En ymmärrä miten tuo toinen ihminen voi suhtautua tähän eroomme noin kylmästi?
Itse tunnen lähes fyysistä kipua niin pahalta tämä kaikki tuntuu.Kolmas valvottu yö ja vaimoni kykenee nukkumaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sain eilen vaimoltani allekirjoituksen eropaperiin,jonka hän allekirjoitti vihapäissään.
Sen jälkeen hän viestitti ystävilleen tehdystä päätöksestä, ja ihmettelen minkäkaisia ystäviä hänellä on, jos he todella onnittelivat häntä eropäätöksen johdosta niin kuin hän minulle kertoi.
Minulla on kyyneleet silmissä, kun kävin katsomassa nukkuvia lapsiamme,tai oikeastaan itken parasta aikaa tätä kirjoittaessani.
Ei mikään fyysinen kipu ole mitään tämän tuskan rinnalla.
Miksen minä voi suhtautua tähän asiaan yhtä kylmästi kuin vaimoni?
Mieltäni painaa kaiken aikaa kysymys miten lapset tästä selviävät?
Kyllähän sitä itsekin taas eilen illalla sai kuulla,että olen hullu ja hyvä että erottiin niin kuulemma sanovat kaikki hänen ystävänsä.
Mitä pahaa olen niille ihmisille tehnyt, kun tuskin edes tunnen heitä?
Meille ei kuulemma voi edes hänen ystävänsä tulla kylään, kun minä olen kuulemma niin masentava tyyppi.
Sen sijaan eräs minun ystäväni, joka soitti eilen ottii äänestä päätellen täydestä sydämmstään osaa tähän tragediaan ja pahoitteli tapahtunutta.
Parasta varmaankin tänään ottaa tuomariin yhteyttä,että voidaan aloittaa käytännön järjestelyt tämän asian suhteen.
Mitä pitäisi todella tehdä, että saisin lasteni huoltajuuden, koska yritin eilen puhua asiasta vaimolleni ja ehdotin yhteishuoltajuutta, jonka hän tyrmäsi täysin.Ei kuulemma onnistu ikinä.
Minkäläiset näytöt olisi oltava,että minulla olisi edes minimaalliset mahdollisuudet lasteni huoltajuuteen.
Ensimmäisessä päiväkirjassa kertomani asiat ovat tosia ja tiedossani on ainakin kolmen eri miehen nimet ja osoitteet joiden kanssa vaimollani on ollut jonkinlaista peliä.Sukupuoliyhteyttä heidän välillään en kuitenkaan pysty toteen näyttämään.
Kyyneleet kuivuvat. Onneksi saan purkaa itseäni edes tänne sivustolle.
Hyvää päivän jatkoa teille kaikille jotka omalla myötäelämisellään tuovat minulle lohtua.
Itse tunnen lähes fyysistä kipua niin pahalta tämä kaikki tuntuu.Kolmas valvottu yö ja vaimoni kykenee nukkumaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Sain eilen vaimoltani allekirjoituksen eropaperiin,jonka hän allekirjoitti vihapäissään.
Sen jälkeen hän viestitti ystävilleen tehdystä päätöksestä, ja ihmettelen minkäkaisia ystäviä hänellä on, jos he todella onnittelivat häntä eropäätöksen johdosta niin kuin hän minulle kertoi.
Minulla on kyyneleet silmissä, kun kävin katsomassa nukkuvia lapsiamme,tai oikeastaan itken parasta aikaa tätä kirjoittaessani.
Ei mikään fyysinen kipu ole mitään tämän tuskan rinnalla.
Miksen minä voi suhtautua tähän asiaan yhtä kylmästi kuin vaimoni?
Mieltäni painaa kaiken aikaa kysymys miten lapset tästä selviävät?
Kyllähän sitä itsekin taas eilen illalla sai kuulla,että olen hullu ja hyvä että erottiin niin kuulemma sanovat kaikki hänen ystävänsä.
Mitä pahaa olen niille ihmisille tehnyt, kun tuskin edes tunnen heitä?
Meille ei kuulemma voi edes hänen ystävänsä tulla kylään, kun minä olen kuulemma niin masentava tyyppi.
