Pystyiskö joku kertomaan mulle omia kokemuksiaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta? Ois kiva tietää?!!
Pystyiskö joku kuvailemaan?
tyttö
91976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
no mulla oli jotain tämmöstä:
- itketti herkästi
- ärtymys saattoi tulla tosi pikkuasiasta
- joskus vain makasin, vauva mahan päällä
- en saanut oikein aikaiseksi mitään
- torjuin avun, koska koin olevani huono äiti jos en itse saa kaikkea tehtyä
- yritin ylisuoriutua kaikesta (piti olla vauva hoidettu, tiskit tiskattu, pyykit pesty, ruoka tehty, koti siivottu-kaikki kerralla ja yksin, ilman apua)
- ja kun en yllämainittuja saanut tehtyä, masensi, luulin että en ole hyvä äiti
- en halunnut liikkua ihmisten ilmoilla, esim. äiti-lapsi kerhossa, kaupassa sain kuitenkin käytyä
- lopulta pelkäsin että teen jotain vauvalle, tahtomattani, vahingossa
tässä ainakin jotain mitä nyt tuli mieleen.
Menitkö sitten jonnekin puhumaan vai mitä teit?
lapseni on nyt huostaanotettu.
olen kirjoitellut paljon sijaisvanhemmat ja biovanhemmat-palstoilla. katso sieltä lisää jos haluat.
Ei kumminkaan masennuksen takia vai ?
oli sekä ensimmäisen, että toisen lapsen syntymän jälkeen. Jaksoin juuri ja juuri hoitaa lapsen, mutta empä juuri muuta. Ja minulla liittyi masennukseen myös voimakasta ahdistuneisuutta. Mutta kummallakin kerralla se meni kolmen-neljän kk:n sisällä ohi (siis aika äkkiä masennukseksi), koska lapset kumminkin "pakottavat" elämään. Sitten eräänä päivänä huomasin, että minua ei enää ahdista niin paljon, kuin ennen ja siitä alkoi paranemisprosessi. Onneksi. Kolmannella kerralla masennusta ei enää tullut.
Aikaisemmassa vastauksessa tuli hyvin selville ne tunteet mitkä itsellänikin silloin olivat. Ja näin jälkikäteen olen ajatellut, miksi ihmeessä en hakenut apua tai lääkitystä siihen oloon. Olisi elämä ollut paljon helpompaa. Mutta on siitä masennuksesta ollut se hyöty, että tiedän selviytyväni myös henkisesti tiukoista paikoista. Ja kasvoin myös henkisesti vahvemmaksi sen jälkeen.
Ei kai masennuksen takia huostaanoteta?!
Olin neuvolan seulassa, siellä tuli että olisin jonkin verran masentunut, mutta se ei koske vauvaa vaan parisuhdetta. Minulle ehdotettiin äiti-vauvatyöntekijää tai tk-psykologia, sanoin että menen kyllä jossain vaiheessa. Sanoi että voisin puhua tk-lääkärille. Sanoin, etten halua ainakaan lääkkeitä, en halua lopettaa imetystä kun vauvan kanssa kaikki sujuu hyvin. Neuvolantäti sanoi vihaisesti: ei sitten lääkärille! Ikäänkuin olisin rikollinen!
Kysymys kuuluu, kuinka paljon he nyt syynäävät minua ja parisuhdettani, olen tyhmyyksissäni mennyt siitäkin kertomaan neuvolassa. Jos menen terveyskeskuspsykologille, onko se luottamuksellista vai jotain tarkkailua?!
En ole varsinaisesti masentunut; nukun hyvin, syön hyvin, suunnittelen jo innoissani joulua, ulkoillaan vauvan kanssa päivittäin jne.
Jos vain pystyt huolehtimaan lapsestasi. Ja onhan siellä kotona yleensä isäkin. En ole ikinä kuullut, että jonkun lapsi olisi masennuksen takia huostaanotettu.
takia huostaanotetaan,
masennuksia on niin erivahvuisia, tiesitkös.
masennuksen voi laukaista raskaus ja synnytys, mutta syyt ovat ja voivat olla paljon, paljon syvemmällä. kyllä äiti, varsinkin yh-äiti, voi mennä niin huonoon jamaan, ettei voi huolehtia enää lapsistaan. suomessa ei ole riittävästi esim. perhehoitopaikkoja, joille sekä äiti että lapsi/lapset pääsisivät toipumaan pidemmäksi aikaa.
Kaikilla hoitohenkilöillä on vaitiolovelvollisuus asioistasi. Niin neuvoloissa, lääkärillä kuin päiväkodissakin. Ainostaan silloin, kun viranomaisella tai lääkärillä on vahva epäily siitä, että lapsen terveys on vaarassa, hänellä on velvollisuus ilmoittaa asiasta lastensuojeluviranomaisille. Silloinkin asiasta kerrotaan myös sinulle.
Jos olet lievästi masentunut parisuhteesi vuoksi, kenelläkään ei pitäisi olla mitään syytä olla vakavasti huolissaan lapsesta. Jos tuntuu siltä, että masennus voimistuisi ja ei ole ketään keneltä saisi apua, mene ihmeessä psykologille. Joskus yksikin käyntikerta riittää. Ja muistahan ulkoilla!