Eli tilanne on tämä: Olen aivan korviani myöten ihastunut erääseen ihanaan mieheen, mutta ongelmana on se, että kyseinen henkilö on varattu. Kerroin miehelle tunteistani ja hän antoi varsin selvästi ymmärtää, että on myös kiinostunut. Mitä mä voin nyt tehdä vai pitääkö vain odottaa, että mies tekisi oman siirtonsa? Voinko kumminkin pitää mieheen yhteyttä vai onko parempi vaan antaa olla rauhassa?
Voinko tehdä mitään?
Minna
222702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyvä Minna,
Ehkäpä olisi parasta antaa miehen tehdä omat siirtonsa, koska:
1. Jos hän tulee luoksesi painostamatta ja on valmis luopumaan nykyisestä suhteestaan, tiedät että hän on tosissaan.
2. Oma toimimisesi tässä vaiheessa voi näyttää halpamaiselta. Parempi, ettei mies lähde lennossa matkaasi, vaan selvittää kenen kanssa haluaa elää ja toimii tämän päätöksen mukaan. Jos ei osaa päättää ei liene kummoinen mieskään.
3. Mahdollisen tulevan suhteenne kannalta on parempi, jos pidät itsesi nyt "moraalisesti korkealla". Kun aikaa kuluu ja yhteiset ongelmat ehkäpä alkaisivat seurustelun myötä, jossain vaiheessa palataan siihen, mitä saa tehdä ja mitä ei.
Ei ole jättäytyä seurailemaan asiaa "sivusta", mutta tsemppiä ja onnea yritykseen, mitä ikinä päätätkin tehdä!
Kiitos, että tulet ja viet mieheni. Isäni käytti minua hyväkseen, äiti haukkui minua joka päivä - vihdoin löysin miehen, joka minua rakastaa. Aidosti, ihanasti. Nyt, kun vuosia on kulunut, tule ja vie mieheni! Murskaa sinäkin minut, anna miehenikin särkeä minut.
Tee minulle palvelus, ripusta minulle hamppuköysi. Sellainen luja, että varmasti kuolen ja nopeasti myös. Kerro vielä nimesi (Anne...?), että saan sen kirjoittaa köyteen.
Älä välitä lapsistamme, särje heidätkin, olethan niin rakastunut, että mikään uhri tai uhraus ei ole liian suuri! Sinun onnesi olkoon kaiken edellä!
Helvetissä tavataan, rakas sisko
huh-huh.
Vaimon / tyttöystävän tunteilla ja tulevaisuudellako ei ole väliä? Soitapa, Minna, tämän miehen nykyiselle kumppanille, ja kysy, mitä aiheutat typerillä tunteillasi! Tiedätkö, että ihastumisen tunteetkin tulevat ja menevät, ihan samalla tavalla kuin vihastumisen, surun tai ilon tunteet... Ethän hehkuttele vihan tunteessakaan, niin miksi annat ihastumisen tunteiden tehdä itseesi pesän?
Itsekkäät naiset, kuten sinä, Minna, ovat luomassa mielenkiintoista yhteiskuntaa ja tulevaisuutta lapsille.
Parahin hamppuköysi,
Viestisi vaikuttavat katkerilta. Olen pahoillani kärsimistäsi vääryyksistä ja koettelemuksista.
Uskoisin kuitenkin, ettei katkeruutta kannata sälyttää sinkkunaisten päälle. Miehesihän ne ratkaisut oman elämänsä suhteen tekee, eikö niin?
Lisäksi, koska olet tällä hetkellä "ykkönen", uskoisin sinulla olevan valtavan etulyöntiaseman muihin nähden, mitä tulee miehesi mielenkiintoon ja tuntemuksiin. Katkeruus ja alistuneisuus, sekä muiden syyttely tuskin ovat niitä keinoja, joilla "ykköspaikka" pidetään. Siispä valoisaa mieltä, itsevarmuutta sekä normaalit naiselliset apukeinot käyttöön! Menestystä!
pitää jotakin tehdä miehen hyväksi ja jotain vielä kestää, tulen hulluksi.
Kiitos viestistäsi silti.
Ehkä on parempi, että vain alistun tähän näiden sinkkunaisten luomaan hienoon järjestelmään, ja teen minäkin kaiken niin kuin sattuu hyvältä tuntumaan. Eroan, ja etsin itselleni jonkin varatun miehen! Siitä se onni lähtee.
Tai sitten olen vain nimeni veroinen.
