olla kaukosuhteessa ??? Onko se edes suhde ??
Miten pitkä välimatka saa toiseen olla että vitsii, haluaa matkustaa ja elää suhteessa siitä huolimatta ??
Olen muuten huomannut että pääkaupunkiseudun ihmiset ovat hyvin mukavuudenhaluisia, eivät halua aloitta suhdetta sellaisen kanssa, joka ei asu pääkaupunkiseudulla. Kun taas esim joku pohjanmaalla asuva kylläkin saattaa olla valmis yrittämään suhdetta eteläsuomessa asuvan kanssa, tai jopa lappilainen olisi valmis suhteeseen uusmaalaisen kanssa.
Itse tapasin miestä,joka asuu n 100 km päässä minusta ja sekin on hänelle liikaa muka. Tai no tekosyy tietysti ! Jäinpä vaan miettimään asiaa.
Miten pitkä välimatka saa toiseen olla että vitsii, haluaa matkustaa ja elää suhteessa siitä huolimatta ??
Olen muuten huomannut että pääkaupunkiseudun ihmiset ovat hyvin mukavuudenhaluisia, eivät halua aloitta suhdetta sellaisen kanssa, joka ei asu pääkaupunkiseudulla. Kun taas esim joku pohjanmaalla asuva kylläkin saattaa olla valmis yrittämään suhdetta eteläsuomessa asuvan kanssa, tai jopa lappilainen olisi valmis suhteeseen uusmaalaisen kanssa.
Itse tapasin miestä,joka asuu n 100 km päässä minusta ja sekin on hänelle liikaa muka. Tai no tekosyy tietysti ! Jäinpä vaan miettimään asiaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei välimatka ole este suuhteelle,hidaste kylläkin on. Mulla ollut kaukosuhde kohta 4 vuotta ja välimatkaa on noin 140km ja hyvin on mennyt. Kohtapuoliin pääsemme asumaan samankaton alle.
on välimatkaa 6000km ja yhdessä on oltu jo monta vuotta, eli ei se aina matkan pituudesta ole kiinni. Jos todella rakastaa toista niin ei välimatkalla ole mitään merkitystä. Meillä on vielä ainakin pari vuotta jälkellä ennen kuin on mahdollista muuttaa yhteen...tuntuu kyllä pitkältä, varsinkin kuin nähdään 2 kertaa vuodessa, mutta pakko se on vaan kestää. Se on kuitenkin pieni osa elämästä.
...miksi, miten, minkälainen elämäntilanne on saanut teidät elämään monta vuotta kaukosuhdetta ?? Tuntuu että haluaisi niin nopeasti kuin mahdollista järjestää elämänsä silleen että pystyisi muuttamaan yhteen tai jotain...Ja pari vuotta vielä ennenkuin mahdollista muuttaa yhteen, miksi tuo aikaraja ??
Todella hienoa että rakkautenne on kestänyt noin pitkään etäsuhdetta ja vielä tuollaista matkaa !!
Se taitaa olla tosirakkautta...ja tuo pistää miettimään onko tämä minun juttu rakkautta lainkaan, ehkä se on vaan ihastusta ?!!
Mutta tuossa olen eri mieltä että se on vain pieni osa elämää - mun mielestä rakkaus ja läheisyys toiseen on yksi tärkeimmistä ja sitä pitää todella vaalia. Epäilen etten jaksaisi sellaista että tavattais vain 2 kertaa vuodessa...
