Suomalaisen johtamisen periaatteet

"Suomalainen ja sumalasietn johtaminen
Johtaminen perustuu Suomessa kolmeen peruspilariin.

1) Vittuilu
2) Uhkailu
3) Tyhjät lupaukset"

Juurikin näin tuota kolmatta kohtaa lukuunottamatta. Tyhjiä lupauksia ei kannata mennä laukomaan, koska niistä jää helposti kiinni. Eli työntekijöiden työmoraali voi kärsiä, jos ensin sanotaan, että kaikki saavat pitää työpaikkansa ja sitten seuraavalla viikolla ilmoitetaan porukan vähentämisestä. Ja jos moraali kärsii, ei siitä mitään työantajalle hyötyä ole, tappiota vain.

Yrittäjänä aloittaessani olin sellainen, kuin erään entisen työpaikkani esimies oli, jämäkkä, asiallinen ja mahdollisuuksien mukaan tasapuolinen. Ihannoin häntä sen vuoksi. Ajattelin että, jos olisin itse esimies, olisin samanlainen.

Sitten lähdin firmasta perustamaan omaa yritystä. Kun työmäärä paisui, eikä enää itse pystynyt kaikkeen, oli pakko ottaa työntekijöitä töihin.

Kun sitten työntekijämäärä kasvoi 7:ään, alkoivat vaikeudet. Epävirallinen luottamusmies tuli työmaalle. Epävirallinen luottamusmies on sellainen, että sillä on kaikki luottamusmiehen oikeudet ilman luottamusmiehen velvollisuuksia. Se tiesi aina miten työt (koneenosien valmistus Tampereella) pitää hoitaa, milloin taas koneet olivat käynnistyneet 2 min liian aikaisin ja taas oltiin duunaria huijattu.

Kyseinen kaveri,sanottakoon häntä tässä vaikka Juhaksi, huomasi saavansa suosiota työntekijäporukassa, koska hän "sai suunsa auki". Todellisuudessa Juha vain valitti joka helvetin asiasta. Mitä enemmän häntä ihannoitiin, sitä enemmän hän valitti. Oli hyvä jätkä siis. Samalla varsinanen luottamusmies olí jatkuvasti epäsuosiossa,kun "se ei tee mitään". Sekään ei pitänyt paikkansa, kyllähän varsinainen luottamusmieskin hoiti asiota, mutta Juha olisi omien sanojensa mukaan ja myös porukan mielestä hoitanut työntekijöiden asioita paremmin.

Jatkuvasti ilmapiiri oli huono. Ihmettelin syitä sille, miksen ollut onnistunut samanlailla kuin se entisen työpaikkani esimies oli onnistunut ilmapiirin luomisessa.

Sitten keksin selityksen. Ei työnantaja ole kaikkivoipa, jos ei jonkun kanssa tule toimeen, niin ei sitten tule. Toisin sanoen vika ei olekaan aina johtamisessa ja motivoinnissa, vaan huonon ilmapiirin takana saattaa yhtä hyvin olla epäonnistunut rekrytointi. Jos ongelmatyypin ottaa töihin, se on peruuttamaton ja kallis virhe, sillä irtisanomissuojan takia työntekijästä voi olla vaikea päästä eroon. Tämä kaikki voi johtaa työntekijän tulkintaan, että kun työntekijästä ei pääse laillisesti millään eroon, kannattaa heittäytyä riidanhaluiseksi, ei ole mitään menetettävää. Nauttii työntekijöiden keskuudessa suojelua, koska Juha on hyvä jätkä koska ajaa työläisen asiaa. Juha tosin ei koskaan halunnut asettua luottamusmiesvaaleissa ehdolle, olihan Juhalla jo muutenkin kaikki luottamusmiehelle kuuluvat ay-diplomaatin oikeudet, ei velvoitepuoli kiinnostanut.

Kaikki hienot johtamismallit ja motivoitiohjelmat epäonnistuvat siinä kohtaa, että ne olettavat, että työntekijät ovat kaikki ihanteellisia ja yhteistyökykyisiä, mutta johtamisessa vaan on vika ja esimiehen pitää muuttaa käytöstään. Se ei ota huomioon sitä, että SAK:lainen palkansaaja saattaa olla yhtä hyvin yhteistyökyvytön. Duunarilla ei ole mitään riskiä heittäytyä yhteistyökyvyttömäksi ja sanoa päälle että työnantaja on syypää kaikkeen. Näin sanova duunari saa kaikkien ihailun, ihmisen uskovat vaan sitä mikä mukavalta tuntuu. Ja ajatus siitä, että työantaja on syyllinen, on kieltämättä työntekijöistä houkutteleva.

