Olen seurannut jo jonkin aikaa tämän palstan keskusteluja ja yksi asia on alkanut häiritsemään.
Ainainen kiistely säveltäjien paremmuudesta ja huonoudesta.
En hallitse hienoja musiikin teorioita ja rakenteita,
mutta korvat ja kyky kuunnella minulla on.
Eiköhän kukin säveltäjä ole itseisarvo jo sinällään ja teokset myös.
Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä ja korvassa myös.
Rakastan Mozartin ja Beethovenin musiikkia. Muita
säveltäjiä en ole vielä ehtinyt kuuntelemaan.
Nautinto on parasta, ei otsa rypyssä kuuntelu.
Ainainen kiistely säveltäjien paremmuudesta ja huonoudesta.
En hallitse hienoja musiikin teorioita ja rakenteita,
mutta korvat ja kyky kuunnella minulla on.
Eiköhän kukin säveltäjä ole itseisarvo jo sinällään ja teokset myös.
Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä ja korvassa myös.
Rakastan Mozartin ja Beethovenin musiikkia. Muita
säveltäjiä en ole vielä ehtinyt kuuntelemaan.
Nautinto on parasta, ei otsa rypyssä kuuntelu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
suurin osa on varmaan kanssasi samaa mieltä! samoin on täysin hedelmätöntä kiistellä eri instrumenteista ("sello on yliarvostettu" oli vähän aikaa sitten)
kaikki nämä on makuasioita eikä fiksut ihmiset niistä kiistele. sanoisin että se on se yksi sama häirikkö, joka eri nimimerkeillä haastaa riitaa..
yliarvostettu vaan aliarvostettu. Pasuuna sitävastoin on roskaa.
Minä en jaksa kuunnella Beethovenin ikävystyttävä ja pelkistettyä pelkästään motiivissti kompleksikasta konstruktiivista sävelkieltä, mutta Schubert saa sieluni lentämään korkeuksiin melodisella spontaanisuudellaan.