Kiitos teille hyvät ihmiset empatiasta ja neuvoista joita teiltä sain.
Haluaisin vielä kuulla mitä mieltä olette asiasta, joka vaivaa mieltäni.
Vaimoni viimeiseen suhteeseen puutuin kuten kerroin ja soitin tälle miehelle, sekä kehoitin häntä lopettamaan suhteensa vaimooni.Samalla sanoin etten sotkisi hänen vaioaan tähän soppaan, koska kyllä tässä liemessä olisi kolmellekin ihmiselle hörppimistä.
Hän lupasi lopettaa niin kuin vaimonikin suhteen.
Näin ei kuitenkaan käynyt ja tapahtui niinkuin edellisessä kirjoituksessa kerroin.
Vietin pari unentonta yötä miettien,kerronko näiden kahden suhteesta tämän miehen vaimolle.
Sitten otin ja soitin tämän miehen puolisolle.Pyysin häneltä anteeksi,mutta hänen mielestään olin tehnyt oikean ratkaisun kertoessani asiasta hänelle.Mainitsin samalla, ettei ko asia tuntunut häiritsevän vaimoani lainkaan, joka kyllä pystyi yönsä nukkumaan hyvin.
Samoin tuntui asia olevan myös toisessa päässä.
Tarkoitukseni on viedä maanantaina erohakemukseni
käräjäoikeuteen ja asia lähtee etenemään.
Tähän eroon liittyvistä asioista lapsista,sekä
omaisuuden jakamisesta ja muista käytännön järjestelyistä olen yrittänyt keskustella vaimoni kanssa, mutta hommasta ei tule mitään, koska hän ei suostu puhumaan asiasta yhtään mitään.
Tulee sellainen tunne, että hän kieltää mielessään koko asian ja ikääkuin syyttäisi minua eroon johtaviata tapahtumista, mutta niinhän se on ollut tähänkin asti perheessämme, että minun kontolleni on tullut aina hoitaa "paskat" asiat.
Asia, joka painaa eniten mieltäni on miten lapset suhtautuvat asiaan ja miten sen heille kerron?
Kerronko totuuden eroon johtaneista syistä, vaiko keksin jonkin tarinan???
Tiedän jo tässä vaiheessa,suomalaisen yhteiskunnan tuntien, että ISÄNÄ minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada lasteni huoltajuutta.
Ja mikäli erosta tulee vaikea, niinkuin nyt näyttää tapahtuvan, vaimoni tuskin edes suostuu yhteishuoltajuuteen.Ero lapsista tulee olemaan minulle kova paikka.
Taitaa tulla ero josta hyötyvät ainoastaan avioerojuristit.
Että näin tälläkertaa vietelään isän päivää.
Sain muuten lapsiltani jo isänpäiväkortit ja -lahjat.Kyllä lämmitti mieltä.
Haluaisin vielä kuulla mitä mieltä olette asiasta, joka vaivaa mieltäni.
Vaimoni viimeiseen suhteeseen puutuin kuten kerroin ja soitin tälle miehelle, sekä kehoitin häntä lopettamaan suhteensa vaimooni.Samalla sanoin etten sotkisi hänen vaioaan tähän soppaan, koska kyllä tässä liemessä olisi kolmellekin ihmiselle hörppimistä.
Hän lupasi lopettaa niin kuin vaimonikin suhteen.
Näin ei kuitenkaan käynyt ja tapahtui niinkuin edellisessä kirjoituksessa kerroin.
Vietin pari unentonta yötä miettien,kerronko näiden kahden suhteesta tämän miehen vaimolle.
Sitten otin ja soitin tämän miehen puolisolle.Pyysin häneltä anteeksi,mutta hänen mielestään olin tehnyt oikean ratkaisun kertoessani asiasta hänelle.Mainitsin samalla, ettei ko asia tuntunut häiritsevän vaimoani lainkaan, joka kyllä pystyi yönsä nukkumaan hyvin.
Samoin tuntui asia olevan myös toisessa päässä.
Tarkoitukseni on viedä maanantaina erohakemukseni
käräjäoikeuteen ja asia lähtee etenemään.
