ystävänäni on mies joka ottaa jonkun verran kaljaa,ym.
ja hän roikkuu,roikkuu,roikkuu minussa.hänessä on kaksi persoonaa.niin ihana,niin syötävän ihana se toinen puoli ja toinen..hyvin arvaamaton,syyttäjä,solvaaja.
olen satoja kertoja sanonut-älä piinaa minua-älä solvaa minua-älä loukkaa minua-no--taas menee noin viikko-kaksi-taas alkaa hän uida minuun-sieluuni-
en malttaisi häntä vallan unohtaa hän on kuitenkin ollut kivakin minulle ja hyvä.
asumme hyvin kaukana toisistamme nykyään ja yritän häntä vierottaa minusta.mutta ei-ei onnistu-ei hyvällä-ei pahalla.
sängyssä hänestä ei ole mihinkään joten en siihenkään sitä tarvitse.
ja hän pitää tälä tavoin minua kiinni etten voi rakastua kenenkään toiseenkaan koska hän tietää että hän on mulle rakas.
mutta ? kaipaisin rakkautta-ja saada rakastaa-täysillä-tunteella.onko liian monimutkaista??
ja hän roikkuu,roikkuu,roikkuu minussa.hänessä on kaksi persoonaa.niin ihana,niin syötävän ihana se toinen puoli ja toinen..hyvin arvaamaton,syyttäjä,solvaaja.
olen satoja kertoja sanonut-älä piinaa minua-älä solvaa minua-älä loukkaa minua-no--taas menee noin viikko-kaksi-taas alkaa hän uida minuun-sieluuni-
en malttaisi häntä vallan unohtaa hän on kuitenkin ollut kivakin minulle ja hyvä.
asumme hyvin kaukana toisistamme nykyään ja yritän häntä vierottaa minusta.mutta ei-ei onnistu-ei hyvällä-ei pahalla.
sängyssä hänestä ei ole mihinkään joten en siihenkään sitä tarvitse.
ja hän pitää tälä tavoin minua kiinni etten voi rakastua kenenkään toiseenkaan koska hän tietää että hän on mulle rakas.
mutta ? kaipaisin rakkautta-ja saada rakastaa-täysillä-tunteella.onko liian monimutkaista??
Vastaukset 9
Vanhimmat
..näkökanta on tälläinen tähän tilanteeseen:
En usko että kyseinen mies on tahallaan ikävä sinua kohtaan, jos hän osaa joskus olla ihanakin. Luulen, että hänen alkoholiongelmansa tiedostaminen on aiheuttanut turhautumista ja hän kokee ettet sen takia halua häntä lähellesi. Me miehet kun emme pysty puhumaan rakkaudenkohteelle asioista niiden oikeilla nimillä.
Oma mielipiteeni on se, että jos rakastat miestä (tai jos sulla on voimakkaita tunteita häntä kohtaan) ja hän ei ole vielä ihan rapajuoppo, joka nukkuu yönsä ojassa, voisit yrittää saada hänet lopettamaan juomisen sillä keinolla, että sanot hänelle suoraan, ettet halua tapailla alkoholin väärinkäyttäjää (älä missään nimessä käytä sanaa alkoholisti!). Annat porkkanaksi sen, että jos mies lopettaa kaljoittelun niin voit taas suostua tapaamaan hänet. Se tepsii, usko pois...
Näin hänen turhautumisensa elämäänsä kohtaan vähenisi, eikä hän luultavasti enää solvaisi sinua läheskään niin paljoa. Kokeile, jos pidät miehestä!
-Yksi joka tuntee tuollaisen tarinan...-
vielä ainakaan.kodin hoitaa hienosti,siis oman kotinsa,käy töissä ja surkuttelee elämäänsä.
olen kyllä kiukuspäissäni sanonut hänelle että menisi hoitoon.
ja hän tietää että hän on mulle tärkeä.ja rakas.mutta pullo menee aina edelle.aina.aina.aina
surullista.haikeaa.
