Juu, nyt olen hankkinut sellaisen ongelman, että kun on sinkkuna jonkun aikaa tullut taaperrettua niin haluaisi saada sen parisuhteen. Ihastun aika nopeasti ja nämä yritelmät eivät ole sitten onnistuneet.
No, nyt on sitten tullut mieleen, että josko ongelma onkin siinä, että olenkin ihastunut ainoastaan haavekuvaani, ts ihastunut ihastumisen tunteeseen tähän mennessä. Nimittäin jos alan näitä mahd kumppaniehdokkaita miettimään tarkemmin, niin en kyllä osaa sanoa, olisiko heistä oikeasti ollut suhteeseen. Ja ennenkaikkea, olisinko minä oikeasti niitä halunnut suhteeseen kanssani. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan..
Niin, mikähän mun ongelma oikein on? Enkö ole valmis normaaliin parisuhteeseen (pitkä suhde takana, aikaa erosta 1,5v) vai mikä mua vaivaa..
No, nyt on sitten tullut mieleen, että josko ongelma onkin siinä, että olenkin ihastunut ainoastaan haavekuvaani, ts ihastunut ihastumisen tunteeseen tähän mennessä. Nimittäin jos alan näitä mahd kumppaniehdokkaita miettimään tarkemmin, niin en kyllä osaa sanoa, olisiko heistä oikeasti ollut suhteeseen. Ja ennenkaikkea, olisinko minä oikeasti niitä halunnut suhteeseen kanssani. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan..
Niin, mikähän mun ongelma oikein on? Enkö ole valmis normaaliin parisuhteeseen (pitkä suhde takana, aikaa erosta 1,5v) vai mikä mua vaivaa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän aivan tarkkaan mitä tarkoitat. Ongelmasi on vain siinä, että et malttaisi suhtautua vakavasti (siis oikeasti vakavasti) parisuhteeseen. Siitä seuraa toinen ongelma: ei malta kukaan muukaan, ja siksi ei löydy ketään.
niin, jos musta näkyy päälle päin, etten oikein ole valmis vakavempaan, tai jotain..
No, ehkäpä tässä sitten tallustellaan yksin ja katsotaan mihin kaikki vie. Mutta se on niin tylsää yksin, kyllähän sitä kaipaa toista ihmistä paijattavaksi ja että itsekin olisi vähän paijattavana.. Mitenkähän sitä sitten voisi mielensä malttaa..
Hmm, ei valmis parisuhteeseen, mutta ei haluaisi olla yksinkään.. uusi ongelma :)
Paradoksaalista kyllä... mutta miten saat sen mitä tahdot, ja miten tahdot sitä mitä saat?!
Ei ollut hyvä parisuhteessa, ei ole hyvä nyt sinkkuna, vaikka parisuhteeseenkaan en toistaiseksi tahtoisi.... vaikeaa on ;)...
älkääkä valittako. Ja toivottavasti olette yksin vaikka lopun ikänne ettekä kulje haahuilemassa päättämättöminä ja anna turhia toiveita muille...Ette ole vielä tähän mennessä mitään todellista Ongelmaa kohdanneetkaan, jos tuo on "ongelmanne", huoh...
ihan todelliselta tilanteelta minulle tuntuu. Anteeksi vain arvon "aikuisiksi", jos ongelmani ei tunnu sinusta tarpeeksi hyvältä ja arvokkaalta tuoda julki.
Luulin, että keskustelupalstalla voisi puhua monenmoisista jutuista, eikä vain "todellisista ongelmista". Ja kyllä, tiedän, että maaailmassa on nälänhätää ja kaikilla ei ole kattoa pään päällä, mutta ole huoleti, sen suhteen kannan korteni yhteisen vastuun kekoon, ja siksi en olekaan siitä ongelmasta täällä puhumassa. Vaan haluan jakaa typerältäkin kuulostavia muita mielipiteitäni muiden ihmisten kanssa.
Siis, onko muillakin vastaavia kokemuksia, vai täytyykö vain kasvaa aikuiseksi? Onko se se ongelman ydin. Ollaanko tässä vaan niin kypsymättömiä vielä? Vai onko kaikki kiinni vain siitä, että semmoinen tarpeeksi oikea ei ole kävellyt/juossut/pyöräillyt vastaan ;)
Se kyse siitä, tuleeko joku tarpeeksi oikea vastaan, on käännettävä nurin päin: Olenko minä tarpeeksi oikea, kun tulen häntä vastaan?
pointti.. niin, voihan sen näinkin päin kääntää..
Pitkään oltuani sinkku kävi niin, että ratsastuksenopettajani (n) meni sanomaan tallin omistajalle (m) että mä olisin rakastunut siihen mieheen (rahojen, maneesin ja hyvän hevosmateriaalin takia, lisäx se mies esteratsailee SHADESit sexysti naamas).Mikä HAAVEKUVA..Koko POTTI omaksi yhdellä sanalla TAHDON!