu.
joillekin puhuminen on yllattavan vaikeaa, etenkin miehille. he eivat yleensa tykkaa puhua negatiivisista asioista, eika nayttaa negatiivisia tunteita. siksi miehet sortuvat alkoholismiin herkemmin kuin naiset.
minusta sinun kannattaisi "opettaa" miehesi kuuntelemaan seka keskustelemaan asioista niinkuin aikuiset. sano hanelle, etta han voi vapaasti PUHUA kielteisista tunnetiloista silloin kun hanella niita on. seka voit sanoa hanelle, etta jos hanta itkettaa, han voi vapaasti itkea. moni mies ei kehtaa itkea koska he olettavat sen olevan heikkouden merkki, tai etta "miehet eivat itke", joka siis perustuu samaan oletukseen. mina olen tuon sanonut omalle miehelleni pari kertaa, jo ennenkuin edes menimme naimisiin. hanet kun on opetettu siihen, etta miehen eivat itke. se on oika "karhunpalvelus" miehille. mina siis arvostan ja olen tavallaan ylpea kaikista miehista jotka uskaltavat itkea.
no, tassa oli vahan omia ajatuksiani. :) toivottavasti kaikki kaantyy parhain pain!