Kokemusta samanlaisesta kaverista minulla. Itseäsi et voi auttaa kuin hankkiutumalla eroon koko tyypistä. Se on ikävä tosiasia. Päihdeongelmaiselle päihde on aina ykkönen, ei ihminen. Hän siis välittää sinua enemmän alkoholista...sen tuomasta olotilasta. Häntä et myöskään voi pelastaa, vaan sinun on pelastettava itsesi. Ansaitset rakkauden, joka arvostaa ja rakastaa sinua...antaa enemmän kuin vaatii sinulta. Päihdeongelmainen mieskaveri on raskas elämänkumppani ja se uuvuttaa ja masentaa lopulta sinutkin. Toivon sinulle voimia irtautua tästä suhteesta ja katsella elämää eteenpäin ilman häntä ja jos ihme tapahtuu, mies saattaa sinut menetettyään ymmärtää hakea itselleen apua ongelmaansa, mutta usein päihdeongelmainen etsii kuitenkin uuden rakkauden, joka jaksaa häntä taas jonkun aikaa. Tärkeintä nääs on ikuisesti se päihde!
joo,hänellä on aina pullo tärkeämpi kuin kukaan tai mikään.ja se kuvottaa.hän puhuu pulloistaan aivan kuin jostakin rakkaasta kaveristaan.
en pidä siitä.oksettaa.en jaksa nähjätä,paapoo,ihmsitä jolle kaljapullo on paras kamu.nykin kun kirjoitan-oksettaa!
koska haluisin hänen pääsevän eroon rakkaistaan-siis-pulloistaan-
en haluisi hänen tuhoutuvan mutta mulla ei ole enää sanoja.silti hän odottaa että paapoisin häntä enkä koroittaisi ääntäni.ei..kun minun pitäisi hyväksyä kaikki hänen kaverinsa--pullot-yäk-
Kovin selväpäiseltä et itsekkään vaikuta!!! Toi sun kirjoitus on -ihan-,.kauheeta-?ja.ihmeellistä? Känninen!
olen raitis.en juo,en tupakoi.
en tarvitse alkoholia elämääni enkä alkoholisteja.
sen pituinen se.ja mikä kirjoituksessani on niin kummaa ettet ymmärrä?
oletko kenties sinä itse alkoholisti? vähän siltä vaikuttaa??
Luinpa viestisi ja tuntui kuin olisin lukenut tuttavastani... Samanlaisia nuo päihderiippuvaiset miehet.
Naisena kamalaa ja sydäntä särkevää katsoa vierestä kun pullo vie miestä. Ja minkälaista miestä... Olisi tuolle parempaakin käyttöä keksinyt. Toden totta.
Tänään ensimmäinen päivä kun hän TIETÄÄ ettei voi enää soittaa kun on paha olla. Paha olo tulee väistämättä. Päihderiippuvaiset kärsivät pääsääntöisesti aina sellaisesta "liian herkästä sielusta". Maailma on kova paikka ja viina kummasti pehmittää maailman kovuutta. Rajat oli minun asetettava. Ei hänellä ole muita rajoja kuin se, että töihin pitää mennä kun on työvuoro.
Kauan jaksoin olla sylinä, en enää. Sylin kaipuu tuolla miehellä on valtava. Minulla paljon lämpöä ja hellyyttä annettavana. Siksi tämä niin kauan jatkuikin.. Nyt sydän on kipeä minulla. En voi sanoa olevani mistään järkyttynyt, mutta suru on surua.
Sydämen aika parantaa ja sirpaleista muodostuu viisas sydän. Viisas näkemään ettei toinen ihminen ole sinun vastuullasi ja jokainen meistä tekee valintansa. Kaikki eivät valitse kotia, perhettä ja kahta autoa... Jotkut valitsevat kaljapullon.
Valinta on oma, mutta kun meillä ihmisillä on aina toisia ihmisiä lähellämme.. nuo toiset ihmiset kärsivät ja surevat puolesta... Kaljaa juova mies kai on onnellinen? Minä en ole.
Järki sanoo, että tuolla ulkona on minua varten ihana mies, joka rakastuu minuun. Sen ajatuksen voimalla jaksaa. = )) Voi sitten kokea sen ettei tarvitse hävitä kaljapullolle...
Itselläni ei ole alkoholiongelmaa. Näiden kokemuksieni johdosta en ole paljoa kaljaa edes halunnut juoda. Ei maistu. Selvinpäin yhdessäolokin on mukavampaa. Tai olisi??
