Melkoista vuoristorataa on minunkin tunteet olleet,välillä toivoo että vaimo palaisi takaisin ja toisaalta tuntuu että hyvä näin.(hän laitoi avioeron vireille ja muutti pois)
Eipähän kukaan ole ahdistamassa eikä tarvitse myöskään riidellä.
Muutan viimeistään tämän kuun lopussa pois yhteisestä kodistamme,vaimo läksi jo toista kuukautta sitten lapsen kanssa.Saas nähdä mitkä sävärit saan omassa asunnossani,toisaalta ollut "turvallista" asua yhteisessä asunnossamme tähän asti,tarkoitan "turvallisuudella" sitä että tutut olosuhteet.Mutta asuntomme on myyty ja uusi koti edessä.
Lastani kaipaan yli kaiken ja lapsikin osoittanut että hänellä minua ikävä ja pitää tapaamisistaan luonani.
Kauanko muilla on mennyt ennen kuin olette lähteneet "viihteelle"eron astuttua kuvioihin.
Itse kohta kaksi kuukautta mennyt etten ole kapakoihin vielä ole saanut lähdettyä,vapaa ajat menneet lapsen kanssa tarkkaan.
Eipähän kukaan ole ahdistamassa eikä tarvitse myöskään riidellä.
Muutan viimeistään tämän kuun lopussa pois yhteisestä kodistamme,vaimo läksi jo toista kuukautta sitten lapsen kanssa.Saas nähdä mitkä sävärit saan omassa asunnossani,toisaalta ollut "turvallista" asua yhteisessä asunnossamme tähän asti,tarkoitan "turvallisuudella" sitä että tutut olosuhteet.Mutta asuntomme on myyty ja uusi koti edessä.
Lastani kaipaan yli kaiken ja lapsikin osoittanut että hänellä minua ikävä ja pitää tapaamisistaan luonani.
Kauanko muilla on mennyt ennen kuin olette lähteneet "viihteelle"eron astuttua kuvioihin.
Itse kohta kaksi kuukautta mennyt etten ole kapakoihin vielä ole saanut lähdettyä,vapaa ajat menneet lapsen kanssa tarkkaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi sinä sinne kapakoihin lähtisit?Mitä sieltä haet?Ja mitä sieltä saa?
kapakoihin tms. harrastuksiin. Mieluummin harrastan jotain muuta ja selvää kivaa. Kapakoista ei ole löytynyt tähän mennessä kuin ongelmia. Olen nainen ja miehet, joihin olen retkahtanut elämässäni ovat tykänneet juomisesta liikaakin.
Hyvä harrastus, missä liikkuu naisia ja miehiä, on parempi kuin ravintola.
et olisi ihminen jos tunteesi eivät kulkisi vuoristorataa. On ihan hyvä että käsittelet tunteitasi rauhassa. Rankkaahan se on, mutta elämä on...
Ois varmaankin hyvä, jos hiukan alkaisit liikkua ja touhuta jotain, tosin kohtahan sulla alkaa muuttopuuhat, siinhän sitä touhua riittää.
Itse samalla aikataululla eronnut,aivan samanlaisia tuntemuksia minullakin, tosin entiseen kotiini jäin (olen nainen) lasten kanssa. Toki minullakain tulee tilanne, että muutettava on pois, varmaankin kova paikka aikanaan.
Ajattele positiivinen puoli kaikista asioista.
Elämä kantaa...
Näinhän siinä lopuksi kävi ja sehän lähti.
30 vuotta takana ha kyllä viiltää.
Pitäiai tehdä työt ja nukkua
Pienistä aisoista ne riidat alkaa
Vaomonui haluaa olla vapaa ei hekenkään sidottu ja hän on onnlu pitkänaikaa kaikkeen meihin KYLLÄSTYNYT.
Emme varmaan kuunelleet asioita vakavaudella
Nyt hän muutti asimus eroon kk ja sanoi että paluuta ei ol
Vaimoille saattaa tulla jossakin vaiheessa mitta täyteen varsinkin jos perhe on pitänyt vähän niinkuin itsestäänselvänä kodinkoneena.
Tunnen monta naista jotka ovat lähteneet pitkistä suhteista kälppimään.
Ajatuksena vähän niinkuin "Olen hoitanut osuuteni,eiköhän ole mun vuoro elää".
Näissä suhteissa lapset on saatu jo ikään että
suht hyvin pärjäävät ilman ympärivuorokautista valvontaa ja ruokkimista.
