Suomenruotsalaiset etsittekö te seuraa (deittailuhenkistä tai tositarkoituksella) koko väestöstä vai pelkästään suomenruotsalaisista?
Onko muuten hankalaa löytää sopiva kaveri jos keskittyy pelkästään omaan väestönryhmästään?
Muuttuvatko kriteerit iän myötä?
Ja muuttuvatko kriteerit yhtään (ulkonäkö, luonne, elämänasenne, koulutus) jos kaveria etsitään valtaväestöstä?
Onko muuten hankalaa löytää sopiva kaveri jos keskittyy pelkästään omaan väestönryhmästään?
Muuttuvatko kriteerit iän myötä?
Ja muuttuvatko kriteerit yhtään (ulkonäkö, luonne, elämänasenne, koulutus) jos kaveria etsitään valtaväestöstä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
niin se on.joillakin vaikeaa.varsinkin nyt
Ei ku ne menee serkkujen kanssa naimisiin.
piirii pieni pyörii, lapset siellä hyöriii..
kun ei osaa kunnolla suomea on pakko mennä naapurin kanssa naimisiin ja sitten asutaan sikin sokin, aina samoilla asuinalueella vuosi sadat..
Ollaan tasta joskus keskusteltu kaveripiirissa. Useimmiten suomenruotsalaiset seurustelevat omiensa kanssa. Suomenruotsalaiset naiset ovat suomalaisia paremman nakoisia (noin yleensa) joten ovat halutuimpia. Jotkut miehet taas eivat osaa suomea kovin hyvin. Muitakin syita on, yksi kaveri joka ei koskaan ole seurustellut suomalaisen kanssa sanoi ettei han voisi koska ei ymmarra suomalaisten naisten aivotuksia.
Ei kylla suomenruotsalaisia kuitenkaan voi yleistaa tavalla milla kysyt. Jotkut haluavat suomalaisen ja jotkut taas suomenruotsalaisen tyttokaverin. Varmasti vahan etsimalla loydat itsellesi suomenruotsalaisen.
Kiitti vastauksesta.
Olen naisvaltaisella työpaikallani tutustunut suomenruotsalaisiin naisiin, ja he kaikki ovat samalla tavalla mukavaa ja mutkatonta seuraa.
Oikeastaan parasta seuraa minulle, vaikka Hämeestä olenkin kotoisin.
"yksi kaveri joka ei koskaan ole seurustellut suomalaisen kanssa sanoi ettei han voisi koska ei ymmarra suomalaisten naisten aivotuksia."
Jaaha tämä onkin mielenkiintoinen juttu.
Varmasti kaverisi on jossain määrin oikeassa, koska näin asian kokee. Liian rankkoja yleistyksiä ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä
silloin naisvalikoima supistuu entisestään.
Itseasiassa muakin kiinnostaisi tietää mikä se suomalaisten ja suomenruotsalaisten naisten aivoituksen ero on, sillä minut sekoitetaan ruotsinkielisiin niin ulkonäön kuin eläytymisen perusteella.
näytät "ruotsalaisemmalta" pukeutumisesi ym. ulkoisten seikkojen vuoksi? Esim. minkävärisiä paitoja pidät? Kun mennään etelämmäksi (tai länteen), poikkeaa tyyli ja valinnat omistamme. Ja jos vielä olet keskivertofinskiä puheliaampi, ei varmaan mikään ihme. Eroja on, mutteivat ne sinänsä tee ketään paremmaksi tai huonommaksi ihmiseksi.
No mulla on ainakin ollut paljon seuraavia tilanteita.
1. Virastoissa pyydän iloisesti lomaketta, jonka seurauksena minulle ystävällisesti ojennetaan ruotsinkielinen lomake. Sitten saan selitellä ja pyydellä sitä suomenkielistä versiota.
(nyt sun pitää nostaa hattua, että palvelu pelaa ainakin täällä pääkaupungissa)
2. Ventovieraiden kanssa pitkään juteltua (vaikkapa lentokoneessa, junassa, pysäkillä, puistossa) vastapuoli alkaa herkästi tiedustelemaan suomenruotsalaisia taustoja.
Lisäksi muistan, että ollessani työharjoitttelussa STM:ssa harjoittelun ohjaaja
hankki minulle materiaalit ruotsiksi (vaikka samoja papereita olisi ollut suomeksi), koska ensimmäisen puhelinkeskustelun perusteella hän päätteli että olen suomenruotsalainen, huolimatta että sukunimeni on suomalainen.
Tässä vaan täytyy todeta, että
ainakin minä olisin saanut hyvää asiakaspalvelua tässä maassa molemmilla kielillä.
Olen kyllä ruotsalaisen näköinen, mutta eihän se selitä näitä kaikkia tapahtumia. Pukeutumistyyli
seuraa jonkin verran muotia, mutta siinä on myös paljon omia ideoita mm. kirpparihankintoja. Oranssinpunainen väri on kestosuosikkini.
Ettet nyt eläisi jotain omaa fantasiaasi, s.o. olet wannabe-suomenruots. Se on kyllä vähän säälittävää... Itse olen kanssa puhelias ja helposti ihmisten kanssa toimeentuleva, mutta nämähän eivät ole mitään suomenruotsalaisten ominaisuuksia vaan pikemminkin karjalaisten. Suomenruotsalaiset on aika kylmää ja sisäänpäinkääntyvää sakkia, koppavaakin joidenkin mielestä. Jotain hienostelun perinnettä on käytöksessä (kömpelö small talk), mutta ei heiltä aidosti iloinen läppä kovin helpolla irtoa. Pidättyväisyyttä on paljon.
Kiitos palautteesta. Ja todellakin puolet perimästäni tulee Karjalankannakselta. Sieltä se avoimuus ja puhumisen taito tulee, tosin ilman mitään mie/sie murretta. Puhun kirjakieltä eli tässä on varmasti yksi syy, miksi kukaan ei kysele karjalaistaustoja.
Kirjoitin tuossa äsken vaan faktoja faktoina. Näin vaan kokoajan tapahtuu. Nämä mainitsemani ihmiset ovat pääsääntöisesti olleet minua 10-vuotta vanhempia naisia eikä mitään iskemisaikeissa olevia miehiä. Tilanteet ovat olleet hyvinkin arkisia. Tätä kuitenkin tapahtuu säännöllisesti varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla.
Mie, sie kunniaan! Muutenkin tulee puheesta letkeempää kun käytetään omia murresanoja... ei siinä mitää, jos naapuri ei aina ymärrä.
Muissakin maissa on omat murteensa miksi ei meilläkin=D
Riippuu tietysti missä päin asuu/muuttanut... en minäkään käytä omaa murrettani paitsi esim. suuttuneena