Sen sijaan eräs minun ystäväni, joka soitti eilen ottii äänestä päätellen täydestä sydämmstään osaa tähän tragediaan ja pahoitteli tapahtunutta.
Parasta varmaankin tänään ottaa tuomariin yhteyttä,että voidaan aloittaa käytännön järjestelyt tämän asian suhteen.
Mitä pitäisi todella tehdä, että saisin lasteni huoltajuuden, koska yritin eilen puhua asiasta vaimolleni ja ehdotin yhteishuoltajuutta, jonka hän tyrmäsi täysin.Ei kuulemma onnistu ikinä.
Minkäläiset näytöt olisi oltava,että minulla olisi edes minimaalliset mahdollisuudet lasteni huoltajuuteen.
Ensimmäisessä päiväkirjassa kertomani asiat ovat tosia ja tiedossani on ainakin kolmen eri miehen nimet ja osoitteet joiden kanssa vaimollani on ollut jonkinlaista peliä.Sukupuoliyhteyttä heidän välillään en kuitenkaan pysty toteen näyttämään.
Kyyneleet kuivuvat. Onneksi saan purkaa itseäni edes tänne sivustolle.
Hyvää päivän jatkoa teille kaikille jotka omalla myötäelämisellään tuovat minulle lohtua.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä päinvastoin mieheni mollasi minua ja haukkuu käytöstäni ja muistaa sanoa, että hän ei voi pyytää ystäviään meille, koska minä olen niin kamala. Ja että kaikki hänen ystävänsä kyllä tietävät, millainen olen. Yhden kerran, kun hän taas käytti tätä ystävä juttua ja väitti yhden ystävän sanoneen jotakin. Aloin ajatella, että kuinkahan tuo asia oiken on. Sitten myöhemmin vain heitin hänelle, että taisit keksiä sen jutun siitä, mitä hänen ystävänsä oli sanonut. Ja todellakin hän myönsi keksineensä sen, koska tiesi, että minä loukkaannun sellaisista jutuista. Eli hän käytti ystävistään ja heidän sanomisistaan keksimiään juttua vain minua loukatakseen. Ettei olisi teilläkin samoin?
Luulisin, ettei äiti voi estää yhteishuoltajuutta.
yhteishuoltajauutta. Siihen pitää olla pätevät syyt saadakseen lapset vain itselleen.
Voit olla siinä mielessä rauhallinen,yhteishuoltajuus tulee.Ja taistele vaan lapsista jos vaikka saisit heidät itselles,tai sitten silleen että he ovat viikon äidillään ja viikon sun luona.
Toivon sulle jaksamista todella.Olen käynyt läpi eron kaks kertaa ja en toivo tätä raskasta aikaa kenellekkään.
Ja kerro lapsille että HE eivät ole millään lailla syyllisiä tilanteeseen,ja että rakastatte heitä vaikka on tällainen tilanne tulossa.
VOIMIA ja haleja sulle ja lapsillesi.
ajattelemaan järkevästi vielä. Uskon että hänkin on
aikamoisessa sokissa,vaikka näyttelee kovaa ja kylmää.Yritä itse suhtautua asioihin asioina eikä tunteella.(helpommin sanottu kuin tehty)Sille ihmiselle jää paljon enemmän aikaa toteuttaa mielihalujaan jos lapset jäävät sinulle.Miettikää mikä olisi lapsille parasta.
Selviät paremmin jos haet ammatiapua ja puit perheneuvojan kanssa asioita pohjia myöten.Se on rankkaa,mutta autaa selviämisessa.(esim.paikkakuntasi seurakunnan perheasiain neuvottelukeskus)Aika on myös armollinen.Kun saat etäisyytä asioihin näät selvemmin.
Se tuska helpottaa pikku hiljaa,ajattele pahimpina
hetkinä,että huomenna on parempi päivä.(kokemuksesta puhun)
Kirjoita vaimollesi kirje ja pyydä häntä vastaamaan jos puhuminen ei onnistu.(Kaikki keinot on luvallisia.)Älä usko hänen syyttelyihinsä se on vain hänen oman syyllisyytensä kieltämistä.(Henkistä väkivaltaa)
Jaksamista ja voimaa sinulle.Kunhan tuosta suhteesta pääset irti sinulla on tilaa uuden elämän tulla.Elämäsi laivan keula kohti tuulta ja myrskyä täysin purjein eteenpäin.Rohkeasti uusille vesille ohjaa aluksesi,kyllä sieltä tulee vastaan aurinkosia suvanto paikkoja
,jossa on hyvä kuvatella myrkyssä kastuneita purjeita.
