Elämä on laiffii ja laiffi on täyttä paskaa tunnista, päivästä ja vuodesta toiseen. 24/7 täyttä paskaa, paskaa ja lisää paskaa. Sinkkuelämän ihanuuteen kuuluu... ei mitään, ei niin yhtään mitään. Ei tarkoitusta, ei päämäärää, ei mitään. Nenän kaivaminen ja perseen raapiminen ovat päivän kohokohtia. Ja duunikin on ihan yhtä tyhjän kanssa. Rahaa siitä saa, joka menee vuokraan ja ruokaan. Eikä nuo saatanan tauluteeveet sun muut helvetin digiboksitkaan kauheasti tätä elämää paranna. Tarttis varmaan ostaa auto, niin se varmaankin olis se kaipaamani ihmelääke... niin varmaan juu. Wittu että wituttaa! Ja tämä saatanan tietokonekin joutaa tunkiolle heti kun oon saanut tämän tilityksen valmiiksi. Eli tämä olisi sitä ns. sinkkuelämän todellisuutta.
Sitä sitten yrittää väittää itselleen että ainakin olen oman elämäni herra... kunnes tajuaa, että minkä witun elämän!? "Elämä" on pelkkä kirous ja pakkopulla, joka on vaan syötävä... ja joka saatanan päivä toivoo ettei olis koskaan tarvinnut edes syntyä tähän turhuuteen ja tyhjänpäiväsyyteen, koska olemattomuudessa on helvetisti enemmän järkeä kuin tässä "elämässä".
Sitä sitten yrittää väittää itselleen että ainakin olen oman elämäni herra... kunnes tajuaa, että minkä witun elämän!? "Elämä" on pelkkä kirous ja pakkopulla, joka on vaan syötävä... ja joka saatanan päivä toivoo ettei olis koskaan tarvinnut edes syntyä tähän turhuuteen ja tyhjänpäiväsyyteen, koska olemattomuudessa on helvetisti enemmän järkeä kuin tässä "elämässä".
Vastaukset 17
Vanhimmat
No ei sulla itsetunto kovin korkealla ole.Ei se yksinolo sentään NOIN huono juttu ole.
mitään käsitystä parisuhteen kauhuista, vaan taas jotain ruusuisenpunaisia kuvitelmia turhasta. Elämä on tuskaa.
Mä voin myydä sulle mun auton, vm.-86
mistäs sä tiiät vaikka heti huomenna kohtaat sen ihanan ja naikaset sitä niin maan perusteellisesti, perustat perheen tai teet muuta yhtä keskiluokkaista. Sitten viiden vuoden päästä muistelet haikeena sinkkuvuosia kun ei niistä osannu nauttia, kun elämä oli niin nykäsmaista!
Nyt saamari vähän lisää asennetta, kyllä se siitä, Tsemppiä! Mä en usko että ketään on tälle pallolle turhaan tuupattu, ei siis suakaan.
On se vaan hauskaa "nähdä" ihmisiä, jotka edelleen luulevat että sillä elämällä on muka jokin suurempi tarkoitus... Kuusi vuotta sitten mä vielä ajattelin noin, mulla oli sitä asennetta, itseluottamusta, huumorintajua, kunnianhimoa ja suuria suunnitelmia. Nykyään asenne on muuttunut välinpitämättömyydeksi, itseluottamus itseinhoksi, huumorintaju sarkasmiksi, kunnianhimo on kadonnut yhdentekevän työn myötä ja suunnitelmat on siirretty roskakoriin... Kuusi vuotta tuntuu pieneltä ajalta ja sitä se onkin mutta ei ihmisen näkökulmasta. Se on kuitenkin noin 6-10 prosenttia sun elämästäs. Ja kun se vielä sijoittuu tuohon 20-30 ikävuoden välimaastoon, jolloin sen elämän pitäisi alkaa pikkuhiljaa muotoutua, niin se on erittäin pitkä aika...
Ja jos mä huomenna kohtaan sen "ihanan", mihin tuossa viittasit, niin mä lupaan tulla kertomaan tänne sen ja lupaan myös perua kaikki paskapuheeni, mitä on tuossa edellä tullut mainittua ja julistaa elämän ihanuutta ja muuta sellasta kornia paskaa mitä elokuvissa näkee.
