...muut tulevat ja menevät..
Muutin juuri toiselle paikkakunnalle, jossa myös muutama entinen koulukaverini asuu...Ystäväni, joka oli hetki sitten paras ystäväni (ei kuitenkaan bestikseni) muutti myös samalle paikkakunnalle ja kiven heiton päähän minusta..Hän kuitenkin meni opiskelemaan eri paikkaan kuin minä..Ajattelin, että mitäs tuosta, saan varmaan uusia kavereita koulusta ja häntä voin nähdä vapaa-ajalla..No, näin häntä melkein jokapäivä parin viikon ajan, mutta sen jälkeen hän alkoi etääntyä..Aina kun soitin hänelle ja ehdotin että nähtäisiin, hänellä oli muuta tekemistä..Pariin viikkoon ei nähty ollenkaa ja sen jälkeen en enää jaksanut edes ottaa yhteyttä yli viikkoon..Sitten kerran taas kysyin häntä mukaan kaupungille, mutta taas hänellä oli kiireitä..Päätin, että kiitti nyt riitti..En ole sen jälkeen ottanut (ex-)ystävääni yhteyttä oma-aloitteisesti..Kerran olen hänet sen jälkeen nähnyt, mutta en jaksa enää vaivautua kyselemään milloin hänellä olisi aikaa nähdä kun tuntuu ettei meillä ole enää mitään sanottavaa toisillemme..Nykyään otan ennemmin yhteyttä vanhoihin koulukavereihini, joihin en ole katkaissut yhteydenpitoa, mutta joiden kanssa olen ollut viimevuonna paljon vähemmän tekemisissä (ehkä osittain siksi että he muuttivat aiemmin pois kotipaikkakunnaltaan)...Ja vaikka harvoin pidämme yhteyttä niin silti tuntuu, että nämä ystävät ovat niitä aitoja ja oikeita ystäviä, jotka pysyvät..Montaa ystävää minulla ei tosin ole ja koulussakaan en tunne ketään..En tiedä mikä minussa on vikana, nykyään tuntuu vaan etten voi enää luottaa uusiin ihmisiin niin paljon että voisin ystävystyä heidän kanssaan...Mutta jokainen ystävä joka minulla on on tosi ystävä..Heidän avulla jaksan aina vielä huomisenkin päivän, vaikka harvoin heitä näenkin..Tiedän kuitenkin, että heille voin aina soittaa saamatta heti tyrmäävää vastausta..
Muutin juuri toiselle paikkakunnalle, jossa myös muutama entinen koulukaverini asuu...Ystäväni, joka oli hetki sitten paras ystäväni (ei kuitenkaan bestikseni) muutti myös samalle paikkakunnalle ja kiven heiton päähän minusta..Hän kuitenkin meni opiskelemaan eri paikkaan kuin minä..Ajattelin, että mitäs tuosta, saan varmaan uusia kavereita koulusta ja häntä voin nähdä vapaa-ajalla..No, näin häntä melkein jokapäivä parin viikon ajan, mutta sen jälkeen hän alkoi etääntyä..Aina kun soitin hänelle ja ehdotin että nähtäisiin, hänellä oli muuta tekemistä..Pariin viikkoon ei nähty ollenkaa ja sen jälkeen en enää jaksanut edes ottaa yhteyttä yli viikkoon..Sitten kerran taas kysyin häntä mukaan kaupungille, mutta taas hänellä oli kiireitä..Päätin, että kiitti nyt riitti..En ole sen jälkeen ottanut (ex-)ystävääni yhteyttä oma-aloitteisesti..Kerran olen hänet sen jälkeen nähnyt, mutta en jaksa enää vaivautua kyselemään milloin hänellä olisi aikaa nähdä kun tuntuu ettei meillä ole enää mitään sanottavaa toisillemme..Nykyään otan ennemmin yhteyttä vanhoihin koulukavereihini, joihin en ole katkaissut yhteydenpitoa, mutta joiden kanssa olen ollut viimevuonna paljon vähemmän tekemisissä (ehkä osittain siksi että he muuttivat aiemmin pois kotipaikkakunnaltaan)...Ja vaikka harvoin pidämme yhteyttä niin silti tuntuu, että nämä ystävät ovat niitä aitoja ja oikeita ystäviä, jotka pysyvät..Montaa ystävää minulla ei tosin ole ja koulussakaan en tunne ketään..En tiedä mikä minussa on vikana, nykyään tuntuu vaan etten voi enää luottaa uusiin ihmisiin niin paljon että voisin ystävystyä heidän kanssaan...Mutta jokainen ystävä joka minulla on on tosi ystävä..Heidän avulla jaksan aina vielä huomisenkin päivän, vaikka harvoin heitä näenkin..Tiedän kuitenkin, että heille voin aina soittaa saamatta heti tyrmäävää vastausta..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.