No, alan vaikuttaa setämäiseltä neuvojalta, eikä oma elämänikään toimi menestymisen tai positiivisen ajattelun oppikirjana. Kuitenkin
kohta tekstissäsi "pitää jotakin tehdä miehen hyväksi" sai minut ajattelemaan ja päätän vielä jakaa "ilmaisia neuvoja ja mielipiteitä" (joita kukaan ei pyytänyt =) ). Eli mielestäni positiivinen suhtautuminen, (oman) puolisonsa vietteleminen ja itsensä "parhaaksi" tekeminen eivät ole tekoja miehesi vaan itsesi hyväksi! Vaikka miehesi pääseekin siinä sivussa nauttimaan hedelmistä, eli entistä ihanammasta Sinusta, kuitenkin suurin voittaja olet sinä itse. Vähäpätöistä ei ole sekään, että yleensä myös muut ihmiset löytävät parhaat puolesi helpommin. Jos miehesi ei osaa tai halua arvostaa niitä, varmasti jotkut muut osaavat.En tarkoita (pelkästään ; )) flirttiä muiden kanssa, vaan myös lapsiasi, ystäväpiiriäsi jne.
Eli et voi muuttua toiseksi ihmiseksi, mutta ei ole tarvettakaan, sillä jokaisessa meissä on tuhansia erilaisia piirteitä ja puolia. Tuomalla esiin parhaat näistä kuka tahansa meistä muodostaa vahvan, ihaillun ja pidetyn yksilön. (vrt. Herman Hessen "Arosusi", hieno, mutta hiukan raskaslukuinen teos).
Thats it! Jo loppui vuodatus. Hamppuköydestä silkkihuiviksi ei ole kovin pitkä matka, jos löytyy tahtoa ja tukea. Tsemppiä!
P.S: Miksi koin asiakseni kirjoittaa sinulle? SIksi, että mielestäni olen itse ollut hyvin samanlaisessa tilanteessa/tilassa. Silloin kaikki tuntui toivottomalta, inhosin itseäni ja ympäristöäni, ja uskoin myös ympäristöni halveksivan tai ainakin pitävän minua yhdentekevänä "tiskirättinä". Päästyäni ylitse siitä, huomasin, että pahin mustamaalaajani, kiusaajani ja halveksijani olin ollut minä itse.
Hyvältä tuntui kuulla viisaita ajatuksiasi =)
"Tuomalla esiin parhaat näistä kuka tahansa meistä muodostaa vahvan, ihaillun ja pidetyn yksilön." Siinäpä tavoitetta!
Mukavaa, että itselläsi menee nyt hyvin, paremmin kuin aiemmin.
En tiedä, elämä tunteineen, ihmissuhteineen ja valintoineen on joskus turhan vaikeaa. Olen kauan etsiskellyt kiveä kengästäni, enkä vieläkään oikein ole päässyt siihen käsiksi.
Olet varmasti kuullut läheisriippuvuudesta?
"Läheisriippuvuuteen liittyvät piirteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevat suuresti äärilaidasta toiseen. Läheisriippuvainen voi olla toisaalta hyvin epävarma, epäitsenäinen, pelokas ja takertuva. Tällainen ihminen miellyttää toisia ja häntä ohjaavat toisten ihmisten tarpeet. Hän myös vähättelee itseään. Usein hän kysyy, mitä mieltä muut ovat hänestä. Hän muuttaa mielipiteitään ja arvojaan toisten mukaan ja hakee näin hyväksyntää ja turvaa.
Toinen ääripää läheisriippuvuuden ilmenemismuodoissa on vahvuuteen sairastuminen, jolloin ihminen on kontrolloiva, vakava, hallitseva ja aina järkevä. Hän vaatii itseltään täydellisyyttä ja auttaa pakonomaisesti, kantaa vastuuta toisista ihmisistä, mutta ei omasta hyvinvoinnistaan. Hän uhraa elämänsä toisille."
(www.paihdelinkki.fi/tietopankki/500_riippuvuuslinja/534.htm)
Itse en ole kummassakaan ääripäässä, vaan siltä väliltä. Viime vuosina olen paljon miettinyt elämääni ja itseäni, ja vasta nyt (ehkä) ymmärtänyt, mikä on vikana. "Hän uhraa elämänsä toisille" on elämäni tahaton motto... Nyt voimavarat ovat lopussa, enkä jaksaisi ajatella ketään muuta kuin itseäni. Ehkä haluankin eroon kaikista, jotka ovat tottuneet siihen, että minua saa kohdella ihan miten vain ilman minkäänlaisia seurauksia, ja että olen aina (aina) heitä varten.
