Olen 21v mies enkä ole ikinä edes naista hipaissut. Välillä kun asiaa alkaa liikaa ajattelemaan, on todella paskamainen fiilis kun tajuaa, ettei asialle vaan yksinkertaisesti voi yhtään mitään tässä vaiheessa. Ongelma itselläni on se, että vieläkin kärsin jonkinverran kasvojen iho-ongelmasta ja olen myös liian hoikka (185/~71kg). Muuten kasvoissa/kropassa ei kait ole vikaa, mutta eipä siitä iloa ole kun pinta on mitä on. Tämän takia itsetuntoa ei yksinkertaisesti ole lainkaan. Olen käytännössä enemmän tai vähemmän vihannut itseäni ~13-vuotiaasta asti, ikinä en ole uskaltanut naista lähestyä em. seikkojen vuoksi, vaikka ehkä joskus olisi ollutkin joku kiinnostunut. Ylä-asteen jälkeen vetäydyin kokonaan pois ikäisteni seurasta. En ole ollut missään tekemissä ikäisteni kanssa ~6vuoteen, ikinä en ole käynyt baarissa/ravintolassa yms., paitsi syömässä.
Elämä noin muuten menee kyllä ihan mukavasti, yliopistossa opiskelen ja olen melko hyväpalkkasessa duunissa. Elämäntavoiltani olen aika tiukka, eli en juo ollenkaan alkoholia/polta tupakkaa jne.
No, kehoa onneksi voi muokata, joten toivonmukaan salillakäynti tuottaa tuloksia ja joskus saan kasvatettua riittävästi lihasmassaa itsetuntoani pönkittämään. Iho-ongelma sen sijaan on sellanen juttu, etten _missään tapauksessa_ osota kehenkään minkäänlaista kiinnostusta ennenkun se on kokonaan hävinnyt.
Olen aika pessimistinen ja negatiivinen ihminen. Ulospäin olen kova ja tunteeton, myös lähipiirissä. Olen kuitenkin viimeaikoina tajunnut, että kovuus johtuu lähinnä siitä, että kaipaan vaan ihan mielettömästi sitä että voisi nukkua söpö nainen kainalossa. Yksin on todella paskamaista.
Noh, tämä tuskin kiinnosti ketään, mutta minua helpotti kun sain edes johonkin avautua. :)
PS. Ei sitten mitään säälittäviä "ylös, ulos ja naisia tapaamaan!" -heittoja.
Elämä noin muuten menee kyllä ihan mukavasti, yliopistossa opiskelen ja olen melko hyväpalkkasessa duunissa. Elämäntavoiltani olen aika tiukka, eli en juo ollenkaan alkoholia/polta tupakkaa jne.
No, kehoa onneksi voi muokata, joten toivonmukaan salillakäynti tuottaa tuloksia ja joskus saan kasvatettua riittävästi lihasmassaa itsetuntoani pönkittämään. Iho-ongelma sen sijaan on sellanen juttu, etten _missään tapauksessa_ osota kehenkään minkäänlaista kiinnostusta ennenkun se on kokonaan hävinnyt.
Olen aika pessimistinen ja negatiivinen ihminen. Ulospäin olen kova ja tunteeton, myös lähipiirissä. Olen kuitenkin viimeaikoina tajunnut, että kovuus johtuu lähinnä siitä, että kaipaan vaan ihan mielettömästi sitä että voisi nukkua söpö nainen kainalossa. Yksin on todella paskamaista.
Noh, tämä tuskin kiinnosti ketään, mutta minua helpotti kun sain edes johonkin avautua. :)
PS. Ei sitten mitään säälittäviä "ylös, ulos ja naisia tapaamaan!" -heittoja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos miehellä on ikää tuon verran niin pitäs tietää että ulkonäölliset seikat ei parisuhdeasiossa isosti paina. En ymmärrä miksi et voisi osoittaa kiinnostustasi vaikka kuinka olisi huono iho tai hoikka varsi. Jokaisella meillä on omat huonot piirteemme ja silti joku aina hyväksyy ne. Oletkohan nyt hieman liian kriittinen itseäsi kohtaan? Kuka uskaltaa lähestyä miestä joka on kova kuin kivi?
