Missä äiti on?

nykymenoa.Ollessani 70-80 luvuilla työssä ravintoloissa.Tuo oli tuttua ,varsinkin lähiö-kapakoissa.8-10 vuotiaat etsi äitejään ja isiään.
Lähiökapakat oli niiden toisia olohuoneita.
Valomerkkiin asti jaksoivat illasta toiseen istua siellä.Jos yritit puhua niitä lähtemään kotiin,niin sait kyllä kuulla kuka ja mikä olet.
Ja v.....ko se sulle kuuluu.
Ei se tämä maailma tai ainakaan ihmiset viisastu.

muori67 kirjoitti:

nykymenoa.Ollessani 70-80 luvuilla työssä ravintoloissa.Tuo oli tuttua ,varsinkin lähiö-kapakoissa.8-10 vuotiaat etsi äitejään ja isiään.
Lähiökapakat oli niiden toisia olohuoneita.
Valomerkkiin asti jaksoivat illasta toiseen istua siellä.Jos yritit puhua niitä lähtemään kotiin,niin sait kyllä kuulla kuka ja mikä olet.
Ja v.....ko se sulle kuuluu.
Ei se tämä maailma tai ainakaan ihmiset viisastu.

Lue lisää

Auttaako sitten se, että neuvoloissa aletaan valistaa vanhempia että vauvaa ei saa kovasti ravistaa. Vauva voi vammautua ja kuollakin. En usko että se on tiedon puutetta. Miksi ihmiset ovat niin häiriintyneitä? Mitään päihteitä ei saisi käyttää, kun on pieniä lapsia. Surettaa niin kovasti pienten avuttomien puolesta. Ei ole oikein todeta, että aina on näin ollut. Kunpa vaikka televisiossa olisi opetusta nuorille äideille ja isille lasten hoidosta ja elämisestä. Se olisi hyvä opetuskanava. Kaikkea hömppää vain sieltä tuutista tulee.

Mitkä olivat tuntosi silloin? Oliko Sinulla ketään kenelle olisit voinut puhua ahdingostasi ja ottivatko vanhempasi koskaan myöhemmin asiaa esiin?

Katleija kirjoitti:

Mitkä olivat tuntosi silloin? Oliko Sinulla ketään kenelle olisit voinut puhua ahdingostasi ja ottivatko vanhempasi koskaan myöhemmin asiaa esiin?

Lapsi vain on niin helposti syyllistettävissä, minut saatiin uskomaan että selkäsauna oli ansaittu jos en oasannut tehdä oikein.
Muistan että yritin parhaani, jo pelostakin.
Katselin haikeana muita ikäisiäni jotka saivat leikkiä vapaana huolia vailla.
Vaikka vanhempani olivat kotona jouduin ottamaan veljeni mukaan miltei kaikkialle muualle paitsi kouluun.
Ei ole koskaan puhuttu asiasta, isäni on kuollut ja äitini on niin vanha etten katso tarpeelliseksi enää pahoittaa hänen mieltään.
Vaikka hän täysissä voimissaan henkisesti onkin.
Olen selvinnyt noiden asioiden yli, läheisriippuvuus ja ylihuolehtiminen on jääneet varmaan lapsuuden kokemuksista.

oikein hyvin kirjoitti:

Lapsi vain on niin helposti syyllistettävissä, minut saatiin uskomaan että selkäsauna oli ansaittu jos en oasannut tehdä oikein.
Muistan että yritin parhaani, jo pelostakin.
Katselin haikeana muita ikäisiäni jotka saivat leikkiä vapaana huolia vailla.
Vaikka vanhempani olivat kotona jouduin ottamaan veljeni mukaan miltei kaikkialle muualle paitsi kouluun.
Ei ole koskaan puhuttu asiasta, isäni on kuollut ja äitini on niin vanha etten katso tarpeelliseksi enää pahoittaa hänen mieltään.
Vaikka hän täysissä voimissaan henkisesti onkin.
Olen selvinnyt noiden asioiden yli, läheisriippuvuus ja ylihuolehtiminen on jääneet varmaan lapsuuden kokemuksista.