Tästä lähtien haluan kohdella itseäni hyvin. Haluan kuunnella, mitä itse tahdon - en edes tiedä, mitä tahdon, voitko kuvitella - ja miltä minusta itsestäni tuntuu, kun en oikein aina tiedä sitäkään.
Katkeraksi minut tekee se, että kun on tehnyt kaikkensa toisen hyväksi, elänyt elämänsä hänelle - ja kiitokseksi mies ehkä lähtee toisen matkaan...
"Läheisriippuvaisuuden taustalla on usein heikko käsitys omasta itsestä ja huono itsetunto. Pelätessään hylätyksi tulemista läheisriippuvainen ei pysty sanomaan toiselle ei. Siksi häntä voidaan käyttää hyväksi joko ihmissuhteissa tai työssä (molemmissa...) Hänen on vaikea olla tasavertaisessa suhteessa toisiin ihmisiin, eikä hän kestä yksin jäämistä. Toisaalta hän voi eristäytyä läheisyyden pelossa. Tärkeimpänä tekijänä ovat emotionaaliset ongelmat. Läheisriippuvaisuudesta kärsivän on vaikea tiedostaa omia tunteitaan ja tarpeitaan. Siksi hän usein masentuu, stressaantuu ja menettää elämänhalunsa."
"...huomasin, että pahin mustamaalaajani, kiusaajani ja halveksijani olin ollut minä itse." Saman huomion edessä olen ollut nyt minäkin. Ajatellaan positiivisesti =), tästä se muutos alkaa!
Tämä meni nyt ihan läheisriippuvaisuuden oppitunniksi =) Mutta, olen tehnyt itseni kanssa paljon työtä - en tiedä, onko motiivini ollut se, että voisin itse paremmin, vai se, että olisin parempi vaimo, äiti ja ystävä, mutta anyway. Jäljelle on jäänyt valtava tarve repiä kaikki ne tavat, sopimukset, sitoumukset, ajatusrakennelmat, jotka riistävät mua.
Jospa olisi jo minunkin aikani ELÄÄ...
Lämmintä kesää, furious ;)
Hyvä silkkihuivi!
Kirjoituksesi lämmitti mieltäni ja siitä huokui
elämäniloa ja tahtoa.
Mielestäni arvokas ja hieno huomio oli "onko motiivini ollut se, että voisin itse paremmin, vai se, että olisin parempi vaimo, äiti ja ystävä". Pohdiskeltuani kirjoitustasi olen tullut tulokseen, että itsellänikin on moina, oikeasti varsin "tärkeitä" rooleja, (avomies, esikoinen, kaveri, työntekijä jne.) joiden toteuttaminen jättää usein turhan helposti oman minuuteni toteuttamisen varjoonsa.
Vaikka velvollisuuksista ja itselle tärkeistä ihmisistä, asioista jne. huolehtiminen ovatkin ensiarvoisen tärkeitä seikkoja, ei niiden saisi antaa tukahduttaa omaa minuutta. Olen huomannut ympäristössäni kuvailusi kaltasia "uhrautujia", jotka eivät nauti ansaitsemaansa arvonantoa, kuten myös löytänyt itseni vastaavanlaisesta roolista. Nykyään osaan kuitenkin arvostaa uhrauksiani muiden arvostuksesta riippumatta. (Mottoehdotus: "Minä tiedän parhaiten, kuinka arvokas olen." )
Toisaalta olen myös itse syyllistynyt joidenkin ihmisten pitämiseen itsestäänselvyyksinä, enkä aina osaa ottaa huomioon toisia sen paremmin kuin itseänikään. Myös minä taistelen tiettyjä tapoja, ajatusmalleja ja tottumuksia vastaan yrittäen päästä niistä irti, eikä se ole ollenkaan helppoa. Curious on kuitenkin jo Furious =), eli uskon olevani vahvoilla kestämään elämän takaiskuja.
Lopuksi: Kovasti tsemppiä! Uskon että onnistut ottamaan paremman kurssin ja pidän sinulle peukkuja! Muutoksen voi aistia jo kirjoituksistasi; olet jo näyttänyt minulle ihanampaa ja valoisampaa itseäsi, kuin tämän keskustelumme alkuvaiheessa! Yrittämisesi antaa ilonaihetta ja voimia myös minulle oman elämäni hallintaan!
Jos sinusta Silkkihuivi tuntuu, että haluat anonyymin ja "sukupuolettoman" tukihenkilön, kaverin tai arvostelijan, jota et koskaan tapaa livenä, tai vaikkapa raportoida tulevista onnistumisistasi, annapa kuulua itsestäsi! Itsellänikin voisi olla joskus käyttöä vastaavalle "palvelulle". =). [Ei taka-ajatuksia!!!]