Jokaisella on omat piirteensä, hyväksyisit omasi. Se helpottaisi huomattavasti. (kokemuksen syvällä rintaäänellä = ) )
Ai että ei ulkonäölliset seikat vaikuta, mikäköhän sitten? Enpä ole vielä huomannut että joku katsoisi minua varpaaseen ja sanoisi "oletpas sisäisesti kaunis, haluatko seurustella?".
Kyllä se vaan niin on, että ulkonäkö todellakin merkitsee, tuntuu että naisille nykyään miehiä enemmän, naisilla kun on valinnanvaraa loputtomiin.
Tuntuu myös siltä että ne ns. kauniit ihmiset, joilla ei ole koskaan ollut ongelmia itsensä kanssa, eivät oikein tajua koko jutun pointtia. Ei kyse ole välttämättä siitä etteikö sellaista ihmistä löytyisi joka olisi kiinnostunut, vaan siitä ettei _itse_ pysty hyväksymään omaa ulkonäköä. Nykymaailmassa on ihmiset laitettu tiettyihin kategorioihin ja jos ei syntyessään tipahda sopivaan lokeroon, niin eipä sitä itsetuntoa voi millään olla. Ei itsetunto synny tyhjästä, vaan se täytyy pystyä perustelemaan itselle jotenkin.
Olen kyllä vielä toiveikas että pääsen joskus tästä ongelmasta eroon. Tosin, mikäli ongelmat kestää vielä useita vuosia niin voi olla että katkeroidun liikaa.
...IRL ne naiset, jotka täällä netissä kuuluttavat sitä, miten ulkonäkö ei merkitse paljoakaan?
Haluan sanoa vielä että myös minulla on ollut itsetunto-ongelmia = ) Enkä todellakaan ole mikään missi. Kyse on siitä ettei itseään voi loputtomiin muokata. Kyllä minäkin yritän parantaa ulkonäköäni mm. käymällä kuntosalilla ym. mutta raamit on mitkä on ja näiden kanssa on vain opeteltava elämään. Minäkin olen "tyytymätön" itseeni ja lähimmäiseni tietävät sen mutta kuitenkin "tulen toimeen" itseni kanssa.
Ja tiedoksi, yksinäinen minäkin. Jaksamista = )
Kaikesta muusta kertomastasi pidin paitsi siitä, että olet negatiivinen.Muuten olisit kyllä ollut aivan kuin "ihannemieheni".
Tee jotain sellaista missä olet todella hyvä ja mitä tosiaan osaat, se voisi kohentaa itsetuntoasi.
Negatiivisuus nyt on luonnollinen seuraus tästä pitkään jatkuneesta tilanteesta. Töissä/koulussa yms. en tosin koskaan näytä oikeita piirteitäni kellekään, koska tajuan sen toki itsekin ettei negatiivisuutta/kyynisyyttä kukaan jaksa katsella pitemmän päälle.
Välillä tulee eteen päiviä jolloin on todella vaikeaa näiden asioiden kanssa, kuten nyt on paripäivää ollut. Enimmäkseen pystyn kuitenkin unohtamaan naiset ja omat ongelmani niin, ettei ne häiritse arielämää jatkuvasti.
Tjooh, mutta lähdenkin tästä nyt taas salille, ei se itsetunto itsestään ilmaannu.
...tätä. Ja voin sanoa, että sinulla menee vielä tällä hetkellä hyvin.
Itse en ole todellakaan mikään kukkanen, sen myönnän heti alkuunsa. En osaa myöskään suhtautua ihmisiin heti ensi alkuun avoimesti, eli toisinsanoen -minulla ei ole juuri tähänkään mennessä ollut hyviä kavereita, enkä tullut niitä täältäkään etsimään.
Joitain ihmisiä vaan kun tuppaa olemaan maailmassa joita minunlainenkin kiinnostaa, joten eiköhän siellä ole joku joka kiinnostuu sinustakin. Ja jos sinä olet 21v, niin ajattele niin päin, että minulla oli 2v:n kihloissa olo avopuolisoni kanssa vasta takana, joten kyllä sinulla aikaa on.
