Ratkaiseeko mielestänne ikäero vai kokemus, vaiko kumpikaan. Täällä olen lukenut kaunista sanaa yhteisistä arvomaailmoista ja tavoitteista. Muttamutta...
Itselleni on käynyt niin, että 2 suhdetta kaatui siihen, että toinen halusi "nähdä maailmaa". Toisessa suhteessa ikäeroa oli vuosi edukseni ja toisessa kuusi vuotta edukseni. Kokemusta minulle oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin kummallekaan poikaystävistäni.
Arvomaailma oli sama, voisin väittää. Kummankin kanssa olin samalla alalla, ja arvomaailmoista keskusteltiin aika tavalla. Ja tosissamme oltiin liikkeellä, toisen kanssa asuin yhdessä, molempien kanssa keskustelimme avioliitosta.
Myöskin ystävättärelleni kävi samalla tavalla, ikäeroa ei ollut, sama ala, arvot, huomattava ero kokemusten määrässä ja laadussa.
Mainittakoon, että molemmat poikaystävät ruikuttivat takaisinpääsyä jonkin ajan kuluttua. En ottanut, ylpeys ei antanut periksi. Kaverini sen sijaan otti, vähän aikaa meni hyvin, ja sitten päin helvettiä, kun poikakaveri päätti pettää...Enää eivät ole yhdessä.
En väitä, että minä kaverini muodostamme luotettavan otannan, siksipä käännynkin puoleenne. Mitä mieltä olette? Onko kokemusta asiasta?
Itselleni on käynyt niin, että 2 suhdetta kaatui siihen, että toinen halusi "nähdä maailmaa". Toisessa suhteessa ikäeroa oli vuosi edukseni ja toisessa kuusi vuotta edukseni. Kokemusta minulle oli kertynyt huomattavasti enemmän kuin kummallekaan poikaystävistäni.
Arvomaailma oli sama, voisin väittää. Kummankin kanssa olin samalla alalla, ja arvomaailmoista keskusteltiin aika tavalla. Ja tosissamme oltiin liikkeellä, toisen kanssa asuin yhdessä, molempien kanssa keskustelimme avioliitosta.
Myöskin ystävättärelleni kävi samalla tavalla, ikäeroa ei ollut, sama ala, arvot, huomattava ero kokemusten määrässä ja laadussa.
Mainittakoon, että molemmat poikaystävät ruikuttivat takaisinpääsyä jonkin ajan kuluttua. En ottanut, ylpeys ei antanut periksi. Kaverini sen sijaan otti, vähän aikaa meni hyvin, ja sitten päin helvettiä, kun poikakaveri päätti pettää...Enää eivät ole yhdessä.
En väitä, että minä kaverini muodostamme luotettavan otannan, siksipä käännynkin puoleenne. Mitä mieltä olette? Onko kokemusta asiasta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitä sisältää "kokemus"?
Tapasin elämäni miehen (niin, miehen) kun olin 14-vuotias. Eipä siis ollut ikää, eikä niitä kokemuksiakaan. Tai no, olinhan minä kai kypsä ja vastuuta kantanut itsestäni ja ikävinä iltoina myös muista jo vuosia, "teinivuodet" olin käynyt suurimmaksi osaksi (!) pikakelauksella vuodessa (13v). Mutta mitä se on se kokemus? En ollut vielä edes valinnut ammattialaani, saati käynyt ulkomailla yksin, ollut töissä missään... puhumattakaan kokemuksesta seurustelu- tai seksiasioissa.
Miehelle sen sijaan oli oma asunto, AMK käytynä, työpaikka edessä, pari ex-tyttöystävää ja jopa ex-avovaimo. Olimme siis kaiken järjen mukaan aivan eri maailmoista.
Silti päädyttiin yhteen. Jonkun kumman sattuman kautta. Arvomaailmamme ovat ehkä samanlaisia, ja yllättävää kyllä minun arvomaailmani oli jo olemassa 14-vuotiaana. Vaikka onhan se tietysti muotoutunut myöhemminkin... Mitä avioliittoon, lapsiin, asumismuotoon, maahamuuttajiin, yksityisautoiluun tai rahankäyttöön tulee, ajattelemme pitkälti samalla tavalla.
Toistemme ammatteja emme sen sijaan ymmärrä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta osaamme silti yrittää kovasti ja kunnioittaa sitä mitä toinen tekee, vaikkei se itselle olisikaan se oikea homma.
Meillä ei ainakaan kokemusten eri määrä ja laatu ole suhdetta huonontanut. Minä olen saanut hankkia omat kokemukseni tässä matkan varrella tietysti muut miessuhteet poissulkien, mutta niitä en ole kaivannutkaan. Olen reissannut perheen kanssa, miehen kanssa ja yksin, sain valittua sen ammattialan, käytyä koulut, valmistuttua, juhlittua kavereiden kanssa... ai niin, ja asuin muuten hetken yksin ihan vain kokemusten vuoksi, vaikka kotoa muuttaessani olimmekin seurustelleet jo vuosia.
Minä olen ainakin saanut kokemukseni kerätä kaikessa rauhassa. Ja suhteemme toimii ihan yhtä lailla nyt kuin viisi tai kymmenen vuotta sitten. Mutta ehkä olemme se omituisuus tilastoissa?
Iällä ei niinkään ole merkitystä, koska ikä ei tuo automaattisesti kokemusta. Mutta toki pidin hyvänä sitä, että miehelläni oli kokemusta naisista, kun tapasimme. Olin tavannut turhan monta yli parikymppistäkin vielä poikaa, jotka roikkuivat siinä entisessä tyttöystävässä jne. Omalla miehellä ei niinkään ollut varsinaisia seurustelusuhteita takana, kun tapasimme, mutta jotain suhteita sentään, ja naisia sen verran että tiesin ettei hän huoli ketä tahansa, kun en halunnut olla ensimmäinen vastaantuleva nainen jonka mies itselleen ottaa.
Olihan mulla toki sellanenkin suhde, että oli kokemusmaailma toisinpäin. Se kesti pitkään, eikä mielestäni loppunut siihen, että minä halusin kokeilla.
Ero tuli, kun muutin eri paikkakunnalle opiskelemaan ja huomasin, ettei meillä ollut yhteisiä arvoja. Halusin naimisiin ja hän ei, siinä varmaan suurin syy. Silloin minä "jätin" hänet.
Hän katui myös jälkeenpäin, ettei ollut kunnioittanut arvojani, vaan suoraan sanottuna halveksi niitä. Minä en ole koskaan jälkiviisaudesta perustanut, joten en tätäkään tapausta takaisin ottanut. Olen varmaan julma, mutta ajattelen, että jos ei ole halua ratkaista haasteita suhteen kestäessä, niin ei se myöhemminkään onnistu.