Tässä sitä sitten ollaan. Pienen ihmisen pää aivan sekaisin ja jatkuvasti huono oksettava olo.
Olen seurustellut nyt kolme vuotta aivan ihanan miehen kanssa. Olen saanut tuntea itseni kuningattareksi ja mies on täyttänyt kaikki toiveeni. Ja minä olen tietysti tehnyt hänelle samoin. Olimme onnellisia, teimme yhdessä kaikenlaista, vannoimme rakkautta ja suunnittelimme oman yhteisen kodin ostamista.
Mutta sitten... Mies sanoo (tosin kovassa humalassa) ettei hänellä ole elämässään mitään tärkeätä. Tämän hän sanoi sen jälkeen kun itse olin sanonut hänen olevan tärkein asia elämässäni. Lisäsi vielä siihen ettei halua elää elämäänsä minun kanssani.
Seuraavana aamuna väitti ettei muista sanoneensa mitään tuollaista ja että ei se asia ihan niin ole. Mitähän tämäkin sitten tarkoitti.
Joskus muulloinkin olen aistinut ettei miehellä ole kaikki kunnossa, välillä tuntuu hyvin väsyneeltä ja surulliselta. Olen luullut sen johtuvan rankasta työstä, mutta ilmeisesti miehen mieli muuttuu välillä täysin oman elämän suhteen. Hän ei tunnu tietävän mitä elämältään haluaa ja että haluaako jatkaa minun kanssani. Välillä tuntuu että olen hänelle kaikki kaikessa ja välillä taas melkein pelkkää ilmaa.
Mutta mistä se johtuu? Pelkoa, epävarmuutta, mitä? Itse olen koko suhteen ajan tuntenut vahvasti häntä kohtaan ja ajatellut eläväni koko loppuelämäni hänen kanssaan. Mitä voin tehdä? En tiedä jaksanko kauaa sitä, että vähän väliä joudun miettimään mitä miehen päässä liikkuu. Haluaako hän minut tänään, entä huomenna? Mitenköhän on ensi kuussa? Olen miettinyt poismuuttamista, mutta pelkkä ajatuskin sattuu liikaa...
Olen seurustellut nyt kolme vuotta aivan ihanan miehen kanssa. Olen saanut tuntea itseni kuningattareksi ja mies on täyttänyt kaikki toiveeni. Ja minä olen tietysti tehnyt hänelle samoin. Olimme onnellisia, teimme yhdessä kaikenlaista, vannoimme rakkautta ja suunnittelimme oman yhteisen kodin ostamista.
Mutta sitten... Mies sanoo (tosin kovassa humalassa) ettei hänellä ole elämässään mitään tärkeätä. Tämän hän sanoi sen jälkeen kun itse olin sanonut hänen olevan tärkein asia elämässäni. Lisäsi vielä siihen ettei halua elää elämäänsä minun kanssani.
Seuraavana aamuna väitti ettei muista sanoneensa mitään tuollaista ja että ei se asia ihan niin ole. Mitähän tämäkin sitten tarkoitti.
Joskus muulloinkin olen aistinut ettei miehellä ole kaikki kunnossa, välillä tuntuu hyvin väsyneeltä ja surulliselta. Olen luullut sen johtuvan rankasta työstä, mutta ilmeisesti miehen mieli muuttuu välillä täysin oman elämän suhteen. Hän ei tunnu tietävän mitä elämältään haluaa ja että haluaako jatkaa minun kanssani. Välillä tuntuu että olen hänelle kaikki kaikessa ja välillä taas melkein pelkkää ilmaa.