Tuo sinun viestisi kuulosti, ei millään pahalla, aika pitkälle itsesääliltä -siitä sinun on päästävä ensimmäiseksi.
Vaikka sanoit, että ei mitään ylös, ulos, ja pukille viestejä, niin jos et missään käy, niin mistä luulet niitä naisia löytyvän..?
Ikävä tuottaa pettymys, mutta ei ne sun oven taakse tuu, tai työpöydän päälle istumaan. Sun on pakko lähtee baariin. Sieltä niitä saa. Ja hei, vielä sitä ihoakin tärkeempi asia on kuinka pukeudut! Siistit ja tyylikkäät vaatteet päälle.
Toi on ehkä pahin puute, ettei sulla ole itseluottamusta. Sitä on pakko olla. Muutamalla onnistuneella suorituksella sitä saa, kunhan muistaa että epäonnistuminenkin on vaan naisen tappio. Ole hauska, mielenkiintoinen, ja sopivalla tavalla kylmä; näytä siltä, ettei sua välttämättä edes kiinnosta päästä paneen. Kunhan vaan tapat aikaa, ja yhtäkkiä pam!
Sitten kun oot tarpeeksi muijia hoitanu, niin huomaat, ettei niitä edes tarvi..
Mr_Furious puhuu paljon, mutta asiaa. Lähe jonakin lauantai-iltana paikalliseen menomestaan kattelemaan menoa. Kyllä siellä saattaa mukaviakin tyttöjä olla. Ja ei muuta ku juttelemaan niille. :)
Ei kannata ajatella, että iskisit niitä. Se vaan lisää paineita niskaan (niin ainakin mulla). Meet vaan juttelemaan ihan normaalisti. Monet naiset tuntuu syttyvän siitä, kun niille puhuu siihen tyyliin kuin niistä ei olisi kiinnostunut pätkääkään = nainen saa siitä itelleen haasteen.
Hienoo, että sait puhuttua ulos asian, joka on sulle takuulla arka ja kipeä! Se on mielestäni merkki, että olet jo matkalla uuteen! Usko minua! Mut, älä pahastu, ehkä iho-ongelmasi on vaan kunniallinen takaportti. Got my point? Jos kerran oot kohtuullisen hyväpalkkaisessa duunissa, niin sulle ei varmaan olis mikään ongelma käydä ihotautiläkärillä ja /tai kosmetologilla...
Mutta, älä pahastu, kerron omasta elämästäni. Olen vaan nainen, mutta sama tilanne minullakin oli. Vaikka edes iho-ongelmaa ei ollut. En vaan yksinkertaisesti uskaltanut päästää ketään miestä lähelleni. Sitten päätin tehdä asialle jotain. Hakeuduin yksityissektorille terapiaan. (Ei mulla ollu mitään mielisairautta tai sellaista, vaan kärsin laillasi.) Se on kallista ja usein tuskallistakin, mutta pikku hiljaa aloin löytämään ominta itseäni, uskalsin sanoa ääneen sen, mitä sinäkin kirjoitit, kaipaan ja tarvitsen suunnattomasti sitä toista, läheisyyttä, syliä. Vaikka olin sen jopa itseltäni kieltänyt. Ja minullakin oli naamarina eräänlainen kovuus ja järkevyys.
Hetkessä muutos ei tapahtunut, mutta, Luojan kiitos, onnistuin löytämään itselleni sopivan terapeutin ja kolmen vuoden (!) yhteisTYÖN jälkeen olen onnellisessa parisuhteessa (en siis terapeuttini kanssa:-)...)
Rupesin itsekin nyt miettimään, että olenko tosiaan itse tahallaan antanut tämän iho-ongelman jatkua, jotta saisin sitäkautta jonkinlaisen syyn olla lähestymättä naisia. Minulla ei tosiaan ole mitään mieletöntä aknea, vaan lähinnä mustapäitä ja sen sellaista, joka kuitenkin erottaa ihon ns. "virheettömästä".