Tähän eroon liittyvistä asioista lapsista,sekä
omaisuuden jakamisesta ja muista käytännön järjestelyistä olen yrittänyt keskustella vaimoni kanssa, mutta hommasta ei tule mitään, koska hän ei suostu puhumaan asiasta yhtään mitään.
Tulee sellainen tunne, että hän kieltää mielessään koko asian ja ikääkuin syyttäisi minua eroon johtaviata tapahtumista, mutta niinhän se on ollut tähänkin asti perheessämme, että minun kontolleni on tullut aina hoitaa "paskat" asiat.
Asia, joka painaa eniten mieltäni on miten lapset suhtautuvat asiaan ja miten sen heille kerron?
Kerronko totuuden eroon johtaneista syistä, vaiko keksin jonkin tarinan???
Tiedän jo tässä vaiheessa,suomalaisen yhteiskunnan tuntien, että ISÄNÄ minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia saada lasteni huoltajuutta.
Ja mikäli erosta tulee vaikea, niinkuin nyt näyttää tapahtuvan, vaimoni tuskin edes suostuu yhteishuoltajuuteen.Ero lapsista tulee olemaan minulle kova paikka.
Taitaa tulla ero josta hyötyvät ainoastaan avioerojuristit.
Että näin tälläkertaa vietelään isän päivää.
Sain muuten lapsiltani jo isänpäiväkortit ja -lahjat.Kyllä lämmitti mieltä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei oikein järki leikkaa huonosti nukutun yön jälkeen.
On kuitenkin sanottava tällä vajavaisella kyvylläkin, ettei ole ihan päivänselvää, että lapset menevät äidille, vaikka hyvin pitkälle näin onkin.
Sitäkään en nyt oivaltanut kuka lähtee yhteisestä kodista, mutta tuntuma on, ettei lasten äiti ole siinä paljon viihtynytkään, joten ei kai sekään ole ihan vielä sanottu, että sinun pitää lähteä.
Tosin näikin yleensä käy, mutta missään ei lue että miehen on lähdettävä ja jätettävä lapsensa.
Lasten huoltajuudesta jos ei päästä sopimukseen, käräjäoikeus harkitsee ja antaa päätöksensä.
Monesti se, että mies lähtee, johtuu siitä että mies niin haluaa, ja on ollutkin aina menossa poispäin. Harkintavaiheen aloittaminen ei automaattisesti tarkoita sitä että miehen on pakattava kampsunsa.
Valitettavasti en osaa kovin briljanttia ajatusta heittää mutta tarkoitukseni on sanoa, ettei lapsista, huoltajuudesta, asumisesta ole vielä teidän vaiheessa sanottu viimeistä sanaa.
Jossain luki ettei vaimo taida suostua yteishuoltajuuteen. Ei se tosiaankaan ole siitä kiinni mihin vaimo suostuu, mihin ei. Hän on kuitenkin saanut pelata omaa törkeää peliänsä teistä toisista välittämättä,nyt on tullut aika laskea pisteet.
Lapsille ei tarvitse toisaalta keksiä mitään kertomusta, mutta ei pidä esittää tosi-tv:nakaan. En tajunnut minkä ikäisiä lapset on, mutta ovat kuitenkin sen ikäisiä, että erottavat keksityn ja toden. Totuudesta kannattaa pitää kiinni, jatkossa helpompaa; lapset tulevat joka tapauksessa kelaamaan asioita mielessään, palaavat kysymään niistä uudelleen.
Omilleni sanoin, etten tule toimeen heidän isänsä kanssa. Lapset tietysti kyselevät, että mitenniin.. ja vastasin yks'kantaan, että kun meille tuli aina riittää tavallisista asioista..
Lapsien suhteen voi luottaa siihen, että he ovat jo nähneet tapahtumia, joita eivät ole ehkä ymmärtäneet. Oma versio asiasta on ikäänkuin selvennys siihen heidän ikää ja käsitykskykyä vastaavalla tavalla.
Kun sinä olet kirjoittanut tarinaa tänne, se löytynee vielä vuosienkin päästä luettavaksi.
Muista ettet käy nöyristelemään ja käyttäytymään kuin olisit tapahtuneisiin ainut syyllinen.
En tietenkään pysty sanomaan mitään perimmäisistä syistä, historianne taustoista, mutta nämä viimeiset liikkeet sinulta ovat olleet viisaita ja vahvoja vetoja, joitten takana on seistävä rohkeasti.