Luin eka kertaa nyt sinun tarinaasi ja täytyy vain ihmetellen todeta että omat kokemukseni avioliitostani ja vaimostani ovat pitkälti samanlaisia. Ehkä hieman lievemmässä muodossaan mutta sama asioiden kehtityskulku on havaittavissa.
Minäkin seurasin (liian) kauan vaimon edesottamuksia olettamuksella että eihän mun vaimo nyt sellaseen lähde, kunhan leikkii vain keski-iän kriisissään. Järki toisaalta sanoi että selvä tapaus, tunne veti kuitekin voiton koska aina olin häntä rakastanut ja kohdellut niin hyvin kuin vain mies voi. Mitään ei puuttunut meiltä, tai sitten juuri se oli syynä hänen seikkailunhakuiseen elämäänsä. Ehkä kaikki oli liian hyvin ja minä liian ymmärtäväinen ja luottavainen, ehkä hänen elämältään puuttui jännitys jota sitten haki pettämällä ja valehtelemalla.
Koko pato laukesi vasta reilu viikko sitten kun sattumalta pystyin yhdistämään erään nimen ja auton erääseen tapahtumaan. Hankin ensin 100% todisteet asiasta, kävin nimittäin jututtamassa minulle ennestään tuntematonta miestä jolta sitten sainkin kaikki vastaukset mitä halusinkin. Häntä en syyttänyt tapahtuneesta (eronnut mies) vaan koko vastuu on aina pettäjällä, tässä siis vaimollani. Allekirjoitin saman tien eropaperin ja kiikutin rosikseen, päätin että nyt katotaan tämän pelin kaikki kortit ja että mihin suuntaan tästä lähdetään.
Aiemmin myös vaimoni käänsi kaikki epäilykseni ja keskustelunavaukseni minun viakseni ja kiisti kaikki jyrkästi loppuun asti. Vasta kun minulla oli esittää vedenpitävä näyttö asiasta, hän myönsi tapahtuneen. Ja sitten alkoikin anteeksipyytely yms. leperrys, kadotetut tunteet ja hellyyskin sieltä sitten pompsahtivat äkkiä taas mukaan kuvioihin. Että silleen...
Tiedän että hänellä on ollut noita hoitoja enemmänkin ja varsin systemaattisesti on hakenut miesseuraa tylsään elämäänsä (jossa kuitenkin kaikki normaalit asiat kunnossa: maksettu ok-talo, lapsi, vaimollakin oma auto, ulkomaan ja kotimaan lomia ym. huomiota säännöllisesti, ja minä "liian" kiltti mies jonka pinnaa voi venyttää loputtomasti...). Miksi siis en ole hävinnyt jo maisemista? No, rakastan häntä kaikesta huolimatta ja haluan että perheemme kestää kasassa. Eron näen vihoviimeisenä keinona kun kaikki muut keinot on jo kokeiltu.
Mutta nyt vihdoin, erona sinun tapaukseesi, minulla ja vaimolla on yhteys ja käännekohta meidän suhteessa. On sovittu että jatketaan ja panostetaan meidän hommaan eri tavalla kuin ennen (siis hänkin alkaa panostaa...). Ja minä taas uskon häntä, mitä muutakaan voin? Sen tein kuitenkin itselle ja hänelle selväksi, että tämän on nyt syytä toimia koska enää en keskustelupöytään ja tähän helvetilliseen ruljanssiin lähde. Joku raja sitä on minullakin, ja ihmisarvo. Ei toista yksinkertaisesti näin voi kohdella.
Mutta sinun tapaukseesi: vaimosi näyttää vielä muutamaa pykälää pahemmalta tyypiltä. Mielestäni tuollaisen naisen ei missään nimessä pitäisi elää parisuhteessa ja vielä hankkia siihen lapsia. Hänellä on tunne-elämässään jotain todella pahasti pielessä. Vietit ohjailee häntä eikä toisinpäin.
