Kysyn kokemuksianne seuraavasta:
Jos ja kun puolisonne on pettänyt teitä ja jäänyt siitä kiinni ja suhteenne perusteellisen uudelleenarvioinnin jälkeen kuitenkin olette päätyneet jatkamaan suhdettanne puolison kanssa, aloittaneet ikäänkuin puhtaalta pöydältä uudelleen. Niin miten teillä on se onnistunut? Alussa tietenkin vie aikana että tunnemaailman myrsky rahoittuu, mutta kiinnostaisi tietää kuinka hyvin asiassa on onnistuttu, vai onko onnistuttu? Mikä muuttui ja onko elämä nyt parempaa? Ajatuiko pettänyt osapuoli uudelleen petoksen tielle vai miten kävi?
Itselläni nyt juuri sellainen tilanne että olen antanut hänelle anteeksi hänen tekonsa ja yritämme nyt uudelleen? Naimisissa ennen vaimon pettämistouhuja ehdimme olla yli 16-v, yksi lapsi ja muuten asiamme ok. En halua joutua enää uudelleen samaan tunnetilaan mistä nyt alan pikkuhiljaa selvitä. En myöskään halua heittää kaikkea yhdessä kokemaamme mäkeen yhden sivusuhteen takia (n. 6kk kesti se kuulemma), koska hän katuu vilpittömästi ja haluaa jatkaa kanssani. Ja minä haluan jatkaa hänen kanssaan, koska hän on elämäni nainen.
Kertokaa kokemuksianne, siitä olisi apua.
Jos ja kun puolisonne on pettänyt teitä ja jäänyt siitä kiinni ja suhteenne perusteellisen uudelleenarvioinnin jälkeen kuitenkin olette päätyneet jatkamaan suhdettanne puolison kanssa, aloittaneet ikäänkuin puhtaalta pöydältä uudelleen. Niin miten teillä on se onnistunut? Alussa tietenkin vie aikana että tunnemaailman myrsky rahoittuu, mutta kiinnostaisi tietää kuinka hyvin asiassa on onnistuttu, vai onko onnistuttu? Mikä muuttui ja onko elämä nyt parempaa? Ajatuiko pettänyt osapuoli uudelleen petoksen tielle vai miten kävi?
Itselläni nyt juuri sellainen tilanne että olen antanut hänelle anteeksi hänen tekonsa ja yritämme nyt uudelleen? Naimisissa ennen vaimon pettämistouhuja ehdimme olla yli 16-v, yksi lapsi ja muuten asiamme ok. En halua joutua enää uudelleen samaan tunnetilaan mistä nyt alan pikkuhiljaa selvitä. En myöskään halua heittää kaikkea yhdessä kokemaamme mäkeen yhden sivusuhteen takia (n. 6kk kesti se kuulemma), koska hän katuu vilpittömästi ja haluaa jatkaa kanssani. Ja minä haluan jatkaa hänen kanssaan, koska hän on elämäni nainen.
Kertokaa kokemuksianne, siitä olisi apua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tilanteita on monenlaisia, mutta jonkinlaisena yhteenvetona kaikenlaisista kokemuksista ja tutkimuksista voi sanoa, ettei yleensä onnistu pitkän päälle. Pari kolme vuotta tapahtuman jälkeen menee hyvin, mutta sitten ongelmat taas kasaantuvat.
Tilannehan ei yleensä vain toisen aiheuttama, vaan syyt ovat paljon syvemmällä. Ihminen ei pysty muuttamaan yleensä käyttäytymistään. Kun on päätetty jatkaa yhdessä niin _molemmat_ pyrkivät tietysti muokkaamaan käytöstään. Tämä onnistuu yleensä vain niin kauan, kuin siihen panostetaan tietoisesti.
Ei kukaan petä, pl ns patologiset tapaukset, ellei toisessa/yhteiselämässä ole jotain pahasti pielessä. Erittäin harvoin kuitenkaan päästään käsiksi varsinaisiin tapauhtuman syihin ja parinvuoden sinnittelyn jälkeen samat ongelmat ovat yleensä jälleen edessä.
Tosin tunnen myös pari tapausta, joissa yhteiselo on jatkunut. Toisessa tapauksessa molemmat kärähtivät yhtäaikaa ja liitto on jatkunut pääosin tasapainossa. Mitä nyt molemmat aina välillä käyvät vieraissa piristämässä arkea. Toisessa on raha-asiat pitäneet liiton kasassa, mutta mm seksi haetaan jostain aivan muualta kuin oman aviopuolion vuoteesta.
Itse odottelen erään kulissin lopullista tillintekoa ja tiedän olevani todennäköisempi puoliso rakkaalleni kuin hänen nykyinen miehensä. Tiedän heidän liitostaan aivan liikaa. Lähinnä pelkään "matkamuistoa", koska kaiken tapahtuneen jälkeen tuota liittoa ei enään pysty kasaamaan vaan ulkomaan komennus vain pitkittää lopullista tilintekoa.
