Millaisen suhteen haluat

Elämänvaihe on sellainen että parisuhteen rakentaminen kaatuu aina omaan mahdottomuuteensa. Pitäis pystyä loihtimaan yhteistä aikaa. Kaikki ovat aina liian kiireisiä. Opinnot ja työt ei tuu itsestään esiin. Toivois toki että löytäs sen joka saa unohtamaan kaiken muun ja hyppäis suoraan sinne etusijalle. :D

Sellaisen kun löytäs niinkuin pikkuserkku. Ei se millainen se minusta on vaan sen tunteen mikä niiden välissä on Toistensa seurassa jos ne katsoo toisiaan silmiin niin niitten kaikki järki valuu varpaisiin eikä ne huomaa vaikka maailmalakkais olemasta.

Valitettavasti se vaan on tosi hankalaa. Sanoa nyt sille että deittaillaan nyt pari kuukautta ja sit mie häivynki maailmalle seuraavaks vuodeks. Ciao.
Turha siinä on paljoa asioilta toivoa.

Mä vaan pyörin päättömänä ympäriinsä, juoksen kelloa vastaan ja sen mukaan paikasta toiseen. Aikamoinen raato sitä jo alkaa olla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Ei tässä hirveästi jaksa tommosia ajatella, oikeastaan voisin ihan hyvin vetäytyä kiven koloon nukkumaan muutamaksi päiväksi, jos aikataulu vaan antais periksi.

Periaatteessa tuntuis siltä, että vois ihan hyvin lähteä tositarkoituksellakin peliin mukaan, jos oikeanlainen pelikaveri sattuis kantapäälle astumaan. Mutta, mutta toisaalta tänä syksynä oon juossut radalla enemmän kuin koskaan ennen, sinne se veri varmaan alkais vetää ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Ja sitten on vielä samat probleemit kuin Fredericollakin; mitäs sitten kun päättää pyörähtää toiselle puolelle palloa vuodeksi? Tällä hetkellä elämää pystyy suunnittelemaan semmoset puoli vuotta eteenpäin, kesäduunissa maa ja valuutta saattaa sitten olla taas ihan uudet.

Siinä tilitykseni kaikessa lyhykäisyydessään.

En haluaa mitään enempää.

Tositarkoituksella.