Muista vanha viisaus: "Nainen tarvitsee elämässään 4 eläintä: Jaguaarin alleen, Orin sänkyyn, Minkin harteilleen ja Aasin joka maksaa kaiken". Lopeta Aasina olo nyt ainakin, niin minäkin päätin (vihdoin) tehdä.
Yritä säilyttää kuitenkin itsesi miehenä kaiken sirkuksen keskellä. Se nyt on vähintä mitä tässä voi tehdä itselleen. Ansaitset paremman puolison itsellesi ja voit olla varma että sellainen vielä tulee elämääsi.
Ja muista ettet sinä (kuten en minäkään) ole huono ihminen, vaimosi on. Sinä et ole tehnyt mitään väärin, vaimosi on tehnyt väärin. Sinä et ole aviorikkoja, vaimosi on. Mutta tiedän silti että tuollaiset naisen teot sattuu mieheen ja kovaa, sille ei valitettavasti voi mitään.
tiikeri sängyssä ;)
Naisen ongelma on siinä, että se jostain syystä sekoittaa nämä kaikki eläimet sikaan... ;)
Hei kuulkaas nyt miehet! ootteko nyt ihan varmoja,että asiat ovat noin kuin sanotte? Eli kaikki vika on vaimossa , miehessä ei mitään, hän on viaton pulmunen, jolle vain "tapahtuu" pahaa.
Olisin naisena sitä mieltä kuitenkin, että molemmissa on vikoja - yhtä paljon kummassakin. Jos parisuhde on perustaltaan kunnossa , ei kummallakaan kumppanilla ole mitään syytä lähteä "aidan toiselle" puolelle. Siinäpä aihetta pohtia, mikä minussa on vialla kun toinen ei enää jaksa minun kanssani.
Kaikkein hartaimmin toivon, että erotilanteessa kumpikin vanhemmista muistaisi, että isyys ja äitiys säilyy hamaan kuolemaan asti - eikä antaisi riitelyn ulottua lapsiin, joilla jo itsellään on usein syyllisyydentunteita eron suhteen.
Tsemppiä...
Lähes varmasti, ainakaan minun tapauksessani, mitään erityistä syytä ei ole, vaan kyseessä vaimon mielihalu toteuttaa jotain jännää elämässään. No, mikäs sen jännempää kuin alkaa sivusuhteeseen...
Olen kysynyt monesti häneltä tuota mahdollista syytä tekoihinsa että mikä meillä on pielessä, saamatta mitään muuta vastausta kuin että "ei se sun syytä ollu". Vaikka aina paljastumiseensa asti väitti että syy on nimenomaan minun vilkkaassa mielikuvituksessa kun esitin vahvoja epäilyjäni. Mutta kait se pettäjä haluaa pimittää loppuun asti tuollaisen paheensa, tietäen mitä siitä seuraa jos jää kiiinni.
Eli väitän että monesti mitään vakavampaa syytä ei löydykään parisuhteesta, vaan kyse on jännityksen ja hohteen hakemisesta elämäänsä. Ihminen ei vain voi vastustaa kielletyn hedelmän makua, kaiken uhallakin. Jotkut lankeaa tuohon houkutukseen, koska ajattelevat itsekkäästi vain omaa napaansa, toiset eivät lähde siihen vaan ajattelevat asian loppuun asti.
Mutta kyllä kait ihminen voi muuttua, aloittaa alusta oman kullan kanssa ja unohtaa menneet ja ottaa opikseen? Näin ainakin nyt kuvittelen meillä vaimon kanssa olevan. Mutta kuten on sanottu; tulevaisuudesta ei koskaan voi olla varma ja täydellistä parisuhdetta ei olekaan.
Elämäähän tää vaan on, se pitäis vaan pystyä elämään ilman ahdistusta ja aiheuttamatta mielipahaa toiselle ihmiselle. Siinä sitä onkin haastetta meille jokaiselle...