Aurinkoista kesää myös sinulle silkkihuivi!
"Typerillä tunteillasi"? Ihan ku vihjaisit, että olisin tahallani ihastunut varattuun mieheen!? Sain kuulla siittä vasta jälkeenpäin. Ja jos tämän kyseisen miehen suhteessa on kaikki hyvin, miksi hän on kiinostunut minusta? Ei silloinkaan suhteessa taida kaikki olla ihan hyvin jos pitää pelätä, että mies lähtee toisen matkaan!?
Minna,
Mikään ei ole niin typerää kuin omien tunteiden sätkynukkena hyppiminen. Kunhan saat ensimmäisen lapsesi, tiedät, mistä puhun. Terve järki on sekä itsensä rakastamista että toisten huomioon ottamista.
Mies on mies. Vaikka vaimo rakastaisi itsensä hajalle miestään, tyydyttäisi hänet 100-prosenttisesti sängyssä, synnyttäisi hänelle seitsemän komeaa ja pitkää poikaa ja kolme kaunista tytärtä, mies pysyy miehenä. Tämän enempää en jaksa asiaa sinulle selittää. Varmasti ymmärrät, mitä haluan sinulle sanoa. Ja jos taas miehen nykyisessä suhteessa on jotain ongelmia, jotkut miehet helposti alkavat vilkuilla ympärilleen, sillä jokaisessa ihmisessä on syvä läheisyyden tarve.
Mitä taas tulee minun ja mieheni suhteeseen, niin missäpä pitkässä ihmissuhteessa ei olisi ylä- ja alamäkiä? Niitä lupaa jo pappikin alttarilla, joten niistä ei kukaan jää paitsi.
Kaltaisesi tukija, kaveri ja arvostelijakin olisi tervetullut elämääni, Furious =)! Olisi mukava yhdessä etsiä tietä, kuka minä - ja sinä - todella olen/olet, ja taistella turhia tapoja, ajatusmalleja ja tottumuksia vastaan (niillä ehdoilla, joita toivoit). Sinulla on elämänkokemusta ja miehekästä otetta, mikä tuntuu omassa elämäntilanteessani hyvältä. Olisi hyvä, kun joku tuulettaisi ajatuksiani välillä!
Kuulostaa hienolta. Saat yhteyden minuun
e-mailitse:
[email protected]
=*) mailaillaan!
Se jäi eilen sanomatta, että hyvä, ettet ainakaan tahallasi ihastunut varattuun mieheen. Vahinkoja sattuu.
Itse asiassa, kuulostaa varmaan.. en tiedä miltä.. mutta näitten vuodatusteni jälkeen; ymmärrän sua! Olen pitkään ja perusteellisesti miettinyt asioita sekä varattuun ihastuneen että sen kotona odottelevan vaimon kannalta. Loppujen lopuksi he ovat molemmat vähän samanlaisessa tilanteessa. Voi kysyä, että onko järkeä kilpailla samasta miehestä? Siinä voi saada paljon, mutta ihan varmasti se satuttaakin. Molempia.
Olen sitä mieltä, että on huomattavasti helpompi luopua jostakin kuin kantaa syyllisyyttä loppuelämäänsä. Mitä nopeammin luovut ajatuksesta suhteesta varattuun mieheen, sitä vähemmillä tuskilla selviät.
En tiedä, miten varattu ihastuksesi on, mutta jos hän on elänyt pitkään saman katon alla nykyisensä kanssa, joudut sen tosiasian eteen, että mies vertaa sinua entiseensä senkin jälkeen, vaikka olisi valinnut sinut. Riitatilanteissa vertaaminen on muheva loukkaamisen väline.
Tämä jää nyt kesken, mutta pitää mennä syöttämään lapsia. Mitä sinussa herätti nämä ajatukset? Olisi mukava kuulla!
Laittelen sulle meiliä joku päivä!
ps. =*) ?
Tämä kyseinen mies ei ole naimisissa, mutta varattu silti, mutta ei ole ollut vielä kauan. Mä olen kyllä yrittänyt päästä näistä tunteistani eroon, mutta ei se ole niin yksinkertaista.. Se mies tulee uniin ja ajatuksiin vaikka kuinka yrittäisi pitää ajatukset jossain muussa.. taas vierähti tippa silmäkulmaan kun ajatteli, että pitäis vaan yrittää unohtaa.. Mä en nyt täällä viitti kauhen tarkasti tätä tilannetta kertoa, mutta kaikki vaan tuntuu jotenkin niin kauhean vaikealta..
