Minkälaisia ongelmia on teillä tullut yhteen muuttamisen jälkeen? Tai sen yhteydessä? Oon tässä miettynyt jos muuttaisi yhteen poikaystävän kanssa. :) Toivottavasti vain ei heti tulisi arjen ongelmat vastaan. Miten niitä voisi välttää vai voiko niitä?
Ongelmia yhdessä asumisessa?
simsalapim
121728
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ala todella kynnysmatoksi niin kaikki OK.Jos alat omia mielipiteitäsi sanomaan kun olette vähän aikaa asuneet yhdessä.Voit alkaa ajatella että kuka on toi kauhee ukko jonka kanssa asun.Kaikki muuttuu kun arki astuu kuvaan.
En minä kynnysmatoksi rupea. Mutta onko mahdollista onnistua elämään yhdessä, niin ettei niin älyttömästi tulisi ongelmia? Mitää taikoja siihen? Ja kuinka paljon muilla on ollut ongelmia yhteen muuttamisen jälkeen? Oletteko selvinneet niistä vai onko tullut paljon eroja?
ei ole vielä ilmennyt minkäänlaisia ongelmia, muutama kuukausi sitten yhteen muutettiin.Luulin että jotain ilmestyisi mut hyvinhän tämä on sujunut :)
sieltä tulee, älä huoli!!! odota ihan rauhassa vaan
älä muuta yhteen jos arveluttaa, hyvänen aika sentään!! mikään parisuhde ei ole täydellinen ja mikään parisuhde ei välty ongelmilta.. mutta ratkaisu on se, että ne on opittava selvittämään..!! meillä alussa meni todella hyvin, sitten tuli se väistämätön arki peliin ja ajattelin, ettei tästä tule mitään, jos riitoja ei selvitetä.. asunut ennenki jätkän kanssa ja se muuttui niin pahaksi, että hakkasi ja potki mua.. lähdin ja asun nyt hyvän miehen kanssa.pikku riitoja on mutta ne kuuluu elämään.
Arjen asioista tullut. Kun on sovittu hommat, jotka kumpikin hoitaa, eikä se kaiken-aina-valmiina-saanut kullamuru sitten omiaan hoidakaan. Ihan yksinkertaisista asioista riitaa syntyy, esim. kun ei moneen päivään omia astioita tiskata, tai roskapusseja kasataan parvekkeelle salaa, kun ei millään viitsi roskille saakka kömpiä. Mrrrh, kyllä harmittaa kun toinen elää ihan possuna! Sitäkin on tullut kokeiltua, että eletään sitten kuin siat ja katsotaan millon se raja tulee vastaan, että toinenkin tarttuis toimeen, vaan eipä semmosta ole tullut. :D Miehet miehet. Se on harmi, että toisella on eri käsitys kotoisan sotkuisesta kämpästä, kuin toisella...
Erilaiset siisteyskäsitykset ja kotityöt yleensäkin on varmaan niitä yleisimpiä ongelmia. Näin on ainakin meillä. Mietin juuri tänään, että kotityöt ei kovin tasaisesti jakaudu kun mieheni tiskaa ja vie roskat joskus käy kaupassa. Minä teenkin sitten kaiken muun eli hoidan pyykit, teen ruuan, imuroin, moppaan, pesen vessan ja vielä keräilen miehen tavaroita sieltä sun täältä. Hohhoijaa! Ei ihme että välillä on pinna kireällä. Mutta kun miestä ei sotku haittaa, niin minkäs teet?
ihanaa kun muillakin on samanlaisia ongelmia kuin minulla. tuntuu että joutuu itse tekemään kaikki päivittäiset asiat ja järjetöntä on se että rahaakin menee meistä toisella enemmän talouteen ja kelläs muulla kuin minulla. tuntuu että järki meinaa lähteä. kun yrittää sanoa ja pyytää asioita toisin niin minä vain valitan ja käsken. Taidanpa olla oikein ämmä välillä mieheni mielestä. no katsellaan mitä tuleman pitää.. puoliset vuotta ollaan elelty saman katon alla ja kolme puoli vuotta yhdessä oltu. Tämä on vain tätä naisen arkea .. toivottavasti kaikilla ei ole näin. Mieheni on lisäksi ainoa lapsi joten äitemamma onkin hyysännyt kaiken aina valmiiksi väkipakolla, tämä selittänee monta asiaa. Muutosta tilanteeseen odotellen. tsemppiä kaikille.