Lue lisää

ja tämäkin tehtiin muka uskonnon varjolla.
Kuinka joku voi olla lapselleen noin hirveä.
Sait pyytämättä sympatiapisteitä.

Kyllä pienempien lasten hoitaminen kuului muinoin aina niille vanhemmille sisaruksille. Mukana oli kuljetettava pienempiä tai jos olivat vauvaikäisiä, ei mihinkään päässyt.
Lapset oppivat siihen, että siskolta pyydetään apua, jos tarvitaan tai hoivaa, kun satutti. Ei äitiä vaivattu.
Sitäpaitsi jso pienemmälle jotain sattui, se oli isomman vika. Ei ollut hoitanut hommaansa.
Lapset oli helppo syyllistää. Mikä tahansa epäonnistuminen oli laiskuutta, huolimattomuutta tai tottelemattomuutta.
Aikuisissa ei ikinä ollut moitittavaa.

Muistan pienestä pitäen, että itsekseni tein päätöksiä, että kun minulla on lapsia, en ikinä kohtele heitä noin epäoikeudenmukaisesti. Muutama vuosikymmen sitten vanhemmilla oli oikeus olla kuinka ilkeitä tahansa. Nykyisin vedotaan sota-aikaan ja kiristyneisiin hermoihin, jonka vuoksi kaikilla oli vaikeuksia, oli ruokapulaa, oli kaikkea vaivaa.

Yksikään niistä asioista ei ollut lapsen syytä, mutta kyllä moni lapsi sai kuitenkin tuntea nahoissaan vanhempiensa turhautumiset.

aina ollut kirjoitti:

Kyllä pienempien lasten hoitaminen kuului muinoin aina niille vanhemmille sisaruksille. Mukana oli kuljetettava pienempiä tai jos olivat vauvaikäisiä, ei mihinkään päässyt.
Lapset oppivat siihen, että siskolta pyydetään apua, jos tarvitaan tai hoivaa, kun satutti. Ei äitiä vaivattu.
Sitäpaitsi jso pienemmälle jotain sattui, se oli isomman vika. Ei ollut hoitanut hommaansa.
Lapset oli helppo syyllistää. Mikä tahansa epäonnistuminen oli laiskuutta, huolimattomuutta tai tottelemattomuutta.
Aikuisissa ei ikinä ollut moitittavaa.

Muistan pienestä pitäen, että itsekseni tein päätöksiä, että kun minulla on lapsia, en ikinä kohtele heitä noin epäoikeudenmukaisesti. Muutama vuosikymmen sitten vanhemmilla oli oikeus olla kuinka ilkeitä tahansa. Nykyisin vedotaan sota-aikaan ja kiristyneisiin hermoihin, jonka vuoksi kaikilla oli vaikeuksia, oli ruokapulaa, oli kaikkea vaivaa.

Yksikään niistä asioista ei ollut lapsen syytä, mutta kyllä moni lapsi sai kuitenkin tuntea nahoissaan vanhempiensa turhautumiset.

Lue lisää

Aina vedottiin siihen että isä oli ollut sodassa.
Siitä syystä häntä pitää ymmärtää.
Sain selkääni kun sanoin että miksi naapurin setä on niin mukava vaikka on myös ollut sodassa.
Olihan sota varmaan hirveä kokemus nuorille miehille ja kaikki eivät selvinneet siitä yhtä hyvin.
Tytöiltä vaadittiin pienestä pitäen paljon enemmän kun pojilta.

Kauheata.

No tänäpäivänä pelastamasi lapsi kiittäisi sua, jos tietäisi kuinka häntä autoit. onneksi on olemassa yhä noin sydämellisiä ihmisiä kuin sinä.
Hyviä syyspäiviä:)