Mitä tässä enää tehdä... suhteessa onnettoamia,erossa onnettomia.. joka päivä tippa tai kaks, joskus saavillinen.. tuntuu että suhteessa kun vielä oli, itketti vähemmän.. ja oli sentään joku.. nyt ei mitään eikä ketään! tuntuu liian tyhjälle. Mistähän sitä ikinä vois löytää uuden.. Olen miettinyt sitäkin, mutta tuntuu niin mahdottomalle ajatus itsestä ja toisesta..tai hänestä ja toisesta!! Miten voi heittää monta vuotta hukkaan.. Kumpikaan ei ole onnellinen...
ei onnellisia suhteessa,ei yksinkään...
sekaisin oleva..
4818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...enkä oikein itsekään tiedä, mikä tähän auttaisi. Yritän olla ajattelematta mutta sitten se tulee mieleen viimeistään illalla. Meillä aluksi mies oli varma, että hän voi eron jälkeen paremmin kuin koskaan, mutta ei se ihan niin mennytkään. Itse tiesin alusta asti, että rankkaa tulisi olemaan. En voi muuta sanoa kun jaksamisia sulle, kohtalontovereita löytyy ja ehkäpä se elämä hymyilee vielä meillekin pian :)
Onko teilla kummallakaan luotettavia kavereita, joiden kanssa puhua tuntemuksista, luottamuksellisesti siis? Joku, jolla on "psykologista asennetta" voisi auttaa, ainakin vaikeimpina hetkinä, kun asia vaivaa todella raskaasti. Itse nimittäin olen joskus auttanut vastaavissa tilanteissa. Mutta henkilön on oltava sellainen, joka on avoimesti auttamishaluinen, ei säälistä kuuntelija.
Vielä parempi saattaa olla luotettava kaveri, jolla auttamishalua, joka keskustelee molempien kanssa erikseen. Tässä on tosin aika paljon riskitekijöitä, joten en suosittele, ellei tämä joku itse "ilmoittaudu".
en kylläkään ole vielä eronnut ja en tiedä pistänkö poikki. mutten ole onnellinen, en tässä suhteessa enkä olisi onnelline vaikka pistäisinkin poikki. en usko että poikakaan olisi onnellinen jos pääsisi minusta eroon koska hän tuntee sentää minua kohtaan jotain, kun taas minun tunteet ovat hiipumassa =( voi paskan elämä =(
Avomiehen kanssa kuljettiin yhdessä pitkä aika meidän elämässämme, kolmisen vuotta. Lopulta yhdessä oli todella paska olla, kumpaankin sattui. Öisin maattiin samassa sängyssä kumpikin kyyneliä nieleskellen. Tunteista ei pystytty puhua, jne. Meillä molemmilla alkoi mennä elämä perseelleen, kun oli niin paha olla kaikesta rakkaudesta huolimatta.
Erottiin sitten. Ja olo on vielä kauheampi. Kaikki tuntuu niin vaikealta ja synkältä erillään. Ei tunnu miltään, ei tunne elävänsä. Viikonloppu vietettiin yhdessä, tuntui molemmista niin hyvältä ja luonnolliselta.
Aivan hukassa itsensä kanssa..
"Älä kysy miltä musta tuntuu
en ehkä pysty sulle vastaamaan
Kun kaikki hetkessä muuttuu
niin tuska satuttaa ja raastaa
..
Älä sano että sinulla on ikävä
mä yritän nyt olla järkevä
Tuu pidä mua vielä hyvänä
minulla on sinua ikävä"
@junkmail - Tuhoan