Enää kovin paljon hirvittävämmäksi ei menneisyys enää voi muodostua, tulevaisuudessa tarvitset rohkeutta ja voimaa.
Niitä sulle toivotan.
oikein paljon. Itse kävin aikoinani samanlaisen helvetin läpi. Kaksi kovaa vuotta se otti, mutta jaloilla taas ollaan. Se mikä ei tapa se vahvistaa. Luonteeni muuttui hieman periksiantamattomammaksi, mutta hyvin olen nykyisessäsuhteessa pärjännyt.
Olen kuullut, että jos haluat mahdollisuuden lasten huoltajuuteen, et saa muuttaa yhteisestä kodistanne pois ennen käsittelyjä, sillä se voidaan esittää niin että olet jättänyt heidät, ja jäävä osapuoli saa "pisteitä" tästä. En nyt muista mitä muuta neuvoja sai tuttavani asianajajalta samassa tilanteessa.
Niin ja kaikissa tilanteissa kannattaa korostaa lasten parasta, ei syytellä puolisoa, ei hermostua.
Tarinasi oli surullinen. Mikäli oikein ymmärsin, vaimosi ei halua erota. No, miksi? Koska hän haluaa pitää turvallisen perheen ja myös hämärähommansa. Kuinka itsekästä. Viime metreillä hän ajattelee vain itseään, sillä haluaa jotain muuta kuin sinut ja kuitenkin turvallisuuden ja vakauden vuoksi pitää sinut elämässään.
Muistathan vielä (taidat itsekin tietää), että syy huonoon oloosi ei ole vaimon, rakastajan tmv. Olet analysoinut hyvin elämääsi ja muista että valinnat ovat Sinun! SINÄ päätät mitä kestät, mitä siedät ja mitä haluat ja kuinka kauan. Tekisi mieli sanoa, että hävytöntä kun annat kohdella itseäsi noin!! Missä on itsearvostuksesi, kirjoituksesi perusteella olet fiksun oloinen, ihan suututtaa...
Onnea (tekisi mieli sanoa eroprosessiisi) elämällesi ja jos nyt tuntuu että valo tunnelin päässä on vastaantulevan junan, niin jonain päivänä se vielä on päivänvalo!;)
Mun mielestä teit aivan oikein kun soitit sen miehen vaimolle. Itse soitin kans yhdelle miehen "tyttöystävälle" ja siinä tein sillä kertaa virheen...tuli semmoset haukut ja arvostelut että pahoitin vain mieleni. Mutta siitä taas sain lisää voimia itselle, että lähden tästä suhteesta pois.
Miehen perheen mielestä heidän poikansa alkoholi-ongelma johtuu ainoastaan minusta... Mutta onneksi sen verran maalaisjärkeä päässä että tiedän että syy ei todellakaan ole minun. Omasta kokemuksesta voin sanoa että olen tehnyt kaikkeni tämän ihmisen eteen ja mikään ei auttanut niin nyt on aika jatkaa matkaa yksin ja toivoa, että kenties jonakin päivänä saan tasavertaisen parisuhteen, missä minä en hoida kaikkea. Itsellä ei ole lapsia mutta omasta mielestä rehellisyys on valttia! Toivotan sulle kaikkea hyvää ja erityisesti VOIMIA!!! Ja tietysti HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ :)!!
Ajattelin kommentoida tuota kysymystäsi siitä, mitä kertoa lapsille erosta ja siihen johtaneista syistä.
Olen omn kokemukseni perusteella sitä mieltä, että lapsille kertomisella ei ole tarkoitus loukata äitiä. Toisaalta taas totuutta lapsetkin kaipaavat, mutta heille tulee kertoa ikänsä edellyttämällä tavalla karsittu versio. Ei siis likaisia yksityiskohtia. Näin säilyy lapsilla käsitys siitä, että isä on järkimies, kuten käsittääkseni on.
Lapsille voi kertoa yksinkertaisesti, että rakkaus loppui. Ja jos lisäkysymyksiä tulee, voi kertoa, että joskus vain käy niin, vaikka mitä tekisi. Ja tärkeätä on kertoa, että rakkaus lapsiin jatkuu ennallaan, eikä koskaan muutu koska se on erilaista.