Minkä ikäisenä huomasit ettei sitä ritaria, joka saapuu sinut noutamaan sillä valkealla ratsulla, ole olemassakaan ja tyydyit siihen vähemmän väärään mieheen? Vai elätkö vielä ritarin odotuksessa?
Kommentteja ja ajatuksia kiitos.
Kommentteja ja ajatuksia kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta 15 vuotta yritin sammakkoa muuttaa prinssiksi pussaamalla, turhaan. Nyt kasvatan sitten pitkää lettiä jota pitkin prinssi pääsee kiipeämään parvekkeelleni ja pelastaa minut ;)
...luullakseni.
Moniongelmaisen nuoruuden seurauksia kun yritän korjailla, eipä ole oikein aikaa edes murehtia häämöttävää ikisinkkuutta.Terveys ja talous "reunalla".Vielä joku hakkaava mies taloon ja, "viva la dolce vita"..
Syy: elämä sekaisin. Prinssit ohjaan prinsessojen suuntiin, olen itse maahinen.Ja kyyninen sellainen.Sinkku puuhastelee kivoja asioita ja eipä tarvii ylläpitää kakkosnaisilla rikastettua mahtihuushollia rahallisesti.
Minä tajusin 14-vuotiaana, että olin löytänyt ritarini, joka tuli noutamaan minut hopeisella ratsullaan.
Ritaritkin ovat vain ihmisiä. Tämä ritari on ihana sellainen.
Noh, minä tajusin jo ala-aste/yläasteikäisenä että ei oo minua varten. Vaikka sellainen ihana mies oliskin olemassa, niin mun tsänssit kyseisiin helmi-miehiin on pyöreä nolla. Mutta! Tästä ei seurannut sitä että olisin tyytynyt tavalliseen tossunkuluttajaan, vaan ajattelin että ollaan sit ilman. Ja aion ostaa dildon sekä mahdollisesti käydä mieshuorissa.
jo päälle kolmenkymmenen,mutta asian ymmärrettyäni hän tulikin,autolla kylläkin.
Ikinä en ole ritariin uskonutkaan kunnes hänet tapasin. Hän paransi minut masennuksesta ja auttoi näkemään maailman uusin silmin. Rakastaa, kehuu, hellii... Toki haastettakin on, mutta muutenhan sitä kyllästyisi :)