Moi, mä en tiedä mitä tekis... Liityin juoksuseuraan ja tahdon sitä niin paljon, siis juosta. Mutta kun harrastan nyrkkeilyä 2 kertaa viikossa, ja nyt pitäis sitten lisätä treenimäärää niin että juoksutreenejä olis 4-5 kertaa viikossa. Ja käyn koulua ja enkä tahdo jättää saliakaan... Eihän mulle jää aikaa siihen henkilökohtaseen elämään. Mutta kuitenkin tahdon juosta.. Mitä hemmettiä mä teen.....?
Jaa-a...
Spring
5586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisitko ajatella juoksevasi hieman rennommin..Esim pari kertaa viikossa ihan vain hyvän olon vuoksi?:)
No tottakai voisin, mutta kun toi juoksuseuraan liittyminen on ollut sellanen unelma jo aika pitkään, en vaan tiedä miks en ole aikasemmin liittynyt. Ja nyt kun saan mahdollisuuden tahtoisin myös pysyä siinä. Mutta kun tuntuu vaan että en saa pitää sitä omaa henkilökohtaista elämää...
Nyt alat päästä käsiksi urheilijan elämään ja treenimääriin :) Kun treenaminen on kivaa ja aikaa on niin vähän ja kaikkea pitäisi tehdä :)
Ensinnäkin, jos haluut treenata 8-9 krt viikko niin voit sanoa hyvästit henkkoht elämälle treenien ulkopuolella. Sille osalle elämää pitää erikseen järjestää aikaa harjoittelun ja palautumisen ulkopuolelta ja siinä jää bilettäminen helposti toiseksi.
Toiseksi, sulla on hyvä elämä kun treenaat ja saat kavereita siitä piiristä. Heillä on todnäk terveemmät elämäntavat kuin bilettävillä kavereilla joten se ei ole ongelma. Lisäksi treenaamisen ulkopuoliset kaverisi eivät saa niitä fiiliksiä kuin sinä kun treenaamisesta ja kisoissa käymisessä. Väitän että siitä elämästä ei puutu mitään vaan treenaaminen/kisaaminen on todella hyvää elämää.
Ja jos todella haluat treenata kaikkia noita lajeja niin se ei ole todellakaan mikään ongelma. Itse treenasin aktiiviaikoina 10-13 krt viikko ja kävin töissä samaan aikaan, joten valitus pois ja lenkille :)
Kun mietit miten järjestät treenaamista niin suosittelen tekemään juoksulenkit aamulla ja salitreenit illalla. Nyrkkeily on sitten todnäk niihin aikoihin milloin treeniajat on määrätty seuran puolesta. Juoksun jälkeen syöt kunnon aamupalan ja otat palauttavaa juomaa. Syöt koko päivän ajan kuten urheilijan pitääkin ja keskityt siihen että annat kropallesi aikaa palautumiseen tarvittavan energian ja ajan. Pääsääntöisesti 8 tuntia treenien välillä on riittävästi kun ravinnon saanti on riittävää. Kuitenkaan et saa unohtaa kokonaan lepopäivää joka viikosta.
En nyt kirjoita enempää asiasta vaan toivotan hyviä lenkkeilysäitä ja jos tulee lisää kysymyksiä niin koitan antaa lisää vastauksia oman tietämyksen rajoissa.
kiitos vastauksesta =) Lueskelin tota ja aloin miettii kaikkea! Taidat olla oikeessa siinä että kyllähän mulla on terveellisempi elämäntapa kun hyvin monella kavereistani. Ja en todellakaan kaipaa mitään biletystä, mutta haluan elää myös sitä normaali koti elämää mihin kuuluu seurustelu. Pelottaa vaan niin kovasti että urheilu valtaa koko elämäni lopulta, enkä todellakaan tahdo että niin käy.
Seurustelu paljon treenaavan kanssa on taitolaji. Itse paljon treenanneena ja seurustelleena sellaisen kanssa tiedän miten vaikeaa on koulun/työn lisäksi yhdistää treeni, seurustelu, kaverit ja sukulaiset.
Se ei ole mikään mahdoton paketti vaan kaikelle pitää löytää aikaa elikkä raivata tilaa kalenterista. Aikahan on vain järjestely kysymys :) Siinä jää telkkari heti alussa jalkoihin mutta sehän ei ole mikään paha asia :) kun löydät rinnallesi oikean siipan joka ymmärtää urheilijan haluan nauttia endorfiinihumalasta ja "riippuvuuden" liikuntaan niin silloin ei juuri tule ongelmia. Ongelmia tulee urheilijan kannalta silloin kun rakkaus roihuaa mutta vastapuoli ei ymmärrä liikunnan tärkeyttä urhelijalle. Liikunta on urheilijalle aivan yhtä tärkeää riippumatta siitä onko kansallisen tason vai piirikunnallisen tason urheiluja ja sitä on välillä vaikea saada ympäristön ymmärtämään.
Mutta ei sinun kannata olla etukäteen murheissasi treenaamisen ja seurustelun yhteen sovittamisesta. Elämä on siitä kivaa että asioilla on yleensä aina tapana ratketa loppujen lopuksi positiivisella tavalla, vaikka se ei heti siltä tuntuisikaan ;)