En missään tapauksessa halua puolustella vaimosi ystäviä. He kuitenkin ovat hänen ystäviään ja ilmeisesti saaneet tosiaankin kuulla sinusta paljon pahaa, suhteestanne paljon pahaa, sekä vaimosi ahdistuksesta. Joten, kun vaimoasi ahdistanut asia eli teidän avioliittonne poistuu kuvioista, ja vaimosi on helpottunut, niin on luonnollista että he onnittelevat vaimoasi. Eikä vaimosi ehkä niin helpottunut ole kuin miltä antaa vaikuttaa.
Mutta sitä sinun ei kannata miettiä. Helpotus on kuitenkin se asia, jonka hän haluaa sinulle viestittää, joten se sinun on uskominen. Ehkä voisit miettiä asiaa siten, että eroamalla teet hänet onnelliseksi, siinä sinulla syy olla iloinen hänen puolestaan. Kuulostaa aika väkinäiseltä, mutta jos nyt niinkunhaluat jonkun positiivisen asian tästä löytää - että pääset alkuun. Loppu tulee ajan kanssa.
Useita vastaavia tapauksia nähneenä ei voi kuin todeta selvän tosiasian. Vaimosi ei ole koskaan rakastanut sinua. Eikä varmasti tule koskaan rakastamaan ketään muutakaan. Näitä naisia on kierrossa paljon. Valtavat vaatimukset miehille ja itse voi käyttäytyä miten tahansa. Ei hän niin tyhmä ole etteikö olisi jo virhettään huomannut ja katuisi. Viha on vain niin voimakasta että se kantaa vielä. Tunne on kuitenkin harhaa ja todelliset tunteet tulevat aikanaan.
Mene nyt kiltisti lääkäriin ja neuvottele asiasta. Vaimosi ei ole arvoisesi. Tuskin edes lapsiesi arvoinen. Mieti järjellä jos voit tunteiltasi. Eihän sinulla ole tällaisen puolison kanssa mitään mahdollisuuksia kunnolliseen elämään. Soita vielä sille pettäjän puolisolle ja yritä tapaamista. Yhteiset painajaiset ja niistä keskusteleminen auttavat varmasti.
KK
Kovin ikävähän tapauksenne on, mutta lukemani perusteella ehkä ero loppujen lopuksi kuitenkin paras ratkaisu. Ellei toinen tahdo, osaa tai jaksa jatkaa avioliittoanne, tai todella toimia sen pelastamiseksi … niin jossain vaiheessa parasta tunnustaa tosiasiat. Katsos, toiselle voi ojentaa köyttä ja vahvempana tukea jos hän tarjottuun tilaisuuteen tarttuu, mutta köydellä ei voi työntää… vaikka kuinka toivoisi ja yksin sitä yrittäisi.
Käytäntöön sitten. Olet siis jättänyt ekan vaiheen arohakemuksen jonka molemmat allekirjoittaneet, silloin saatte päätöksen harkinta-ajan alkamisesta parin viikon sisällä. Omaisuuden osalta avio-oikeutta ei ole erohakemuksen jättämisen jälkeen hankittuun omaisuuteen tai otetut velat eivät vaikuta osituksen tasinkoon. Silti osituksen voitte toki tehdä myöhemminkin.
Myöskään lasten huoltajuuteen, tapaamisiin tai elatukseen sopimiseen ei syytä hosuen rynnätä… etenkään jos asutte harkinta-ajan samassa osoitteessa. Mutta pohtia niitä kannattaa, ja ottaa selvää mitä merkitsevät.
Huoltajuus yleensä ns. yhteishuoltajuus, sitä lastenvalvoja suosittaa ja oikeudessa pääsääntöisesti määrätään. Jotta toinen saisi lapsiin yksinhuoltajuuden, tarvitaan hyvinkin painavia syitä … väkivaltaa, päihteitä, jne. toisen vanhemman suunnalta. Joten älä tuosta huoli. Tosin, käytännössä yhteishuoltajuus merkitsee hyvin vähän … vain sitä että molempien vanhempien hyväksyntä vaaditaan lasta koskevissa juridisissa päätöksissä, kuten sukunimi, kirkkokunta, passin saaminen, jne. Yhteishuoltajuudessakin toinen vanhemmista ns. ensisijainen huoltaja (tai lähivanhempi), hänen osoitteessaan lapsi kirjoilla ja hänen tililleen lapsilisät maksetaan. Vastaavasti etävanhempi maksaa lähivanhemmalle osuuttaan yhteisen lapsen elatuksentarpeesta, ns. elareita. Raha siis lapselle, ei exälle … vaikka hän niitä ”hallinoikin”. Näin siis yleensä, elareidenkin osalta on erilaisia sopimuksia mahdollista tehdä.