"Ihminen ei pysty muuttamaan yleensä käyttäytymistään" Ihan vissisti pystyy! Mieti vähän: Alkup. tapauksessa oli muistaakseni 16-vuoden liitto ja 6kk uskottomuus. Eihän siinä tarvitse paljoakaan tsempata, että pyrkii toimimaan niin kuin on toiminut yli viisitoista vuotta.
Jos esim. kahden vuoden suhteessa paljastuu, että toisella on ollut suhteita yli vuoden ajan, niin se onkin jo ihan eri juttu.
"Ihan vissisti pystyy! ...pyrkii toimimaan niin kuin on toiminut yli viisitoista vuotta. "
Kuten sanoin, jotkut voivat parantaa tapansa. Mutta yleensä kuitenkin pystytään tietoisesti muuttamaan käytöstä vain pari kolme vuotta - tsemppaamaan, jonka jälkeen toimitaan kuten on toimittu viisitoista vuotta. Eli hyvin harvoin pytytään puuttumaan itse varsinaisiin syihin ja sama seinä on vastassa taas uudestaaan.
Kannattaa ihan oikeasti, vaikka tuntee itsensä uhriksi, petetyksi, miettiä, mikä oli kaiken syynä. Hyvin harvoin se on kiinni vain toisesta, vaan kyse on suhteen toimimattomuudesta. Kemiat vain eivät toimi, eikä sitä yleensä voi korjata.
Kuitenkin aina kannattaa yrittää, koska ero ei koskaan ole hyvä ratkaisu. Se vain on usein parempi ratkaisu, kuin jäädä roikkumaan suhteeseen, joka ei anna kummallekkaan mitään. Olen nähnyt vierestä suhteen, jossa viimeiseen kymmeneen vuoteen ei ole edes koskettu toista. Enkä tarkoita koskemisella seksiä, vaan ihan oikeasti koskemista. Suhteen on pitänyt kasassa raha ja tarve kulissiin. Onko se ihmisarvoista elämää? Seksuaalinen tyydytys, läheisyys, jopa kaveri haetaan muualta ja edustetaan kuitenkin yhdessä.
Omalla kohdallani ja muutaman hyvin tuntemani tapauksen kohdalla yhdessä jatkaminen on onnistunut. Kaikissa näissä on ollut kyseessä vain yhden henkilön kanssa tapahtunut pettäminen, jota tosin on jatkunut pitempää ts. suhde. Alku on vaikeaa, mutta edellyttää molemmilta halua jatkaa yhdessä ja sopia asioista. Minua ainakin auttoi se, että pettämisestä huolimatta rakkaus ei loppunut. Kumppanilleni olen kyllä sanonut, että toista kertaa hyväkään suhde ei kestä. Ja tiedoksi vain, että pettämisen syy voi olla ihan pettäjän omassa elämättömässä elämässä eikä sinussa tai suhteessanne sinänsä tarvitse olla mitään erityistä pielessä, vaikka sellaisia vastauksia varmaan saatkin.
saman pituisessa suhteessa kuin sinäkin. Meillä myös lapsia. Mieheni kärähti n5v. sitten suhteesta ja päätimme jatkaa....ihan hyvin menikin ja uskoin tulevaisuuteen...Kunnes viime ke sain tietää, että hänellä on "ystävä" jne. maailmani murtui, enään en jaksa jatkaa, olen aivan maassa ja todennut, että toista en voi omistaa, hän on mennäkseen jos haluaa ja HÄN, elämäni Suuri Rakkaus, näin näköjään haluaa...Ikävä kyllä kohdallani pettäminen toistui...en osaa selittää missä vika?meissä?Minussa?hänessä? Olen aivan loppu jaksan vain lastemme vuoksi...
Toivottavasti saatte selvitettyä asianne ja uusi elämä alkaa todellisesti! Näin minä uskoin, mutta toisin kävi....ahdistaa...kyyneleet valuvat...
En toivoisi kohtaloasi edes vihamiehelleni.
Olen sinnitellyt vuoden vaimoni pitkäaikaisen uskottomuuden jälkeen. Rakastamme toisiamme - ja silti välillä on vaikeaa mieleni hallitsemisen kanssa(kuten nyt kun päätin lukea keskustelupalstaa)
Toista kertaa kestäisi.
Toivon voimia sinulle kyyneleesi keskelle.
Rakkaus on riski - rakastettu voi satuttaa eniten maailmassa.
Muuten olen sitä mieltä että parhaat onnistumistarinat puuttuvat täältä - eli ne joissa asioista on päästy yli ja eteenpäin.
Nuo ihmiset eivät lue näitä palstoja,
Ystävä