Loppujen lopuksi minulla asiat hyvin...verrattuna teidän tilanteeseen. Mutta...tsemppiä teille, jaksamista ja toivottavasti rakkautta riittää !!
pari vuotta, että opinnot on vielä kesken. Parempi on kun hoitaa nyt vaan kaikki asiat pois alta, niin ei sitten myöhemmin tarvitse stressata. Se, miten tähän tilanteeseen ajauduin on ihan vaan sattuman kauppaa...tapasin tyttöystäväni nimittäin netin kautta (ei millään seuranhaku mielellä) ja aluksi oltiin ihan ystäviä muutaman vuoden ajan. Lopulta sitten kuitenkin rakastuttiin ja päätettiin tavata. Nyt ollaan tavattu useita kertoja molemmissa maissa ja vaikka tapaamisten välillä voi olla yli puolikin vuotta, niin ei se rakkaus ole mihinkään kuihtunut, päinvastoin! :) Vaikka joskus tuo odottaminen tuntuukin ahdistavalta, niin en silti ole katunut hetkeäkään! Täytyy vaan olla suunnitelmia tulevaisuuden varalle...se auttaa kummasti jaksamaan kun tietää, että lopulta voidaan asua yhdessä.
Ja tosiaan, kyllä se 2-3 vuotta on lyhyt aika, kun sen jälkeen on loppuelämä elettävänä...toivottavasti sitä riittää mahdollisimman pitkään! ;)
En halua mitenkään vähätellä tuota teidän tilannettanne, mutta jos minulla olisi vain 100km tyttöystävän luo, niin se olisi lähes sama kuin lottovoitto ;) Mutta ihmiset on niin erilaisia...joillekin jo 20km voi tuntua ahdistavalta, toiset taas pärjää vaikka maapallon ääripäissä. Tietystä enemmän on merkitystä sillä miten usein nähdään...mutta tuskimpa kuitenkaan monella on varaa lennellä jatkuvasti valtamerten välillä. Mulla menee kaikki säästöt pelkästään lentolippuihin, joten kovin usein en voi mitään kalliimpaa ostella.
Mutta jaksamista vaan teillekin, toivattavasti näette pian! :)
Jos on tärkeintä että on 'suhde' niin kai silloin on kätevintä pokata naapuri. Mutta kun tutustuu oikeaan ihmiseen, ei välimatkalla ole merkitystä.
..ajattelisin minäkin, eli jos tuntuu että toinen on juuri se jota on etsinyt, toivonut jne niin eihän välimatkalla pitäisi olla suurta merkitystä ! Ja kun molemmat ajattelevat samoin toisistaan. Se vaan että mies toivoisi että asuisimme samassa kaupungissa tai edes muutaman km:n säteellä.
Mutta...annan ajan kulua, katsotaan mitä tapahtuu. Meillä ei ole välimatkaa kuin vähän päälle 100km, eihän se ole mitään teihin verrattuna, mutta meidän elämäntilanteista johtuen sekin aiheuttaa vaikeuksia. Itse oon valmis tekemään suuriakin muutoksia, muuttaa lähemmäs, vaihtaa työpaikkaa ym, mutta silloin suhteen pitää olla varmalla pohjalla ja toimia. Elämässä pitää ottaa riskejä, mutta toisaalta on otettava lapsetkin huomioon eikä voi aina ajatella vain itseään...
Minulle ei todellakaan tärkeää että on "suhde", elin vuosia yksin enkä edes etsinyt/hakenut suhdetta, sitten vaan tämä ihminen tuli elämääni, sellaisessa tilanteessa, jossa ei ehkä olisi edes tavallaan aikaa suhteelle. Rakkaus on ihmeellistä.
Toivon että tämä onnistuisi, pitäkäähän peukkuja meille !! Ja huomioikaa, välittäkää, rakastakaa toisianne, oli sitten välimatkaa tai ei !! :))
Toi on todella totta, aito rakkaus kestää välimatkat. Minulla ja miehelläni on 2000 km matka, ja ihmettelen jotain kun valittaa täällä 100 km matkasta, mikä ei ole mitään. Enpä usko, että on aitoa rakkautta, taitaa olla se prinsessa, mistä tuolla myöhemmin on puhetta.
miksi ja miten toimii ?? Miten usein tapaatte ?