Hassua olla itse selvinpäin kun toinen on humalassa. Kommunikaatiokin saa aivan uusia ulottuvuuksia. Kumpikaan ei ymmärrä toista.
Ymmärrystä syntyy vasta sitten kun toinen lähtee pois. Se lienee ainoa viesti jonka päihderiippuvainen pystyy ymmärtämään. Ihmiset vaihtuu, mutta kalja maistuu ja näyttää aina samanlaiselle!! ...niin ja pullo ei petä tai ole erimieltä juomisen määristä... Kumman valitset?
Olet pitkälti oikeassa kirjoituksissasi, mutta pari asiaa haluan tuoda esille:
1) Pullo on tärkein päihderiippuvaiselle - ei pidä paikkaansa vaikka sille vaikuttaa. Kyllä rakas on tärkein, mutta koska muut maailman murheet painaa paljon päälle niin ei voi muuta kuin turvautua pulloon. Itsekästä ehkä ei-alkoholistin mielestä... Mutta se on monelle ainoa (erittäin huono) tapa selviytyä päähän potkivasta maailmasta.
2)Toisilla on tapahtunut jotain traumaattista menneisyydessä. Se ajaa myöhemmin alkoholismiin. Mies ei koskaan sano suoraan mistä kenkä puristaa, joten jos nainen miehestä välittää, on hänen paitsi asetetettava rajat, myös jotenkin yritettävä ottaa selvää, mikä kipeä asia on juomisen taustalla. Se on sitä oikeaa välittämistä.
3)Ketään ei voi syyttää alkoholismistaan. Ihminen ajautuu siihen tilaan, jos hänen maailmassa ei ole enää tarpeeksi hyviä asioita, vaan huonot asiat murjoo päälle. Alkoholismi on asia, mikä pitää vain hyväksyä, siitä kuitenkin voi toipua.
4)Alkoholisti ei välttämättä ole pullossa kiinni. Kuivilla olevat ex-juopotkin ovat edelleen alkoholisteja. Kun siihen kerran ajautuu, on sitä loppuikänsä, vaikkei enää pisaraakaan joisi lopettamisen jälkeen.
Niin alkoholiongelma on elämänmittainen riippuvuusongelma. Kaikki riippuvuudet ovat. Parhaimmat tulokset erilaisten riippuvuuksien hoidossa ja kuntoutuksessa saadaan tietääkseni kuitenkin vain korvaamalla riippuvuus toisella riippuvuudella. Rakkaus, uskonto, urheilu, työnarkomania... Jokin vahvempi voima alkaa ajaa ihmistä. Riippuvuuksien psykologiaan en ole kovin syvällisesti tutustunut, mutta jotain väitän tietäväni aiheesta. Riippuvuuden syntyyn vaikuttaa koko elämäntilanne ja -kaari, mutta jotain opittuakin siinä tuntuu olevan... Opittu käyttäytymismalli... ehkä... Kulttuurin vaikutusta unohtamatta...
Ihminen on yksilö ja yksilöllisesti on ihminen kohdattava. Tämä minulle rakas ihminen on sellainen, että "empatialla ja sympatialla" olen vain ollut se mahdollistaja. Mahdollistanut tiettyjä asioita. Nyt asetan rajat. En hyväksy enää sitä, minkä olen vuosien ajan hyväksynyt. Asiasta on puhuttu niin paljon... kyllä hän tietää. Tietää tunteeni ja tietää pahan mieleni. Olen pitänyt huolen että tietää. Hyväksyn rakkaan ihmisen, en kaljapullon kanssa lutraavaa kaveria. Ei ne ole sama ihminen. Ei ne ole olleet tähänkään saakka.
Tämä on nyt tällaista minun pohdintaani. Olen vasta pari päivää tullut asian kanssa toimeen. Mielenkiinolla odotan, mitä rajojen asettamisella sain aikaan. Muistaen kuitenkin myös sen, että välttämättä en teollani saanut mitään hyvää aikaiseksi. Sekin on mahdollista. Aina se ei ole rakkaus naiseen, joka auttaa.