Mutta sieltä tulee nyt teeveestä pornoa, joten täytyy lopettaa tämä turhanpäiväinen paskanjauhanta tähän.
Vihtahousu ei paljon paremmin voi tilannetta kuvailla. näin se saatana menee aina vituttaa ja mikään ei tunnu miltään.paitsi kunnon morkkis silloin tällöin.tuntuu hyvältä kun pääsee morkkiksesta eroon ja sitten muutama päivä taas sama juttu. En osaa elämältä mitään odottaa eikä jaksa innostaa muiden "hienot elämät" vielä kun kidutaan täällä muutamia vuosia niin noutaja varmaan vie tälläiset ruikuttajat.
Semmosta se elämä nimenomaan on, minkälaiseksi sen itse teet! Jos te vanhat vihtahousut haluatte kurjan elämän, niin elämä on!
Mua ei einakaan elämä lannista vaikka kuinka kyrsis, se on varmaa. Mun onnellisuus ei ole vastoinkäymisistä kiinni. Mun elämää ei paska sotke. Mut saa sisuuntumaan sellainen paska.
Mun mielestä elämää tulee elää niin kuin itse kokee sen hyväksi, toisia loukkaamatta, hyviä kokemuksia keräten (on ne sitten pornon katselusta, kortin peluusta, kaunareiden tuijottamisesta, kavereiden kanssa hengailusta, matkustelusta jne kerättyjä). Eikö kaikki ole paljon mukavempaa silloin. Eikä tarvii niitä viimesiä hetkiä viettää v*tutuksessa.
Nii, ja jos sä alottaja makaat kotona niin ei varmaan se ihana tuu sinne, ellei ole pizzakuski. Lähe ihmisten ilmoille ja pyyhi se vee ilme naamaltas, sekä hymyile, nii saattaa lykästää. Ja mietipä vielä sitä, onko sun onnellisuus toisesta ihmisestä kiinni? Onko todella?
Mitä tähän surkeuteen vielä toisia ihmisiä sotkemaan.Jos ei vaan löydy omasta elämästä mitään hyvää niin ei löydy . löytäisikö se toinen tästä jotain ihanaa vai olisiko kaksi kyynikkoa saman katon alla valittamassa samoista asioista. Ei ensin pitäisi muuttua itse ja nähdä kaikki niin ihanat asiat ja muuttua itse sädehtiväksi ilopilleriksi .mutta...
Jos kerran kuvittelet että ihminen pystyy jotenkin vaikuttamaan onnellisuuteensa, niin miksi maailma ei sitten ole yhtä saatanan isoa onnellista euforiaa vuodesta toiseen? Siksi koska onnellisuus on valhe, jonka ihminen on keksinyt pitääkseen todellisuuden mahdollisimman kaukana omasta pienestä mitättömästä maailmastaan.
Ihminen kuvittelee olevansa onnellinen, saavutettuaan tietyn päämäärän, oli se mikä tahansa, mistä irtoaa hyvänolontunnetta. Mutta ei sitä koskaan kestä loputtomiin, koska se elämä tulee aina vastaan ja heittää vastapalloa suoraan nivusiin. Vitutus tulee siis ennemmin tai myöhemmin vastaan, teoista riippumatta.
Usko pois, se elämä tulee lannistamaan myös sut. Lopulta kun tajuat, että kaikki se mitä sulle on opetettu elämästä ja sen ihanuudesta ja siitä miten sen "onnellisuuden" voi saavuttaa "oikeilla" valinnoilla, on pelkkää paskapuhetta, niin silloin tajuat mistä mä puhun. Nyt sä elät edelleen siinä valheessa että ihminen voisi muka jotenkin vaikuttaa ympärillä tapahtuviin asioihin.