Se mitä toisesta tuntuu mitättömältä matkalta saattaa toisesta olla ylitsepääsemätön, niin se on kaikkien murheidenkin kanssa... Älä tuomitse ketään, se kostautuu.... !!
Minun mieheni ei ole saanut oleskelulupaa, joten matkustan mieheni luokse, jotenkin sitä vaan on jaksettu kohta 2 vuotta, huh huh...
En vähättele, mutta omasta mielestä, jos olisi vain 100 km, olisin todella todella onnellinen. Kostautuu??? Eikö jo kohta 2 vuotta ole jo aika kosto??
Sanon edelleen, jos oikein paljon rakastaa toista ihmistä, kestää kyllä välimatkankin. Enkä ole ainoa täällä, samanlaisia tapauksia on paljon.
Sanoisin sinulle odota kärsivällisesti, miksi et voi odottaa häntä? Miksi pitäisi tapahtua nyt heti??
Rakastamme toisiamme, matkustan n. 3 kuukauden välein mieheni luokse, olen siellä noin 2 viikkoa. Olemme päivittäin netissä, tekstaamme viestejä, lähetämme meilejä. Odotan miestäni, koska joku päivä olemme varmasti yhdessä, silloin se on palkinto!!!
Onnea sinulle ja "odotukselle"!!
Tuo on minusta klisee; kun tutustuu oikeaan ihmiseen niin varmasti jokainen haluaa olla mahdollisimman paljon toisen kanssa, lähellä toista.
Sanotaan ettei välimatkalla merkitystä kun rakastaa, mutta kyllä sillä vaan merkitystä on !! Ei se välimatka ole ratkaisevaa, mutta se vaikuttaa !!!
Meillä välimatkaa 150km..noin.... eikä haittaa,kun on niin rakastunu..
Joillain voi haittaa se välimatka siksi koska ei sitä välttämättä ole varaa matkustaa joka viikonloppu jos on pitkäkin välimatka..mutta sitä on sitten kivempi nähdä pitkän tauon jälkeen, sitä oikein odottaa sitä näkemistä..
....tekstiviestejä, jne. Tapasin nykyisen ex-vaimoni. Minä paljasjalkainen etelä-pohjalainen, ja exäni paljasjalkainen stadilainen. Sillon aikoinaan(v.-95) exä oli vuorotöissä, ja vapaat sijoittu monesti viikollekin, ja eihän siinä muu auttanut kuin järjestää omat työt, ja menemiset niin et, sai samoille päiville vapaata. Ja siinä meni 5 kk, oltiin kihloissa, 6 kk:n jälkeen exäni irtisanoutui työpaikastaan, ja muutettiin saman katon alle, 13 kk:n jälkeen odotettiin jo esikoista. Pari vuotta sitten suhde kaatui kuitenkin, mutta se ei johtunut "kulttuurieroista", tai muustakaan vastaavasta. Pointtina kuitenkin(niinkuin tässä ennemminkin on mainittu), tosirakkaus ei katso välimatkaa, ja kyllä sitä rakastuneena aina keksii ne keinot, miten olla mahdollisimman lähellä toista. Ja lapsista on kasvanut todella suvaitsevaisia, niinkuin itsestänikin, verraten moniin ystäviini. Tänäpäivänä etäsuhde on vielä helpompaa netin, ja kännykän vuoksi. Toisaalta vaikeampaa, koska yhteydenpito on niin "helppoa", niin ratkaisuja on helppo siitää "huomiseen". Tarkoistushan kuitenkin on et, siitä etäsuhteesta, tulee joskus lähisuhde.
Tsemiä vain kaikille etäsuhtelaisille, yhtähyvät onnistumisen mahdollisuudet siinä on, kuin missä tahansa muussakin suhteessa:)
No voi juma...
jos mun kulta asuisi ""VAIN!!""100 kilometriä minusta kaukana niin oltaisi yhdessä ihan joka viikonloppu!"
toi ei ole mikään pitkä matka ainakaan mun mielestä!