Luopuminen on tuskallista. Piristähän itseäsi kuitenkin ajatuksella, että mikään tunne ei ole ikuinen! Siihen ei tarvitse jäädä "piehtaroimaan", vaan voi alkaa odotella, että jokohan se kohta olisi ohi ja elellä tavallista elämää?
Elä tunteesi loppuun, nauti niistä, mutta tee tiukka päätös - jos haluat - että et tee mitään asian eteen, unelmoit vain? Tunteiden tappaminen on aika raakaa, mieluummin kannattaa kuluttaa ne loppuun.
Ajattele niin, että juuri nyt koet jotain, minkä jokainen ihminen haluaisi kokea. Ole iloinen miehestä lähelläsi, tilanteissa joissa kohtaatte toisenne, voitte vaikka flirttaillakin, mutta aina kun meinaa lipsua liian vakavaksi, pakene paikalta? Katsele ympärillesi, näe muitakin komeita miehiä, ja huomaa heidän hyviä puoliaan? Ajattele, että sinua varten on jossakin joku, ja jokin päivä kohtaatte toisenne.
Etsi nykyisestä ihastuksestasi huonoja puolia, näe hänet sellaisena kuin hän on. Unelmointi piirtää hänestä parempaa kuvaa kuin hän ehkä onkaan?
Miksi kannattaa tehdä sitä, mikä on oikein? Se on hyvä kysymys, enkä todella osaa siihen vastata. Ehkä kyse on luottamuksesta ja sitä kautta itsensä suojelusta. Ensinnäkin niin, että on jotkin pelisäännöt, joilla tämä yhteiskunta toimii. Toiseksi siksi, että kun et itse tee toista kohtaan väärin, sinulle ei tule mieleenkään, että joku voisi tehdä sinullekin niin. Tämä "lapsellinenkin" tilanne on ihanteellinen! Elämä, joka pursuaa lapsenomaista luottamusta muita ihmisiä kohtaan - eikö se ole jotain?!
Onko mukavampi rakastua mieheen, jonka kanssa te voitte kokea olevanne "kahdestaan" tässä maailmassa? Näette vain toisenne, eikä mikään häiritse teidän onneanne, ei nyt eikä koskaan?
Elämäsi päätökset ovat sinun omissa käsissäsi.
Voimia!
ja voit opetella ensimmäiseksi sanomaan EI... siitä se alkaa kasvu, parempaan aikuisuuteen...
kuuleppa tyttöseni aika on mulla rajattu ...olipa onni et huomasin täältä kirjoituksesi... nyt täytyy perua koko ajatus..ei voi mitään moikka sulle...
...uskottomuus-palstalta: Kakkonen on aina kakkonen.
ota mut mä olen parempi.
olet ihastunut toisen omaan ja tiedät sen. voin hyvin kuvitella itseni tuohon tilanteeseen, sikäli että olen joskus paininut saman asian kanssa. silloin jätin loppujen lopuksi asian sikseen. asiaa voi miettiä monelta eri kantilta. sinun näkökulmastasihan on ihan mahdotonta pitää näppejä irti siitä niin suloisesta otuksesta. ja ajatellen, että hän on toisen oma, se vähän jännittääkin, että saako sen vai ei... olisi mukava tehdä itseään tykö ja auttaa pulmissa. se on niin helppoa auttaa ja neuvoa toisen mieliksi, kun tekisi ihan mitä vaan saadakseen hänet omaks. ja nämä tunteet on ihan aitoja ja arvokkaita juttuja. ne on sinun todellisuutta ja sinä elät tämän kaipuun kanssa joka päivä. mutta.... toisaalta tämä ihminen elää arkeaan toisen kanssa. tällä hetkellä hän on sitoutunut siihen toiseen ja on hänelle velvollinen olemaan rehellinen. jos hän todella haluaa jättää tämän nykyisen elämän vuoksesi, niin hän tekee sen kyllä ilman avustustasi. hän kertoo nykyiselleen, ettei omista sellaisia tunteita, että jatkaisi suhdetta yms. hän tekee sen reilusti ja rehellisesti, avoimesti ilman suurempia selkkauksia. tämän jälkeen te olette molemmat vapaita ja voitte alkaa suhteenne rehelliseltä pohjalta. voit tulevaisuudessakin luottaa, että miehesi pelaa rehellistä peliä kanssasi, eikä vehtaile selkäsi takana muiden kanssa. kannattaa miettiä, miltä itsestäsi tuntuisi olla sen toisen naisen hameissa ja miten tahtoisit itse homman silloin hoituvan...