Olen tässä kohta 40v täyttävänä naisimisenä kummeksuen kohdannut ilmiön, joka saa miettimään, että onko meistä "tavis" (siis perusasiat on kunnossa) naisista enää mihinkään? Itsekkin pitkän parisuhteen taakseni jo aikoja jättäneenä ja nyt uutta mielisin aloittelemaan mutta, mutta......Voiko olla niin, että ikäiseni lapseton nainen ei kelpaa enää kuin ukkomiesten iltojen iloksi ja juoppojen/katkeroituneiden ruikuttajien selkärangaksi? Ehdotukset ovat nimittäin olleet juuri tuolta kahdelta ryhmältä ja kun kumpikaan "ura" ei kiinnosta niin nyt kysynkin, että alistunko kohtalooni ja elän ikäneitona koko lopun elämäni vai onko ikäisissäni miehissä olemassakaan samoin pohdiskelevaa hengenheimolaista?
Ikäneito(ko) koko lopun elämäni?
Ruustinna67
343155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
ei valitettavasti löydy muita kuin tuota "parasta b-ryhmää" josta jo mainitsit...
kiirettä pitänyt kun olet kaikki käynyt läpi....
Taitaa olla 36 ihan siedettävän näköinen, noin 175 pitkä, todella mukava luonne ehkä vähän liian nössö naisille ja erittäin varakas ja hyvät tulot. Ei polta ja eikä ole alkoholikaan ongelma.
Jotenkin osasin odottaa, että tähän vastataan myös näinkin...Mutta....mihis minulla on kiirus? Valmiissa maailmassa? kunhan ajatuksiani puin sanoiksi ja huomaan, että kohtalotoverita on molemmissa sukupuolissa -mikä ei ollut sinäänsä edes yllätyskään...
että se kommentti johon vastasin oli sinun .Luulin vaan että se oli joku lopullisesti toivonsa menettänyt ja siksi yleisti....
ole toivoani menettänyt...:=)))paljon olisi asiaa tämän tiimoilta mutta.... (näin kun sitä toivoisi hiljaa mielessään löytävän sellaisen minulle sopivan kumppanin)...näitä palstoja selanneena huomaan muidenkin kirjoittaneen samoista asioista hieman eri "vireellä"...;=))
niin kauan kun on elämää on toivoa...Ja eihän sitä tarvitse löytää kun yksi ihminen...
Epäletkö et kaikki vanhemmat miehet kuuluvat siihen mainitsemaasi b-ryhmään ? Voisin kyllä väittää toisin. Tunnen useammankin vapaan miehen jotka ovat kaikkea muuta. Jotkut miehet kuitenkin paranevat vaan vanhetessaan ja kehittyvät jatkuvasti. Voi olla et meitä on harvassa mut löytyy kuiteski :) !
Riippuu tietysti millainen mies on sinun mielestä ku kuuluu tuohon parhaaseen A-ryhmään ?
Vanhapiika vihtoi saunassa itseään etupuolelta ja sanoi samalla itsekseen: "Ota nyt kasviksia kun ei liha aikanaan kelvannut."
ja 200 muuta vanhapiika vitsiä...:=))
Itsehän sen päätät kuinka alas olet riman valmis panemaan jos et yksiksesi viihdy. Mutta sen verran varoituksen sanaa riman laskemisesta että se vasta kyrsiikin jos joku juoppo/katkera ruikuttaja jättää sut saatuaan ensin uutta potkua elämäänsä.
..nuo mainitsemani "hahmot" ei kiinnosta...en sentään pullossa ole minäkään elänyt.... ja vanhapiika, jollaiseksi itsäni kutsun, on lähinnä itseironiaa ja aika kaukana siitä todellisuudesta mitä olen..mielikuva varmasti on monella kuivakasta käävästä kissansa kanssa, istumassa kiikkustuolissa kutoen sukkaa ja surkuttelemassa kohtaloaan.. :=)))
Miksi tyytyä moiseen koska muutakin voisi olla tarjolla jos vaan osaa ja jaksaa etsiä oikeasta paikasta.
