Mihin ihmeeseen on naisten itsekunnioitus hävinnyt?
En koskaan "vonkuisi" perään jos joku mies (vaikka kuinka paljon hänestä pitäisin) osoittaisi minulle ettei ole enää kiinnostunut ja hänellä tuntuisi olevan muita juttuja menossa.
Sehän on itsearvoa alentavaa.
Aika usein se on miehillä lähinnä kehuskelun aihe
ja itsetuntonsa pöngityksenä pitävät sellaisia "puolijuttuja" voimassa.
Ryhdistäytykää naiset!
Luuletteko tosiaan, että sellaisesta voisi ihan oikeasti tulla kunnollinen suhde, jos kerjäämällä takaisin saatte!!
En koskaan "vonkuisi" perään jos joku mies (vaikka kuinka paljon hänestä pitäisin) osoittaisi minulle ettei ole enää kiinnostunut ja hänellä tuntuisi olevan muita juttuja menossa.
Sehän on itsearvoa alentavaa.
Aika usein se on miehillä lähinnä kehuskelun aihe
ja itsetuntonsa pöngityksenä pitävät sellaisia "puolijuttuja" voimassa.
Ryhdistäytykää naiset!
Luuletteko tosiaan, että sellaisesta voisi ihan oikeasti tulla kunnollinen suhde, jos kerjäämällä takaisin saatte!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Naisille ei ole sallittua puolustaa itseään. Eli jos mies tekee jotain *ittumaista naiselle ja nainen sanoo tai tekee takaisin jotain, että pääsisi "tasoihin" naista pidetään hirveänä femakkona tai riivinrautana. Ja mies on olevinaan niin viaton että oksat pois. Jos samanlaisia tapauksia osuu kohdalle tulee naiselle väistämättä mieleen, että olisko sittenkin itsessä vika. Tämä on virhe koska miehet käyttää vain entistä enempi naista hyväkseen jos huomaavat tämän.
Jo pelkästään naisen itsenäisyys pullistaa monien otsasuonet, puhumattakaan jos nainen pitää pintansa ja puolensa. Tämä pätee elämässä yleensä, ei pelkästään ihmissuhteissa. Edelleen tuntuu elävän käsitys, että naisen arvo määräytyy hänen miessuhteensa/-suhteettomuutensa mukaan. "Tosinainen" ruikuttaa vieläkin mu**n perään ja suostuu kynnysmatoksi saadakseen edes jonkinmoisen luomakunnan kruunun.
Mistä toi sun juttus lähti ? Roikkuuko ja vonkuuko joku nainen sun miehesi perään ??
Helppo sinun on sanoa noin ennenkuin itse rakastut ja roikut siinä miehessä ! On monelle muullekin niin käynyt vaikka on kuinka vannonut ylpeyttään...
Itse roikuin miehessä pitkään, tein vaikka mitä, jälkeenpäin hävettää..mutta toisaalta, ihmisiä me vaan ollaan. Ja kun itsellään tunne että toisen kanssa olisi voinut onnistuakin niin vaikea siitä on luopua. Onneksi pääsin eteenpäin elämässäni, mutta tiedän että on paljon naisia ja myös miehiä vastaavassa tilanteessa, ei siinä paljon ajattele että itsearvoaan alentaa.
Ryhdistäydy sinäkin äläkä tuomitse ketään !
tapasin hänet viikonloppuna. hänen katseensa oli kaikkea muuta kun kiinnostunut, ei enään. se katse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa, joten nyt on sydän syrjällään ja turvonneet silmät. nyt on aika päästää irti ja jatkaa eteen päin.
olla vonkumatta miehen perään ja roikkumatta. Jo toista kuukautta selvinnyt - ja hei, uskokaa tai älkää niin mies lähetti eilen viestin, jossa ihmetteli oonko vielä hengissäkään kun ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Teki melkein mieli vastata mutta en onneks vastannut...vielä.
Tunteita on vieläkin häntä kohtaan, mutta kaipa se tästä, tai ties mitä vielä tapahtuu. Aika näyttää mutta toistaiseksi olen pärjännyt hyvin. Voin hyvin, nukun, syon, liikun ja voimistun, toivottavasti jopa kaunistun. Ja lähden etsimään sitä oikeaa...