Olen vain aiemmin ajatellut ettei tähän ole mitään hoitokeinoa. Iho-ongelma oli etenkin nuorena todella nolo juttu, enkä olisi mitenkään voinut kuvitella että olisin asiasta voinut lääkärin kanssa keskutella. Nykyään taas en nolostu oikeen mistään, vaikka sitä itsetuntoa ei juuri olekaan. Rohkeutta sen sijaan on huomattavasti enemmän mitä teini-iässä. Esimerkiksi jos joku nainen lähestyisi minua suoraan, niin en usko että häkeltyisin lainkaan, vaan osaisin ottaa asian kylmän asiallisesti. Sen sijaan en voi kuvitella että itse lähestyisin jotakuta, koska en voi uskoa että hän olisi minusta kiinnostunut.
Nyt kun olen tässä paripäivää tilannettani ankarasti pohtinut, olen tullut todellakin siihen tulokseen että asialla tulee tehdä jotain! Olen tähän asti vain ajatellut, että ei voi mitään, antaa ajan kulua niin ehkä tämä tästä joskus helpottaa...Mutta hitto vieköön! Olen kuitenkin jo 21vuotias. En voi ikuisesti odottaa, muuten huomaan kohta olevani keski-iässä ja edelleen yksin. Varaan ajan ihotautilääkärille ensi viikolla, en voi menettää mitään, mutta voittaa voin ainakin puolikkaan itsetunnon verran.
Olen myös kiinnittänyt huomiota pareihin kaupungilla ja todennut, että ei nämä minun mitat mitenkään erikoisia ole. Kyllä se vaan taitaa niin olla, että tämä "ei riittävästi lihasmassaa" on taas vaan yksi tekosyy sille, että voi sulkea naiset oman maailman ulkopuolelle. Ei sinänsä, ettenkö aidosti halua muokata kropastani lihaksikkaampaa, mutta ei mittani voi olla este seurustelulle.
Mielenkiintoista, kuinka huomaa itsessään uusia piirteitä kun lähtee jotain asioita tarkemmin tutkimaan. En ole koskaan jaksanut sen kummemmin analysoida omia tekojani/tuntemuksiani, vaan elänyt aina päivän kerrallaan. Tuntuu siltä, että olen nyt muutaman päivän aikana saanut enemmän selville omasta ajattelutavastani kun kaikkina näinä menneinä vuosina yhteensä. Lupaan nyt näin "julkisesti" viedä asiaa eteenpäin, ja tulen kyllä varmasti ilmoittamaan asiasta tänne sinä onnenpäivänä kun oma ensimmäinen seurustelusuhde alkaa. :)
Yleisesti täytyy vielä todeta, että on mukava huomata täältä löytyvän aikuisia ihmisiä jotka osaavat kommentoida asiallisesti. Kaikki vastaukset ovat olleet omalla tavallaan hyviä.
onnellinen puolestasi. Monesti ihmiset eivät osaa ajatella sitä omaa tilannettaan tarpeeksi objektiivisesti. Nyt olet kuitenkin saanut monen erilaisen ihmisen mielipiteitä ja miettinyt asioita muistakin perspektiiveistä. = ) Moni ihminen ei hallitse sitä taitoa. Tiedän ettei kommenttini juuri vaikuttanut päätökseen mutta hyvä että joku on sinua osannut "auttaa".
Kyllä se siitä! = )
Jotain asioita tossa osuu mullakin kohdalle, paitsi minulla ei ole mitään iho ongelmia (enää). Lisäksi olen "jo" 27v Ja olen oikea positiivari luonteeltani :) mutta se mitä on samaa on se että en juo, ja siksi en myöskään minä ole ikinä baareissa käynnyt. Pitäsikö sinne mennä vain "hangailemaan"? Minulla ei ole ongelmia tulla toimeen naisten kanssa mutta en ole koskaan tehnyt mitään aloitteita, ja kukaan ei ole minulle tehnyt (paitsi kerran (kauan sitten) mutta se oli vain "yhden illan juttu" mutta ilman sänkyhommia). Olen kai vähän ujo. En ole antanut asian hirveesti haitata mutta kyllä sitä välillä kaipaa omaa kultaa vierelle. Olisko naisellisia neovoja tämän kaltaiselle "heebolle"?