Mun kulta asuu musta melkein 700 kilsaa kaukana!
nähdään harvoin mutta jos niin ai ai kun on hauskaa ja ihanaa yhdessä!
Niin ja minun kultani asuu 2000 km päässä!!
...50 km voi tuntua rasitteelta, varsinkin kun molemmat vuorotyössä ja vuorothan menee aina ristiin. Ei kaikilla ole joka viikonloppu vapaa, ajatelkaapas sitä hyvät ihmiset. Ja sit ne viikonloppuvapaatkin osuvat tietysti eri aikaan. Yritämme joskus vaihtaa vuoroja, mutta työnantaja ei katso sitä hyvällä kovin pitkään, varsinkin kun muutenkin joutuu vaihtamaan vuoroa lastenhoidon kannalta ym...
Tää on melko rasittavaa ja tuntuu että meitä ei ole tarkoitettu toisillemme, mutta olen ajatellut että voin jossain vaiheessa vaihtaa työpaikkaa ja asuinpaikkaakin, kunhan tässä nyt näkee miten tämä
kestää.
Vielä yksi juttu, en oikein jaksa uskoa kun ihmiset sanovat että hyvin heillä menee kaukosuhteessa vaikka matkaa olisi joku 2000km jopa...miten voi mennä ?! Ymmärrän sinua Memmu, ei voi kuvitella toisen tilannetta, joka suhde on erilainen, ihmisten elämäntilanteet on erilaiset, toiset ovat herkempiä kuin toiset, toiset pitkäjänteisempiä kuin toiset jne...
Toivon parasta sekä sinulle, Memmu, että kaikille kauko/etäsuhteessa elävät !!
"Vielä yksi juttu, en oikein jaksa uskoa kun ihmiset sanovat että hyvin heillä menee kaukosuhteessa vaikka matkaa olisi joku 2000km jopa...miten voi mennä ?!"
Tuosta olen kyllä täysin eri mieltä. Kyllä kaukosuhteessa voi mennä hyvin välimatkasta riippumatta. Joillekin kaukosuhteessa eläminen ei vaan ole niin kauhean vaikeaa kuin toisille. Minun tapauksessa välimatkaa on yli 6000km ja voin rehellisesti sanoa, että hyvin menee!
juu..netistä löysin, kirjoiteltiin kunnes haluttiin tavata..rakastuttiin toisiimme täysin..lähtö oli sitten vaikea, ihan itkuks meni..välimatkaa 150km..
Eli välimatka on ongelma aina aluksi, kun toista niin rakastaa..ja ei voi joka päivä nähdä..eikä jaksa odottaa, ajattelee toista koko ajan..eli rakastaa liikaa.....................
joo! ihan samaa mieltä nimimerkin *minä* kanssa,sitä alkaa rakastaa ihan liikaa toista koska ei näe toisita ei voi olla sen lähellä niin mitä tapahtuu??? aivot tekee sulle temput ja ajattelet sitä miestä/naista ihan liikaa kaiket päivät vaikka sulla olisi ihan riittävästi menoja ja tekemistä niin koko aika on älytön ikävä ja rakastat liikaa kun et voi olla toisen lähellä ja et näe sen naamaa!
kaukosuhteet ovat perseestä ,ei muuta kuin kidutusta!
niin totta, niin totta...meillä ei juttu toiminut välimatkan takia, riudun ja ajattelen vieläkin jatkuvasti häntä, soitellaan ja viestitellään vieläkin, uskon että hänellä tunteita vieläkin minua kohtaan, mutta hän ajattelee niin järkevästi ja hän päättikin suhteen koska tunsi ettei pystynyt kaukosuhteeseen. Olen todella sekaisin, opiskella pitäisi ahkerasti mutta kaiket päivät menee unelmiin, haaveisiin ja suruun, tästä ei tule mitään. Todellakin, kaukosuhteet ovat p.....stä !!