Uskoisin kuitenkin et suomi on väärällään yksinäisiä miehiä jotka haluasivat kaltaistasi kumppanikseen jos vaan sinuun törmäisivät.
Itsekin olen aina ajatellut et olen ikisinkku lopun ikää mut toisiin ajatuksiin olen tullut enkä meinaa tyytyä moiseen ajatukseen vaan etsin itselleni sopivan kumppanin. Etsin häntä niin kauan kunnes löydän !
Oliskohan siinä ideaa jos järjestettäisiin "törmäyskurssi(eli miitti)" meille "tavis" sinkuille? :=))Mitä olette mieltä?
Miettimisen arvoinen idea kieltämättä ? Olisihan se yksi keino tavata samanlaisia ihmisiä. Mistä sen tietää etukäteen mihinkä sellainen johtaa.
Ikätoverille kerrottakoon, että olen elänyt sinkkuna koko ikäni, ja niin aion tehdä vastakin.
En näe tässä elämäntavassa mitään kummallista saati väärää. Viihdyn myös erinomaisesti yksin.
Taitaa olla siitä asenteesta kiinni.
....asenteestahan se on kiinni. olen sinkkuna ollut nyt 5 vuotta ja tullut siihen tulokseen, että en halua elää loppuelämääni yksin. Paljon on asioita, joita haluaa kokea läheisen ihmisen kanssa ja kaverit ei kuitenkaan aja sitä asiaa... Jokainenhan tekee omat valintansa ja sinun on tuo sinkkuus. Kunnioitetaan sitä.
Moi
Mä oon nyt ottanut uuden askeleen: en odota enkä etsi miestä, keskityn hoitamaan itseäni pienillä hemmotteluilla ystävieni kanssa, kuten hierojalla käyntiin, ravintolaan, harrastuksiin. Uskon, että jos itselläni on asiat oikein hyvin, elämäni on paljon mielekkäämpää kuin viime aikainen "sinkkusurkuttelu". Lisäksi kaikki kunnia ystäville ja lähisukulaisille, jotka ovat osa elämääni, ei se haittaa että mies puuttuu! Ja ihan varmasti, kun aika on sopiva, juuri HÄN tulee elämääni mukaan!
Niin, sattumalta ei irtosuhteet enää kiinnosta, on tullut rampattua rafloja ja tanssipaikkoja.
Kun ei ketään löytynyt avioeron ( 8votta sitten) jälkeen niin nyt nelikymppisenä pitää vaan sopeutua yksin elämiseen.
Mitä enemmän ajattelee järjellä niin sitä varmempi juttu, naisen kanssa eläminen liian hankalaa.
Ja meitä tällaisia miehiä on paljon, tosin emme roiku netissä se mielessä emmekä käy ulkona muuten lähes lainkaan, pysymme piilossa omissa piireissä ja harrastuksissa.
Siinäpä naisille haaste, saada joku kunnollinen piileskelevä mies haaviin...Taitaa olla helpompi voittaa päävoitto lotossa..
Sama tilanne muuten, mutta olen 4 vuotta vanhempi.Vuosia en etsinyt ketään vaan keskityin itseeni, kun ajattelin, ettei hakemalla löydy. Mutta kun ei löytynyt hakematta, aloin hakea. Eikä ole löytynyt kuin lähinnä säälittäviä kohtaloita hakemallakaan. Niin hyvin ovat piilossa ne kunnollisemmat... No, eihän tämä lohduta eikä ole käytännön vihjeitäkään mistä löytää, joten nyt vähän mietin miksi tätä kirjoittaa - oli vain niin kuin omia ajatuksia Ruustinnalla...
Kiitos sinulle nimetön ja muutkin minulle kantaa ottaneet. En alunperin kirjoittanut tuota juttuani ruikuttaakseni elämääni, koska siinpä ei ole valittamista. Vaikka elänkin yksin niin en ole yksinäinen ja harrastuksia on, joten sosiaalinen puoli on erittäin kunnossa. Joku tuossa kertoi ottavan aikaa itselleen ja nauttivan pikkujutuista ja niin teen myös minäkin sillä terveellä tavalla saa olla itsekäs...Pidin sitä vain niin itsestäänselvyytenä että en maininnut asiaa...
