kihlaus, kuinkas teillä?

kundikaveri kosi intin lomalla.... meni polvilleen ja toimi muutenkin perinteisesti. (isiltä oli tosin lupa unohtunut kysyä... ;))Mulla ei ollut koko jutusta harmainta aavistusta ennen kun se siihen lankes polvilleen. :)

Mä vieläkin vaalin tota muistoa melkeimpä kauneimpana elämässäni, ja sekuntiakaan en ole katunut myöntävää vastausta!!!

Kun raskaustesti näytti plussaa, kävimme pienen keskustelun asiasta ja päädyimme aviomuotoiseen liittoon kuuden vuoden seurustelun ja yhdessä asumisen jälkeen. Sormukset haimme samantien asematunnelista.

päädyimme niin kihloihin kun minä alotin siitä puhumisen. no juhannuksena 22.6.2002 menimme sitten kihloihin. aluksi mieheni ei sulattanu asiaa kihloihin menemistä, mutta päivät lähestyivät niin mieheni olikin yhtäkkiä valmis menemään kihloihin kanssani!

Marraskuussa muutimme yhteen, siitä alkaen mies alkoi ehdottamaan ja vihjailemaan kaikenlaista. Minä yhden avioliiton eläneenä vähän epäröin, mielestäni suhteemme oli vakaa ja varma ilman mitään ulkoisia merkkejä, eihän meidän muille tarvinnut mitään osoittaa tai vakuuttaa. Mielestäni riitti, että kumpikin olemme varmoja omista ja toisen tunteista.
No, miehen väsytystaktiikka tehosi. Asetin ehdoksi jonkun merkityksellisen päivämäärän tai ikimuistoisen paikan. Ja niin vaihdettiin keväällä kihlat Himalajalla. (Piti ensin testata, kestääkö miehen kunto minun perässäni...)