Onpa taas jotenkin järkyttävää, kun oon taas pitkän sinkkuelämän jälkeen taas mukana parinvalintakuvioissa. Vähän aiemmin pidin seurustelua jonkun sopivan naisen kanssa liian mahdottomana, omien ongelmieni takia, vaikka vähän koitinkin välillä jotakuta "löytää". Nyt siis on kaikki kunnossa taas ja olisin valmis pariutumaan :) Oon vähän jääräpää ja toisinaan erehdyn yrittämään tutustua johonkin naiseen seurustelumielessä sen perusteella millaisen vaikutelman hän antaa ja että hän tuntuu olevan sopivan luontoinen nainen mulle. Mutta kun se ei riitä ! Tai sit aattelen että esim. kun täällä forumilla joku yksinäinen nainen tai sinkkunainen kyselee seuraa niin mietin että siinäpä on yksi kohde: kaveriksi ja ehkä myöhemmin tyttöystäväksi.
Vähän aika sittenkin pidin chatissa yhtä naista söpönä ja juuri sopivana luonteenpiirteiltään mun tyttöystäväksi, mut sit kun vähän aikaa juttelin sen kanssa niin huomasin että ei oo oikein mitään puhuttava ja meinasin kuolla tylsyyteen :)
Mulla on muutenkin aina se vikana että kuvittelen aina kaikki jutut naisten kanssa liian pitkälle.
Ois niin kiva kun sitä ihastuis ees yhteen naiseen joka ois sinkku, niin ei ois mitään ongelmaa lähestyä, alkaa juttelemaan niitä näitä, mutta kukaan ei tunnu olevan lähipiirissä kiinnostava. Nykyään tuolla seuranhakupalstoillakin kaikki tuntuu olevan niin tylsiä, kun vielä aiemmin löysin muutamia kiinnostavia naisia aina joukosta. Mullon kai sit tässä tilanteessa sellainen päähänpinttymä että se naikkonen pitäs löytää melkein heti nyt kun on taas kaikki kunnossa...
On varmaan parempi kohdella niitä naisia tavallaan sukupuolettomina, ei suhtautua seksuaalisesti, joille arkitilanteissa tulee muuten vaan juteltua. Sit jos johonkuhun ihastuu niin menee vaan jutteleen, vaikka vähän flirttailee ja pyytää treffeille, jos tuntuu siltä. On varmaan parempi sit vastaisuudessa kokeilla enemmän kepillä jäätä naisten suhteen, ennen kuin alkaa mitään kuvitteleen/haaveileen...
Vähän aika sittenkin pidin chatissa yhtä naista söpönä ja juuri sopivana luonteenpiirteiltään mun tyttöystäväksi, mut sit kun vähän aikaa juttelin sen kanssa niin huomasin että ei oo oikein mitään puhuttava ja meinasin kuolla tylsyyteen :)
Mulla on muutenkin aina se vikana että kuvittelen aina kaikki jutut naisten kanssa liian pitkälle.
Ois niin kiva kun sitä ihastuis ees yhteen naiseen joka ois sinkku, niin ei ois mitään ongelmaa lähestyä, alkaa juttelemaan niitä näitä, mutta kukaan ei tunnu olevan lähipiirissä kiinnostava. Nykyään tuolla seuranhakupalstoillakin kaikki tuntuu olevan niin tylsiä, kun vielä aiemmin löysin muutamia kiinnostavia naisia aina joukosta. Mullon kai sit tässä tilanteessa sellainen päähänpinttymä että se naikkonen pitäs löytää melkein heti nyt kun on taas kaikki kunnossa...
On varmaan parempi kohdella niitä naisia tavallaan sukupuolettomina, ei suhtautua seksuaalisesti, joille arkitilanteissa tulee muuten vaan juteltua. Sit jos johonkuhun ihastuu niin menee vaan jutteleen, vaikka vähän flirttailee ja pyytää treffeille, jos tuntuu siltä. On varmaan parempi sit vastaisuudessa kokeilla enemmän kepillä jäätä naisten suhteen, ennen kuin alkaa mitään kuvitteleen/haaveileen...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet nyt sellaisessa mielentilassa, että on helppo rakastua rakkauteen:) Eli kun niiden naisten kanssa olet tekemisissä, niin KUUNTELE ITSEÄSI miltä susta oikeasti tuntuu - vaikuttaa kyllä siltä, että niin juuri teetkin. Mutta tuo haaveilu, jota harrastat, johtaa helposti siihen, että suggeroit itsesi rakastumaan...