Joskus vain pieni ihminen pukee syvimmät ajatuksensa sanoiksi ja tässä tapauksessa kirjoitin tänne...Ehkäpä tuo liian seksistinen parin haku jota tänä päivänä tehdään on 70-luvun kasvatille liikaa..Siinä on se vaara, että kaikki kaunis kuolee kahden ihmisen väliltä ja on vain tarpeita joihin haetaa sitä "jotain"....Ja unohdetaan se ihminen persoonana ja tuntevana jonnekkin... "Mäkkäri-ilmiö" on siis ihmissuhteissakin?
Tässä myös sinkkunainen 40v. Reilun vuoden päivät sinkkuna. Ei koskaan yhdessä asumista miehen kanssa aiemminkaan, vain seurustelua.
Tämä sinkkuelämä ei ole ollenkaan hassumpaa, hyvin olen viihtynyt, enkä enää parisuhdetta kaipaa. Joskus nuorempana kaipasin mutta ne ajat on ohi eikä palaa. Miehen kanssa oleminen ei juurikaan toisi lisäarvoa elämääni, tai ainakin siinä olisi enemmän miinusta kuin plussaa. Nimimerkillä "kokemusta on".
Joku täällä sanoi, että vastaanvanlaisia miehiä on paljon "piilossa", mutta on meitä naisiakin. Nykyään on muitakin vaihtoehtoja kuin parisuhde/perheinstituutio ja hyvä niin. Sinkkuus voi olla myös hyvä asia.
Tiedän, missä ne mainitsemasi miehet, jotka ei ole ukkomiehiä, juoppoja tai katkeroituneita ruikuttajia...!!
Ne on kotona.
Tiedän myös, mitä ne tekee...=))
http://keskustelu.suomi24.fi/recommend.cgi?recommend=1&category=1000000000000005&conference
..."poijjaat" lukee näitä sivustoja *nauraa*
Mitäs menit pilaamaan aikaisemmat suhteesi. Nyt joudut elämään vanhanapiikana tai olemaan ukkomiesten panoina.
Jos 40-vuotiaana on vielä sinkku tai eronnut, se kertoo ainakin ihmisestä sen, ettei se kykene pysyvään suhteeseen. Ne miehet, jotka haluavat luotettavan pitkäaikaisen kumppanin, katselevat mielummin nuorempia naisia, joista vielä voi löytyä helmi. Mutta 40v ämmää ei kukaan itseään kunnioittava mies huoli.
toisinpäin...
Jos omaisit kiitettävän sisälukutaidon niin ymmärtäisit mistä tässä oli kyse..mutta kaikkea ei voi vaatiakkaan vaikka mielipiteensä osaa tänne kirjoittaa...
Kerrompa sinulle hieman omasta elämästäni kannustukseksi sinulle :)
Löysin 1,5 vuotta sitten netistä 38-v naisen(itse 38-v)johon kiinnostuin ensin sujuvan kirjoituksen, huumorintajun ja harrastusten kirjon takia. Kirjoittelimme toisillemme muutaman viikon ja tämän jälkeen sovimme treffit. Olen ikäänkuin vieläkin niillä treffeillä koska muutimme yhteen käytännössä ensimmäisten treffien jälkeen :)
Olemme jo ostaneet yhteisen asunnon ja suunnittelemme jo häitä jotka vietetään tulevan talven aikana. Vauhti on ollut aika kova mutta uskomme molemmat että nyt löytyi sellainen puolisko jonka kanssa vietetään loppuelämä yhdessä. Meillä molemmilla on historiaa takana( minulla 2 lasta, hänellä 0) ja yhteinen tulevaisuus edessä.
Ikinä en olisi voinut uskoa että löytäisin suomi24 treffeistä noin hienon naisen kuin löysin :) Minulla kävin kerrankin hyvä tuuri.
