Kohta pitäisi opiskelu paikkaa hakea ja pitkän matikan, kemian ja fysiikan aion kirjoittaa, joten DI:ksi hakeminen vaikuttaisi luontevalta. Minulla vain ei ole harmainta hajuakaan millaista työ oikeasti on. Kaikkialta vaan kuulee ympäri pyöreitä juttuja kuten: diplomi insinööreillä laaja työnkuva ja ne suunnittelee juttuja. Voisiko joku DI valaistata tarkemmin millaista työtä tekee. Esim. istuuko kaikki päivät vain toimistolla jne.
Diplomi-insinöörin työnkuva.
Abi
81782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...on koulutustavastaavan työn hakua, määräaikaisuuksia ja ulkoistamispelkoa. Kannattaa hakea ilmainen koulutus Suomesta ja sitten tähyillä ulkomaille jos rahkeet riittää
DI:n työ on mielenkiintoista. Koulussa en viihtynyt mutta töissä kyllä. Ennen nykyistä pitkäaikaistyöttömyyttani kehittelin konepajassa, olen siis koneDI. Työ oli kansainvälistä ja vaihtelevaa, aivoja sai käyttää eikä tarvinnut istua
koko ajan perse penkissä. Suosittelen opiskelemaan DI:ksi ennemmin kuin moneksi muuksi.
Suosittelen kyllä DI:n koulutusta. Itse olen it-alalla, suunnitteluhommissa toimistossa mutta matkusteluakin välillä on tarjolla. Omassa työssäni pääsen hyödyntämään luovuuttani, tarkkuuttani ja ahkeruuttani siten että lopputulos olisi ohjelmiston käyttäjälle mieleinen. Tykkään kovasti. Ainoa miinus on se että olen edelleen määräaikainen työntekijä vaikka olenkin valmistunut...
suurin osa kaikesta työstä taitaa olla tietokoneen näytön tuijottamista, putkella näkyvät asiat vaan vaihtuvat koulutustaustan ja tehtävän mukaan. Nyt on takana kohta 20 v. DI:nä IT-alalla päällikköhommissa ja mitta alkaa olla täynnä. Kovasti tekisi mieli tehdä jotain konkreettista välillä.
Lopetin koulutusta vastaavat työt 14 vuoden jälkeen. Elektroniikka/tietoliikenne-DI, puolet työhistoriasta eritasoisissa esimies/projektipäällikköhommissa. Parissa isossa ja parissa pienemmässä firmassa ehdin veivata. Alkuvuosina oli ns. kivaa mutta sitten työelämä pilasi hyvin alkaneen harrastuksen :-)
Aion tehdä loppuelämäni konkreettista työtä, huonolla palkalla, ilman jokapäiväistä v*tutusta ja pelkoa sydäninfarktista.
Hmmm... Riippuu varmaan siitä, että mille puolelle tarkemmin ottaen olet hakemassa. Raksalla meno on ihan erilaista kuin tietotekniikkapuolella.
Prosessi/kemian-puolella jopa pelkän diplomityöpaikan saaminen voi olla melko tuskaisaa. Työtilanne on myös järkyttävän huono. Ja tällä alalla varsinaista osaamista on vaikea koulun penkiltä saada -> opiskelujen aikana hankittu työkokemus/suhteet ratkaisee. Pätee myös muihinkin aloihin.
Moni sanookin, että:
"DI voi unohtaa kaiken koulussa oppimansa heti, kun astuu työelämään."
Kun sitten valmistuu, niin voi varautua jatkuviin määräaikaisuuksiin. Itse kyllästyin viime syksynä tähän ja hakeuduin prosessipuolen vuorohommiin. Eipä ole enää ainakaan stressiä. Meinasi terveys mennä, mutta nyt tuntuu hyvältä, vaikka nykyiseen työhöni olisi riittänyt pelkkä ammattikoulun käyminen.
Oon ollu valmistumisesta lähtien kaks vuotta vakkarina ja sitä ennen monena vuonna harjottelijana. Suuri osa päivistä on tietokoneella värkkäilyä. Aika paljon on vaativuusmäärittelyjä, dokumentointia, suunnittelua, tutkimushommia, labratestausta, jne. Jonkin verran on alkanu tulla matkustelua ja isompi rooli palavereissa ku asiantuntemus huomataan paremmin firmassa.