Meillä myös minä olen vuoden ajan (mitä ollaan yhdessä asuttu) maksanut aika suvereenisti kauppalaskut. Eilen tuumasin, että "sinä maksat", kun kassalle mentiin. Miehen naama venähti ja kotimatkalla käytiin keskustelua siitä miten kallista ruoka nykyään on :) Oli muuten ensimmäinen kerta, kun se asia huoletti.
Toinen mikä minua välillä risoo, on asuntomme muuttaminen varastoksi. Mies on aivan armoton hamsteri, eikä mitään saa koskaan heittää pois. Meillä on uusi kaunis koti, mutta ajoittain lattioille (kun varastoon ei enää mahdu) varastoidaan puuta, metallia, tietokoneen osia monitorista lähtien jne. Hän jopa piilottelee minulta tavatoita (nerokkaasti) esim. hyllyjen taakse, kun luulee, etten minä sinne näe. Lisäksi kaikki pöydät ja hyllyt on täynnä paperia ja johtoja, ynnä muuta kun niitä ei milään voi laittaa kaappiin. Minua sekaiset pöydät hermostuttaa. Kun koti on kaatopaikka, on olo levoton ja rauhaton.
Miestäni luultavasti ärsyttää se, että jätän vaatteitani joka paikkaan.
... ainakaan ihan kaikilla näin. Kaikki sympatiani sinulle sisko rakas!
Minä olen aina ollut viimeisen päälle perfektionisti ja kaikki on kämpässä pitäny olla viimeisen päälle järjestyksessä - ihan kotikasvatuksesta tuo "pakkomielle" peruja. Mutta miehessäni olen kohdannut vertaiseni, oikeastaan itsestäni on tullut tässä yhteiseloa harjoitellessamme jopa pienimuotoinen hutilus kun ukko on niin viimeisen päälle siisti.
Mieheni opiskelee vielä ja itse olen työssäkäyvä ihminen. Tämä tarkoittaa, että kotona päivisin ollessaan mies hoitaa kodin kuntoon; aamuisin petaa petin, päivän aikana imuroi, pyykkää, tiskaa ja tekeepä vielä ruoan valmiiksi. Välillä tuntuu että mullahan on varsinainen kotiemäntä touhuamassa kotosalla!! ;) Mutta näin vain on asiat menneet, ihan omalla painollaan - tuntuu luontevalta kun toinen kerta on enemmän kotona. Sitten jää enemmän yhteisaikaa rentoutua iltasella kun ollaan molemmat vapaalla. Sitten kun mies pääsee työelämään mukaan niin askareet täytyy jakaa taas uusiksi, mutta se on sen ajan murhe sitten se.
Elämä voi olla ihanaa kun sen oikein oivaltaa :)
Mieti tarkkaan ennenkuin muutat yhteen. Tollaisissa asioissa ei kannata kiirehtiä mielestäni. En nyt tiedä kauanko olette seurustelleet mutta mielestäni vielä parin vuoden seurustelun jälkeenkään ei voi toista tuntea niin hyvin. Mutta tietty ihan ok. jos ajatteletta voihan sitä kokeilla ja sit jos ei toimi ni sit eroo. Mut mielestäni noissa asiossa ei pidä hötkyillä, sitä valitettavasti tapahtuu, tää on vaan mun mielipide asiasta. Varmaan fiskuinta keskustella poikaystäväsi kanssa asioista.
Tiitoksia kaikille vastauksista. :) Meillä tämä on vähän hassu tilanne, kun poikaystävä on tavallaan jo nyt asunut meillä useita kuukausia. Vaikka asun kotona vanhempieni kanssa, niin kyllä se on tänne mahtunut samaan huoneeseen minun kanssani. Nyt hän on sitten muuttamassa omaan kämppään niin mietin, että uskallanko lähteä mukaan. Toki ollaan juteltu asiasta paljon, ja onhan sitä arkea jo tässäkin tullut vastaan, ja jos siellä oleskelisin, niin ei se tarkoittaisi sitä ettenkö kotona voisi olla enää. Ehkä olisin siellä vain aika paljon yökylässä. :P Nyt tottunut niin paljon näkemään, kun hän on meillä asunut, että pienempikin ero tuntuu jo hieman vaikealta. Ei tahdo mennä yksin paapaan. :\
Mutta onhan tässä aikaa miettiä miten järjestellään asiat. Ja tosissaan tärkeää on sopia ja jutella poikaystävän kanssa. :)