Miksei se voisi käydä sinullakin ? Kyllä siellä treffeillä on hyviä ja asiallisia miehiä/naisia liikenteessä tosi tarkoituksella mutta ne vaan pitää löytää sieltä silpun seasta.
...että näin on käynyt, eikä se ole vain urbaania legendaa! Tunnen yhden parin itseasiassa joille kävi samalla tavalla kuin kerroit! Onnea teille!!!
Olet näemmä saanut kirjaimellisesti äänivyöryn kirjoituksellasi. Hyvä, hyvä - taitaa olla asia monelle arka ja näistä pittää puhua tai ainakin kirjoitella.
Olisiko perimmäinen syy kaverin hakuun, että ikää kun tulee, niin toivoo, ettei tarvii kuolla yksin ja unohdettuna.
Joku jo meinaili, että kaikki "kunnolliset" (mikä se sellainen onkin) miehet ja naiset tössäröi kotona pettyneenä pieniin etsintäleikkeihin?
Pitänee sinun alkaa ovelta ovelle myyjäksi?, jolloin todennäköisyyslaskelmien mukaan alle vuodessa tärppää sopiva kohdalle. Ahkerana tietysti pittää olla ja mahdollisimman monen oven taakse kurkistaa.
Tai voisihan sitä lähetellä ihan paperikirjeitä sinkkuosoitteisiin - löytykö postilta maksua vastaan lista oman alueen sinkuista?
Tahdon kirjoittelullani vain luoda uskoa, että kyllä sitä valoa löytyy tunnelin päästä (toivottavasti se ei ole lähestyvä juna:), kun aikansa tekee asian eteen töitä.
...niin kauan kun on elämää...on joku viisas joskus sanonut..:=))
Oikeassa olet, että asia on arka monellekkin ja minullekkin oli joskus mutta ei enää. Joku tuossa äityi haukkumaan kuinka olen ryssinyt elämäni ja kukaan ei huoli enää 40v akkaa..NOO, omasta puolestani voin sanoa, että niin on monta tarinaa, kun on kirjoittajaakin ja aikanaan pakenin suhteesta jossa sain osakseni, sekä henkistä, että fyysistä väkivaltaa joten ei kukaan määräänsä enempää voi ottaa vastaan ja vaikka kuinka haluasi toista rakastaa niin kuolee se rakkauskin aikanaan tuossa tilanteessa..Syyhän minulla olisi olla miesten patolooginen vihaaja mutta niinkuin sanoit niin toivoa on aina ja ehkä kaikki kokemani on vahvistanut minua ihmisenä tiedostamaan kuka olen ja mitä haluan... Kiitos noista positiivisista sanoista sinulle "toivo".... :=))
Jonkun kainalossa olis kiva herätä. Taitaa olla niin, että turha toivo. Ukkomiehet kehuu ja tykkää, mutta vapaita ei löydy mistään. Nyt mulla on vetämässä oma haku treffien puolella. Katselen oliskos paikkakunnan miehissä sopivia. Kaikkea pitää yrittää ;)
siis aamu-uninenko olet? Myöhään jaksat näimmä kirjoitella. Mietin, että lienetkö se yökkö, joka jaksaa aina iltavuorot hymyillen?
Miten on tuo heräämisen aika - pompitko aikaisin aamulla hereille vai viipyiletkö (kainalossa) pitempään? Itse ottaisin mieluummin jonkun kainalooni heti alkuillasta, koska olenpa aika iltanukkumies. Kiva olisi kölliä puolihorteessa unelma vieressä;) Aamuisin kyllä taas pääsen melko herkästi liikenteeseen - ja virtaa piisaa... yleensä varhaiseen iltapäivään saakka. Tiedä vaikka täältä netin verkosta joskus sopiva vonkale tärppäisi
Verkon heitit nettiin ja vastaan, että töiden vuoksi olen vastaillut miten sattuu (nyt iltaviikko ja vapaatakin, joten kukun pitkälle yöhönkin) mutta normaalisti olen aamuihmisiä enemmän ja koirallisena ihmisenä kai tuo on ihan luonnollistakin :=))