Huoltajuus siis aivan eriasia kuin tapaamisoikeudet, ne voivat olla laajat (jopa ”joka-toinen-viikko” periaatteella) tai perinteisesti joka toinen vkl. (mikä minusta aivan liian vähän). Minulla kohtuullisen toimiva sopimusmalli … pistä mailia [email protected] jos tahdot pohjaksi neuvotteluihin lastenvalvojalle.
Pohdit kuinka saisit lastesi lähihuoltajuuden … vaikeata se on, muttei mahdotonta. Ellei exäsi siihen suostu, voit vaatia sitä oikeudessa. Silloin ”sossu” tekee olosuhdeselvityksen (joka melko rankka kokemus lapsille) ja antaa oman lausuntonsa … ja yleensä oikeus päättää sen mukaisesti. Sitä kannattaa pohtia, onko tuon käräjöinnin tulos lopulta paras lapsille … vaikka saisitkin lähihuoltajuuden ovat edes säädylliset suhteet lasten toiseen vanhempaan menneet, joka vaikeuttaa arkea yllättävän paljon ja aiheuttaa varmasti tuskaa lapselle tapaamisissa ja muutenkin.
Elareiden määrä sitten … sitä pohdit kuitenkin seuraavaksi. Ohessa ”vakiovastaukseni” siitä … herättänee joitakin ajatuksia.
Omaisuutenne ositus myös hoidettavien asioiden joukossa. Pistinpä siitäkin tarinaa tuohon perään. Tarkennan mielelläni.
************************************
ELARIT
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 450 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)
350 + 350 x 0,95 + 350 x 0,90 = 998 ekee (eli 998/3 = 333 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 450 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).
Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
”nollas” VAIHE – lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
Näin minä asian näkisin oikeudenmukaiseksi. Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen älä missään nimessä suostu (ei lähde lapsen tarpeesta, vaan sinun toimentulostasi).
*************************
Ihan aluksi, ei ositussopimuksen tekemiseen juristia yleensä tarvita ”sopuisassa erossa”... kohtuullisen pohjan saat vaikka minulta ( [email protected] ) ... mutta se kannattaa luettaa juristilla ennen allekirjoitusta. Se ei paljoa maksa, mutta voi mm. veroseuraamusten kautta maksaa sen "satkun pari" takaisin moninkertaisesti.
Ja ellei sopua ala syntymään, niin juristia alkaa tarvitsemaan teistä kumpainenkin. Ja se oikeuden määräämä pesänjakaja sitten "viimeinen" keino, jos laihankin sovun yrittämisestä näyttää muuten syntyvän "kohtuuttomuus" / "laittomuus" toiselle.
Mutta, sovitellen ... ei sanellen ... ja vaikka tekemäsi ehdotuksen pohjalta on minusta hyvä tapa edetä.
Sitten käytännön termistöön.
Perustietoa aiheesta saa täältä: http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html
Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.
hyvä Aviomies, joka turhanpäiten nimität itseäsi Hulluksi Aviomieheksi!
Joskus satumme ihastumaan ja rakastumaankin ihmiseen, joka vain käyttää meitä hyväkseen. Kuulostaa että sinullekin on käynyt niin.
Älä ala syyllistää itseäsi mistään, viestisi perusteella saa vaimostasi tunnekylmän, tunnevammaisen ja manipuloivan kuvan. Narsistisen ja sadistisenkin. Hän tuntuu olevan täysin välinpitämätön sinun suhteesi!
Tuntui ihan fyysisesti pahalta lukea, miten olit useammankin kerran odottanut häntä kotiin kapakasta.Samoin moni muu kuvailemasi asia. Ei näin voi olla.