Ehkä sä edelleen asut vanhempien kanssa ja käyt koulua, ehkä sä opiskelet ja seurustelet "vakavasti" jonkun ihmisen kanssa siinä sivussa, ehkä sulla on jo vaimo ja kakaroita ja hyvä palkkainen duunkin, ehkä sä olet jo siirtynyt eläkkeelle ja sulla on muutama lapsenlapsikin, ehkä sä kuolet huomenna, kuka tietää. Mutta tuoko on se onnellisuuden ns. peruskaava, millä saavutetaan jotakin merkittävää? Eikö olekin mielenkiintoista, miten koko elämän voi tiivistää muutamaan lauseeseen.
Ja ei, en kaipaa sun "neuvoasi" sen ihanan etsimisessä, koska sulla ei selvästikään ole mitään käsitystä mistä mä puhun. Jos mä haluaisin löytää sen ihanan ja kuvitella olevani onnellinen ja perustaa perheen, niin mä tekisin sen. Ehkä mä ihmisenä sitä haluankin, jossen tietäisi, että se on täysin merkityksetöntä ponnistelua lopullista tulosta odotellessa, joka on kaikilla sama.
...sitten vaikka dokaamaan jos ei mikään tunnu miltään... se tuntuu ainakin jonkun aikaa ihan kivalta... Olen itse eronnut parisuhteestani ja voin sanoa olevani paljon onnellisempi sinkkuna kuin seurustellessa, etä repikääpä siitä! :D
on todellakin jokaiselle sama, sekä sulle että mulle. Niin kuin sanoin, sinä itse valitset miten elät elämäsi. Oletin että etsit sitä ihanaa, koska tuumasit sinkkuelämän olevan perseestä. Että noin niinkuin sopiva puolisko parantaisi tilannetta.
No, ehkä sulla vaan on kova vitutus nyt päällä, tai sitten olet aina tuollainen. Enivei, mä ainakin aion nauttia viime hetkistä, ennen sitä lopullista tulosta.
hienoa keskustelua mukava seurata kuinka tässä käy itsekullekin.kyllä periaatteessa parempaa puoliskoa tarvitsee varmaan jokainen mutta ei se voi sattua kohdalle oman elämän aikana joten on oltava ja tyydyttävä osaansa.Aina toki voi toivoa vaikka mitä,vitutuksesta huolimatta yritetään mennä positiivisesti eteenpäin.
Veitpä sanat suustani!! Olotila on ollut täälläkin tuo Tulis sota ja tappas-meininki jo pitemmän aikaa. Jatkuvaa vitutusta, millään ei ole mitään väliä. Elämä on laiffii..heh,niinpä.
"Lähe ihmisten ilmoille ja pyyhi se vee ilme naamaltas, sekä hymyile, nii saattaa lykästää."
Tätä sitä jaksetaan jauhaa. Varmasti kaikki naiset ja miehet pariutuu kun kaikki vittuuntuneet sinkut vetää hymyn naamaan ja lähtee käveleskeleen "ihmisten ilmoille". Ei se vitutus sillä poistu.
Onneksi tuosta on jo ite päässy yli, jos oon yksin niin sitten oon. Ei tässä aleta väkisin ihmisten ilmoilla hymy perseessä juoksenteleen.
Ja ei, oon tyytyväinen omaan elämään, ottaa vaan joskus pattiin tuo "ota ittiäs niskasta kiinni ja mee ulos"- asenne. Oli kyllä aika jolloin oli just sama että elikö vai oisko kuollu pois.
Paras keino vitutuksen poistoon on hyvät kaverit ja perheenjäsenet. Lähtee vaan jonnekkin kaverille jauhaan paskaa niin saattaa unohtua välillä se vitutuski. Sinkkukaverit on toki parempia kuin seurustelevat :)
aika kaukaa haetusti, että eti ne hyvät puolet elämästä, jolloinka tulee se hymy ja sitten mene ihmisten ilmoille. EN tarkoittanut väkisin hymyilemistä ja esittämistä..
Kaikillahan se joskus vituttaa. Sou, kunhan ei ainaiseksi vittuuntumiseksi mene. Jos menee, niin pitää tosiaan tehdä jotain, eikä jäädä siihen.
Vituttaa kun olen tänne paskaan syntynyt! Yksin olisin voinut olla kuolleenakin.
Erittäin hyvin sanottu!
Hyvät naurut sain tästä...