Niinpä keksi hyvän keinon vittuilla ja uhkailla. Maksoin kaikille työntekijöille pienen palkanlisän , kuitenkin siten, että siitä ei varsinaisesti sovittu mitenkään, ei paperilla eikä suullisesti. Eli voin halutessani jättää sen maksamatta. Kun yksi rupeaa soittamaan mulle suutaan, kaikki jäävät ilman kyseistä lisää ja koko säästynyt raha maksetaan suunsoittajan tilille. Kaveri saa siis noin 1100 euron korotuksen seuraavaan tiliinsä. Heti, kun muut näkevät tilinauhastaan, että maksamatta on jätetty, kaikki alkavat kyräillä, kuka on saanut kaikkien rahat. Ja kun se paljastuu, eipä ole sen duunarin osa herkkua. Perkeleet ja saatanat sinkoilevat.

Taktiikka uppoaa erityisen hyvin luottamusmieheen, jonka asema on riippuvainen siitä, kuinka suosittu hän on porukassa. Jos epäsuosio koittaa, luottamushommat loppuu. Kerran jouduin valitettavasti näin tekemään. Työntekijä rupesi urveltamaan, että hän ei tee sitä eikä tätä. Menin sanomaan luottamusmiehelle, että sulla on nyt kolme vaihtoehtoa:

1. joko menet sanomaan kaverille, että nyt sä toimit työnjohtajana.

2. Pistä työsuhteen purkupapereihin nimes.

3. Saat palkankorotuksen kaikkien muitten työtekijöiden rahoilla.

Yleensä 3. kohtaa luottamusmies antaa periksi, pelkää vavisten epäsuosioon joutumista. Mikään ei ole nopeampi keino joutua epäsuosioon kuin se, että tienaa enemmän kuin muut.

Nykyään olen työmaalla suvereeni, minä käsken. Olen tosin joutunut maksamaan ylimääräistä palkanlisää, mutta toisaalta eipä mulle juurikaan soiteta suuta.

Hyvä tapa painostaa on myös se , että luottamusmies on aina hyödynsaaja täysin riippumatta siitä, kuka aukoo päätänsä.

Kun luottamusmies aukoo päätänsä, luottamusmiehen palkka nousee.

Kun joku muu aukoo päätänsä, luottamusmiehen palkka nousee myös silloin.

Luottamusmies on aina hyödynsaaja, vittuili mulle kuka vaan.

Vähän ajan päästä luottamusmies on entinen luottamusmies.

Rumaa se toki on, mutta ei voi mitään. Jos työantaja syyllistyy johonkiin, todistajia löytyy työntekijöistä heti. Jos työntekijä syyllistyy pään aukomiseen, voi silminnäkijöiden löytäminen olla vaikeaa. Jos työntekijä vain väittää, että hän ei sanonut mitään ja lähdetään työtuomioistuimeen riitauttamaan työsuhteen purkua, on ammattiliiton lakimiehellä helppo homma ottaa arvovaltapisteet liitolle sanomalla, että työnantaja ei voi todistaa tätä millään. Ja miksei sanoisi, tottahan se on, ei sitä voi työnantaja tosiaankaan millään todistaa. Vaikka todistaja löytyisi työntekijöistä, se istuttaisiin porukalla istumalakolla ulos työpaikalta, kohtelu olisi samanlaista kuin rikkurilla, joka tulee lakon jälkeen työmaalle. Ei työnantaja voi lähteä mihinkään työtuomioistuimeen, työantaja on tuomittu häviämään. Mun on pakko ratkoo ongelma työpaikalla, joko hyvällä tai pahalla.

Kun duunari aukoo mulle päätänsä, menen luottamusmiehen luokse ja sanon, että pistä varotukseen nimes tai susta tulee firman ainoa kommari, jolla on toimitusjohtajan tulot, se tehoaa aina. Luottamusmiehen ylimielisyys on huomattavasti vähentynyt, Juhan samaten.

Erään ay-pomon sanoja lainatakseni "ei puhumalla mitään tapahdu".

Uhkailua ja vittuilua ei käytetä sen takia että siitä tykätään vaan sen takia kun se toimii.

... oma käsityksenne miten hyvä , yhteistyökykyinen, ahkera,luotettava, kehittyvä on suomalainen työntekijä?
Minulla on niitä alaisenani noi 100 joten minä sen kyllä tiedän aika hyvin.
Kun muutama on tähän vastannut, kerron kyllä tosiasioita elävästä elämästä. Niin myönteisiä kuin kielteisiäkin.