Kerran mulla Kukkanen oli.
Vaan en omaksi uskaltanut ottaa.
Nyt en koskaan häntä enää saa.
Itkettää aina vaan.
Miten menetyksestä selviää?
Vaan en omaksi uskaltanut ottaa.
Nyt en koskaan häntä enää saa.
Itkettää aina vaan.
Miten menetyksestä selviää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika parantaa haavat niin isot kuin suuret. Itku helpottaa vähäksi aikaa ja se että saa jakaa menetyksen tuskaa jonkun kanssa. Kyllä siitä selviää kun päivä kerrallaan elään vaikka sitä ei uskoisi ja lopulta huomaa että hei en mä enää ajattelekaan häntä joka hetki ja minuutti.
itse en koskaan totu suruun ekä ikävään.
Aika kuluu... Mutta tilanne ei muutu. Muuten voi toisen naisen kanssa olla, mutta jos aletaan puhua rakkaudesta... Miten voin puhua, kun rakkauteni on varattu? En häntä jokahetki ajattelekkaan, silloin vain kun mieleeni tulee rakkaus.
Ehkä pitää 'kuolettaa' rakkaus.. keskittyä muuhun. Niinkuin kyllä olen jo aikalailla tehnytkin.
Kerro mulle miten rakkaus kuolletetaan sitten kun sen keksit? Minä en halua ketään miestä elämääni koska rakastan häntä jota en saa. No kai se rakkaus kuolee viimeistään siihen mennessä kuin itsekin kuolen.
Erosin pitkäaikaisesta suhteesta, mies odotti minua kauan, en uskaltanut muuttaa hänen kans, halusin vielä miettiä(osa syynä hänen sairaanloinen mustasukkaisuus), hän halusi vakituisempaa suhdetta, perustaa perheen kanssani ja yhteisen oman kodin, minä halusin katsoa mitä tästä suhteesta olisi tullut, vaikka rakastin häntä joka solullani.
Nyt ajattelen ja itken häntä joka päivä. Löysin uuden hellun, mutta edes hänen suudelmat eivät tunnu samalta(muuta en edes voi ajatella tekeväni, sillä sydämeni kuuluu Petelle) Mulla on ikävä Peten huulia, hymyä... toivon että vielä joskus saan hänet. Rakastan häntä niin paljon että sydämeeni sattuu....oma on mokani, tiedän että tein elämäni pahimman virheen hylätessäni hänen tarjouksen, nyt hän aikoi etsiä uuden naisen jonka kans aloittaa elämän ja perustaa perheen, ja mua sattuu ajatuskin hänestä ja toisesta naisesta :-(
Haluan myös tietää miten unohtaa ihmisen jota rakastaa enemmän kuin omaa elämää...
-Sara-