Onneksi olet alkanut purkamaan - ja osannut alkaa - mahdotonta tilannettasi. Ilahdun, kun näen että sinä saat täällä todella arvokkaita ja hyviä neuvoja! Esim M36:n viesti voi olla sinulle hyväksi avuksi.
Myötätuntoni on kokonaan sinun puolellasi! Toimi rohkeasti tilanteessa. Kuulostaa että olet hienotunteinen ihminen, siitä on varmaan hyötyä eroprosessissa, kunhan et anna liikaa periksi.
En tiedä minkä ikäisiä lapsesi ovat. Sen mukaan kai on heille kerrottava asiasta nyt, ja aikuisina he ymmärtävät enemmän. Tärkeää on muistaa, ettet syytä lasten äitiä lapsille mistään. Lapset ovat äärettömän solidaarisia. - Jos tiedät että äiti panettelee sinua lapsille, pyri oikaisemaan pahimmat valheet.
voimia ja päättäväisyyttä - suuntasi on nyt oikea. Elämä voi tuoda sinunkin elämääsi sisäisesti ehjän, sinua arvostavan ja rakastavan naisen!
tärppä
Yksi linkki: http://www.jotte.info/narsismi/
Erosin n. vuosi sitten. On auttanut tässä työssä se, että olen ottanut vähän selvää persoonallisuushäiriöistä ja semmoisista.
Toivon että selviät ja lapset saavat pitää sinut.
VARSINKIN se että vaimo aloitti todella usein "keskustelut"parisuhteestamme puolilta öin ja aamuyöllä,viis veisasi etä nukuinko loppuyöstä tunnin,kaksi,vai en ollenkaan ja sitten bussiin rattiin "levänneenä miehenä"aamulla..
Muutenkin sanoi mitä hirveyksiä ja loukkauksia,uhkauksia keksi.Etenkin uhkaukset parisuhteen loppumiseen keskittyviä.kun oli asiansa sanonut,oli minun "nukuttava"tai tilanne paheni entisestään.Itse kyllä nukkui tilanteen jälkeen välittömästi.Aina seuraavana päivänä oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Tunteesi ovat varmaankin hyvin sekaisin. Nyt olisi tärkeää että et enään mieti syitä. Koeta suunnata ajatukset pois vaimostasi. Ala kirjoittamaan päiväkirjaa. Älä myöskään yritä keskustella mitään vaimosi kanssa, siitä ei ole apua. Hoida huoltajuusasiat sitten viranomaisten kanssa tai mieluiten asianajan välityksellä. Ei tule töppäyksiä.
Yksi kohta kirjoituksessasi kiinnitti huomiota. Vaimosi kertoo että "kaikki" hänen ystävänsä ovat sitä mieltä .... Totuus lienee kuitenkin niin että nämä ns. ystävät ja työkaverit ovat kauhistelleet asiaa hänen selkänsä takana ja myötätunto on varmasti sinun puolellasi. Onhan tämänkaltaisia naisia lähes jokaisella työpaikalla ja heistä puhutaan. Tieto helposta tapauksesta kiertää ja kohta lähes kaikki kynnelle kykenevät käyvät yrittämässä.
Tämä nyt meni vähän sivuun, mutta valaisee varmaankin kokonaistilannetta. Sinulla ei ole mitään syytä syyllisyyden tuntoihin. Olisitpa tehnyt kuinka tahansa niin näin olisi käynyt. Naiset keksivät selityksiä joka asiaan. Avioliitossa ei kuitenkaan pitäisi pettää vaan ottaa ero ja sitten toimia niin kuin huvittaa. Naurettavaa että kysytään ikään kuin lupa pettämiseen "ystäviltä". Kysy nyt edes yhden hänen ystävänsä nimi joka on onnitellut häntä. Naurettavaa. Voikohan kukaan mies luottaa kerran pettäneeseen naiseen?
Vaimosi olisi aikanaan tarvinnut apua seksiriippuvuuteen. Joillakin paikkakunnilla suomessakin kyseistä riippuvuutta hoidetaan. Monissa maissa tämä on jo arkipäivää ja vastaa alkoholi-, huume- tai peliriivuutta.