Mutta mistä se johtuu? Pelkoa, epävarmuutta, mitä? Itse olen koko suhteen ajan tuntenut vahvasti häntä kohtaan ja ajatellut eläväni koko loppuelämäni hänen kanssaan. Mitä voin tehdä? En tiedä jaksanko kauaa sitä, että vähän väliä joudun miettimään mitä miehen päässä liikkuu. Haluaako hän minut tänään, entä huomenna? Mitenköhän on ensi kuussa? Olen miettinyt poismuuttamista, mutta pelkkä ajatuskin sattuu liikaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Epävarma tilanne, kuulostaa kuluttavalta ja sitä varmaan onkin. Pahasti kuulostaa siltä että miehellesi ei taida riittää nykyinen olotilansa vaan hän pohtii muuta vaihtoehtoa elämäänsä. Monelle miehelle suuren rakastumisen jälkeinen elämän arkeistuminen on kova pala,mikään ei yhtä äkkiä riitäkkään, varsinkin jos mies on sitä tyyppiä joka saa mielihyvää siitä että saa naisensa tuntemaan kuningattareksi. Sitten sitä vedetäänkin se masennushumala jolloin surkutellaan omaa kohtaloaan vähättelemällä toista osapuolta ja hakemalla näin huomiota itselleen. Tasan tarkkaan mies muistaa sanomisensa, mutta ei tietenkään myönnä sitä. Laita mies vähäksi aikaa ns. telakalle ja anna maistaa omaa lääkettään. Lopeta hänen huomioimisensa ja keskity omaan elämääsi. Anna miehen itse tajuta tilanteensa ja ihmetellä kohtaloaan. Muutenkin, voi olla oman pääsi kannalta hyvä asia.
Miehelläsi on selvästi paha olla eikä se välttämättä tarkoita sitä että se sinusta johtuisi. Olet hänelle lähin ihminen, joten hän luultavasti purkaa sinuun pahaa oloaan. Sinun tulisi tukea häntä eikä jättää yksin! Masentuneena ei välttämättä aina tarkoita mitä sanoo, haluaa vain päästä pahasta olosta eroon jotenkin.
Minua ainakin olisi jo aikaisemmin alkanut ahdistaa. Kyllä sitä jonkun aikaa on toiselle kaikki kaikessa. Mutta jos se menee siihen, että koko ajan pitää olla vannomassa, todistamassa, hehkuttamassa, kylki kyljessä nyhjöttämässä, minä tukehtuisin. Kyllä parisuhteessa saa olla harmaitakin päiviä, eikä ne johdu siitä, että ei rakasta.
Jos nyt haluaisin nollata päätä työviikon jälkeen ja ottaa kunnon kännit, niin en siihen vierelle haluaisi ketään lässyttämään ja vaatimaan rakkaudentunnustuksia.
Mieti, sillä läheisriippuvaisen ihmisen kanssa on kamala elää.
Mun mies ilmoitti tuossa joulun tienoilla ettei tiedä enää mitä se haluaa. Ja vähän ajan päästä selvisikin että se johtuu siitä, että mies on ihastunut toiseen ja tämä asia on pistänyt hänen päänsä pyörälle, minkä seurauksena hän ehkä haluisikin asua yksin. Minä taas en suostunut uskomaan tähän (vieläkään). Minulla on jotenkin ollut tosi vahva usko tähän meidän suhteeseen tähän asti ja olen itse ollut täysillä mukana koko ajan. En olisi uskonut tämän tapahtuvan meille(eihän kukaan ikinä usko). Sanoin sitten hänelle, että hän saa miettiä rauhassa ja minä odotan. Tämä kuitenkin osoittautui huonoksi vaihtoehdoksi terveyteni puolesta (olen laihtunut 4 kg viikon aikana) ei pysty syömään, ei huvita mikään, töissä ei pysty keskittymään ja kotona ahdistaa(asumme yhdessä). Kuitenkin epätoivoisesti olen vielä valmis yrittämään ja antamaan anteeksi. Toivon vaan että tämä jahkailu jo loppuisi. Onneksi meillä ei sentään ole lapsia. Yhteinen asunto tosin ostettiin tuossa vähän aikaa sitten, enkä sitäkään ymmärrä, että hän kuitenkin niin innoissaan oli ostamassa asuntoa minun kanssa???En ymmärrä Mikä ihmisiä nykyään vaivaa? Minkä takia kaikki vaan sekoilee koko ajan? Päätin kuitenkin jäädä odottelemaan ja katsomaan mitä tapahtuu. Eihän se voi ikuisesti sitä miettiä, vai voiko?