En ole lukenut tätä palstaa mutta kun tänne eksyin niin päätin kirjoittaa. Mitä mieltä olette, kannattaako mennä naimisiin vuosien seurustelun jälkeen vai ei? Jos elää jo aivan kuin olisi naimisissa ja huonoja puolia löytyy. Haluaisin mennä joskus naimisiin koska kaipa niin pitää tehdä kun se on sellainen ihanne ja koska muutkin menee. Kai siinä on joku oma viehätyksensä. Mutta kukaan ei halua mennä naimisiin. Itse olen ollut mielettömän rakastunut, sitten kaikki on romahtanut, sitten sama juttu ja sitten kyllästynyt jne jne. Ehkä jos menisin naimisiin, kaikki tuo stressaava suhdejuttu jäisi historiaan. Nyt olen tätä mieltä: jos löytyy kiva henkilö, joka on luotettava ja sopiva puolisoksi, niin voisin mennä muitta mutkitta naimisiin. Miksi sitä pitäisi sen enempää pohtia? Onko ketään muuta joka voisi vaikka heti mennä naimisiin, jos sopiva henkilö löytyy? Eiköhän se toimi jos on toimiakseen.
Toisaalta koko asia ällöttää. En mistään hinnasta haluaisi asua jossain metsikön laidalla omakotitalossa, jossa on parkettilattiat ja koira haukkumassa nurkissa, täysiä huutavia lapsia kaikkialla... Eihän naimisiin menon ole pakko olla tuollaisia, kaikkihan voivat yrittää tehdä elämästään sellaisen kuin haluavat, mutta pelkään että jos menen naimisiin, niin mies onnistuu jotenkin juonittelemaan minut tuollaiseen ahdistavaan idylliin, jota inhoan. Siispä haluaisin naimisiin ja kaikkea mukavaa, mutta tuollaiset asiat ahdistavat syvästi. Onko ketään muuta joka ajattelee samoin..?
Toisaalta koko asia ällöttää. En mistään hinnasta haluaisi asua jossain metsikön laidalla omakotitalossa, jossa on parkettilattiat ja koira haukkumassa nurkissa, täysiä huutavia lapsia kaikkialla... Eihän naimisiin menon ole pakko olla tuollaisia, kaikkihan voivat yrittää tehdä elämästään sellaisen kuin haluavat, mutta pelkään että jos menen naimisiin, niin mies onnistuu jotenkin juonittelemaan minut tuollaiseen ahdistavaan idylliin, jota inhoan. Siispä haluaisin naimisiin ja kaikkea mukavaa, mutta tuollaiset asiat ahdistavat syvästi. Onko ketään muuta joka ajattelee samoin..?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos todellakin tunnet noin, niin anna itsellesi aikaa. Itse tein ääliömäisessä pesänrakennuskuumeessa liian pikaisen päätöksen ja nyt sitä maksetaan edelleen - tarkoitan näin eronneena ja yksinhuoltajana. Lapsiani en toki kadu pätkääkään, mutta vaistoihinsa kannattaa luottaa. Kyllä ehdit niitä parkettilattioita myöhemminkin ihastella. Ystävyydellä, kokemuksen syvällä rintaäänellä.
... syy on aina se, että on menty naimisiin. Jos et ole naimisissa, ei tarvitse ottaa avioeroakaan.
Mies jonka kanssa olet, ei ole aviokumppani. Sina tiedat sen jo itsekkin mainitessasi etta tiedat miehesi juonittelevaksi olioksi joka haluaa asioita joita sina et.
Tuollainen suhde nakojaan riittaa sinulle.
Jos taas haet aviokumppania, etsisit miesta joka vasta odotuksiasi ja tasoasi. Kylla vakka kantensa aina loyta jos vain nakee vaivaa etsia sita oikeaa. On silla ajalla nimikin "seurusteluaika".
et niistä tykkää. Voit kai sen verran omaan elämääsi vaikuttaa.
Jos tosiaan ajattelet, että naimisiin meno on yhtä kuin omakotitalo, koira ja lapsia, niin taidat olla vielä liian lapsellinen mihinkään avioliittoon. Nuo asiat kun eivät tule automaattisesti sen jälkeen, kun pappi on aamenen sanonut.
Selvitä ensin itsellesi, mitä on sitoutuminen ja toisen ihmisen kanssa eläminen. Haluatko sellaiseen panostaa vai vietätkö loppuelämäsi miettien tuota kysymystä. Tältä palstalta et omaan elämääsi vastauksia löydä... - ELÄ SITÄ ELÄMÄÄSI!
Eihän naimisiin meno tarkoita sitä, että mies saa päättää mitä sen jälkeen tehdään.Itse voit päättää lasten hankinnat ja muut.Tosin lapsiakaan ei kannata hankkia,jos mies ei halua.Parisuhde on kahden kauppa.Ja jos mies ei halua naimisiin ja sinä haluat suhde ei kannata.
Kiitos kaikille vastauksista... Oli kiva kuulla mielipiteitä asiasta ja myönnän että kaikki oli ihan asiaa.