Erosin jokin aika sitten avopuolisostani (nainen) joka sai hyvän työn toiselta paikkakunnalta ja laittoi uran tärkeimmäksi asiaksi elämässään. Jätti hyvän työnsä täällä, ja vei koiramme mennessään. Koira viihtyi paremmin minun kanssani, mutta 3 vuotta sitten kun koira hankittiin, avovaimoni halusi sen ehdottomasti nimiinsä. Ja ei suostunut missään nimessä kuuntelemaan vaihtoehtoa että koira jäisi minun luokseni tänne maalaiskaupunkiin.
Olen herkkä mies, olen tiennyt sen aina. Mutta se, että en enää koskaan nää rakasta koiraamme, tuntuu välillä tosiaankin musertavalta. En voisi kuvitellakkaan miltä tuntuisi, jos meillä olisi ollut lapsia... 50% avioliitoista päättyy eroon, ja 75% näistä on naisten alulle panemia.
Olen tehnyt henkilökohtaisen ratkaisuni: en koskaan mene avioon, saati hanki lapsia. Haluan myös asua yksinään, omassa kodissani jossa minä saan päättää koska siellä siivotaan ja miten se sisustetaan. Jonkinlainen parisuhde voi samanhenkisen ihmisen kanssa joskus vaikka muodostuakkin, mutta noista periaatteistani pidän kiinni. Ihan itseni ja oman mielenterveyteni takia.
Olen herkkä mies, olen tiennyt sen aina. Mutta se, että en enää koskaan nää rakasta koiraamme, tuntuu välillä tosiaankin musertavalta. En voisi kuvitellakkaan miltä tuntuisi, jos meillä olisi ollut lapsia... 50% avioliitoista päättyy eroon, ja 75% näistä on naisten alulle panemia.
Olen tehnyt henkilökohtaisen ratkaisuni: en koskaan mene avioon, saati hanki lapsia. Haluan myös asua yksinään, omassa kodissani jossa minä saan päättää koska siellä siivotaan ja miten se sisustetaan. Jonkinlainen parisuhde voi samanhenkisen ihmisen kanssa joskus vaikka muodostuakkin, mutta noista periaatteistani pidän kiinni. Ihan itseni ja oman mielenterveyteni takia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jep,toi on kyllä tosi syvältä!Jos yhtään lohduttaa,se nainen ei ollut sinun arvoisesi.Älä nyt kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon.Kyllä maailmaan mahtuu myös herkkiä naisia,jotka osaavat arvostaa ominaisuuksiasi.Olen tosi pahoillani myös koiranne takia.(vaikka en teitä tunnekkaan)Itse rakastan eläimiä,etenkin koiria.Ymmärrän ikäväsi sitä kohtaan.Taisi exäsi viedä pirullaan sen pois luotasi.Mutta tälläistä tää elämä on.Pettymyksiä,luopumista,katkeruutta.Mutta aina voi rakentaa jotain uutta.Tsemppiä sulle ja muista että kaikki naiset ei ole pahoja....
kiitos rohkaisevista sanoista. =)
jos se lähti noin vain niin kuule, ei tainnut sinua rakastaakaan, vaikka nyt suoraan sanonkin. Jos olisi rakastanut, ei olisi lähtenyt.
Kun kerran olet maalta niin mikä sen piristävämpää kuin lähteä metsästämään tai muuten vain notskia polttamaan? Ja hommaa uusi koira!
Eipä se aidosti varmasti rakastanut. Itse jätin aikanaan hyvän työn hänen takiaan. Nyt hän jätti minut hyvän työn takia! =))
Tuo oli hyvä idea, luonnonhelmaan suunnistan viikonloppuna. Uutta koiraa tässä ei kyllä pysyt ihan heti hankkimaan.
Sain vain lemput. Semmoista sattuu, lähes jokaiselle jossain vaiheessa elämää. Lisäksi maailma tomii kaikin muinkin hyvin epäreiluilta tuntuvin tavoin toiveikasta pinnallansa kulkijaa vastaan, mutta se on elämää se. Tietty varovaisuus ja omavaraisuuden säilyttäminen on tietysti hyväksi, mutta ei nyt tuolla tavalla pidä ryhtyä marttyyriksi. Pää pystyyn, katkeruus on häviämistä.
luin jostain että Suomen talouksista 40% on yksinelävien talouksia.
Ja kyllä minä toivon lujasti että saan yksin elää elämäni. En usko että selviäisin vastaavasta joskus, kun siinä menettäisin vielä lapseni. Todennäköistä olisi että tekisin itsemurhan tai sortuisin juomaan. Olen yliherkkä mieheksi, ja siksi minun on säilytettävä terve itsesuojeluvaisto. Ja se sanoo EI naisille! =)
välillä näin:
Miespuolinen tuttavani on himourheilija. On matseja, muuta sporttia ja työkin (:O). Hän asusti naisen kanssa pari-kolme vuotta. Naisen kanssa käytiin vääntöä viimeinen vuosi pelkästään siitä, saako parisuhteessa harrastaa vai pitäisikö keskittyä vain yhdessäoloon. Mies on urheillut koko elämänsä(35v) joten arvaahan sen, ettei oikein halunnut vaihtaa harrastustaan parisuhteeseen. Muutti siis yksin yksiöön. Ja päätti, ettei ikinä enää ala parisuhteeseen. Ihan oman mielenterveytensä takia :).