Eli n.18 vee
Miehet lähtevät kun tuntuu siltä.
Vaikka oma vaimo odottaisi lasta.
Itsekkäältä pohjalta.
Nainen katsoo lähtee ajatuksella että muut
mahdollisimman vähän kärsisivät siitä??
Epäitsekkäältä pohjalta.
Älä suotta mieti sitä viihteelle lähtöä. Se tulee aikanaan jos on tullakseen. Eräänä päivänä vain huomaat, että mieli on virkeä ja kaipaat "ulkoilmaa".
Vuosi ei ole mitenkään tavatonta, toisilla menee kaksikin vuotta. Riippuen miten asioihin on suhtautunut ja miten itse asennoituu. Vaikutat lyhyen tekstisi perusteella optimistiselta ja taistelutahtoiselta ihmiseltä. Varaudu siihen vuoteen, mutta älä menetä uskoasi vaikka menisi kauemmin. Jokainen vuodenaika, juhlapyhät, lomat ym. tulevat aluksi ensimmäistä kertaa eteen kun olet yksin ja uusissa kuvioissa. Sitten kun olet nämä kertaalleen kolunnut - yksin - alat sopeutua. Sitä kautta tulee ehkä se tarve lähteä viihteelle, jos tulee. Ei "viihde" ole elämän suola. Monet kuvittelevat, että se kuuluu sinkkuelämään, ja perhe-elämään taas ei kuulu viihdettä. Ole avoin koko elämälle. Ehkä elämääsi astuu toisenlaisia intressejä.
Siihen asti.. elä kuten tunteidesi mukaan voit. Muutto ja uusi asunto vie huomiota ja energiaa positiivisella tavalla. Saat "rakentaa" itsellesi oman uuden kodin. Joudut olemaan lapsen tukena erossa, ja selittelemään hänelle mitä ihmeellisimpiä asioita. Älä kuitenkaan pura yksinäisyyttäsi häneen. Keskity siihen, että lapsesi selviää erosta mahdollisimman vähin vammoin. Lapsenkin on hyvä oppia tunteiden käsittelyä, mutta myös, että asioista selvitään.
Kuitenkin, kyllä siitä erosta selviää vähitellen
Itse vuosia sitten eronneena tiedän,että aika on paras lääke.Muutto uuteen kotiin ei ole paha asia,
sillä ei ole muistoja vanhasta.
Vaikka ero on aina rankka juttu,niin se on myös muutos ja uuden elämänvaiheen alku.
Avoinin mielin ja ennakkoluulottomasti uutta vuotta (uutta elämää)kohti...
sano ex-mieheni myös että helppoa kun ei tarvii riidellä vaikka olis ollu parempi kun olis riidelty ja jatkettu.Riitaan löytyy aina syy,pitää jaksaa kuunneella.
Paska vaan kun mies ei kuuntele. Jos kuuntelee ei ymmärrä tai kieltäytyy ymmärtämästä. Mitä siihen voi sanoa? Silloin menee hermo kun toinen ärsyttävästi heittäytyy tyhmäksi, vaikka tarkkaan tiedän että se ymmärtää, mutta ei vain halua tehdä asioiden eteen itse yhtään mitään. vee-alkuinen sana!!
Särähti kun yhdistit automaattisesti viihteen ja kapakat.
Erosin keväällä, ja kapakkaanhan minäkin läksin. Kävin tiiviisti pari kuukautta, ja apatia kasvoi joka kerralla. Jonkun mukaan olin kuin elävä ruumis. Eräs ystäväni ehdotti lavatansseja. Enhän ollut käynyt niissä kuin "pentuna". Läksin kuitenkin. Autolla, ja selvänä. Oli kuin olisin astunut toiselle planeetalle. Aluksi kaikki näyttivät ikälopuilta ja tylsiltä. Tanssiminen oli aluksi yhtä kidutusta, sillä enhän osannut edes tanssia kuin lavalla pitää. Ei se ketään häirinnyt. Vientikin oli hyvää, ja ihmiset eivät olleet kapakoiden kyynisiä ja turhautuneita.
Ei mennyt kauaakaan, kun löysin elämääni aivan uudenlaisen naisen.
Tuntuu hölmöltä, kun vasta tässä iässä tajuaa, että on tullut haaskanneeksi puolet elämästään kapakoihin, ja sieltä löytyneeseen puolisoon.
Enää en kapakan ovea avaa!