Liian hyvä ollakseen

Jos menee liian hyvin, jos joku on juuri sellainen josta on haaveillut...niin sitten luikkii karkuun koska pelkää satuttavansa itsensä.

Elämä tekee kyyniseksi. Mutta ei silti pitäisi pelätä.

juuri sinulle se oikea ihminen ja siksi tunsit,ettei hän voi olla totta. Minä en uskonut, että on olemassa se yksi ainoa juuri minulle tarkoitettu, mutta niin vain kohtasin hänet ja nyt on kaikki vanha, tuttu ja turvallinen sekaisin. En uskonut edes suinpäin ihastumiseen, muuta niin siinä vain kävi.
Usein sitä vaan on niin varovainen juuri sen oikean kohdalla,molemmat aristelee ja pelkää.
Anna ihmisille mahdollisuus, tutustu, kysele, eivät he ole niin erilaisia, eivätkä ehkä täydellisiä, muuten kuin sinun mielestäsi. Saatat katsoa häntä ainostaan ns. vaaleanpunaisten lasien läpi. Silloin on vaarana pudota kovaa ja korkealta, siis oikeasti, hän ei ehkä olekaan niin täydellinen, kuin odotit ja petyt pahasti.Lisäksi asetat paineita hänelle.

Kylläpähän se oikea ihminen sieltä ajan myötä sitten paljastuu.oli kuin täydellinen hyvänsä. Moni kakku päältä kaunis.

Mua on kyllä vältelty sillä tekosyyllä. Tiedä sitä sitten, että voiko se oikeesti olla totta vai onko se vaan sanonta, jonka heittää päästäkseen nopeasti eroon toisesta.

Kuitenki sen on kuullu kolmesti ja joka kerta se suhde on päättyny jonki ajan kuluttua

En ymmärrä kysymystä. Joku voi tuntua kaikkine vikoineen täydelliseltä juuri minulle, mutta kuka olisi itsessään täydellinen?

Jos joku ihminen vaikuttaa mielestäsi täydelliseltä, niin ongelma ei ole hänessä vaan sinussa. Eli projisoit häneen vain omia tunteitasi, halujasi, toiveitasi, pelkojasi ja ennakko-odotuksiasi.

Kyseinen ihminen on jotain aivan muuta kuin sinä kuvitelmissasi luulet hänen olevan.

Se on se ensimmäinen ajatus. Tapasin joskus juuri sellaisen ihmisen, enkä silloin vielä ymmärtänyt, että olis pitäny paeta jos vain ehtii. Muunmuassa tämä ihminen kertoi heti alkuvaiheessa, ettei OSAA valehdella. Se oli ehkä se ensimmäinen valhe.. Loppujen lopuksi se sitten iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, ettei ole olemassa mitään MEITÄ. Kylläkin on olemassa HE. Niin siinä ainakin mulle kävi... ja kun nyt sitten on mielestään joskus kokenut Sen Oikean, siis sellaiset kemiat, joita ei uskonut olevan olemassakaan muualla kuin satukirjoissa, niin eipä sitä sitten enää tyydy mihinkään vähempään, vaikka kuitenkin tietää, ettei sellaista OIKEESTI oo olemassa, vaan että se on teeskentelyä, jos joku vaikuttaa siltä.... eli siitä tuli ainakin mulle sellainen noidankehä, jonka myötä loppui kuin seinään kaikki sellainen normaali sosiaalinen kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Mulle kävi niin, että aikuinen, itsenäinen poikamies hurmasi minut. Hän oli aivan ihana ja huomaavainen jne. Vuoden seurustelun kohdalla nämä ominaisuudet alkoivat hiipua ja lopulta hän myönsi, että tunteet loppui jo aikoja sitten. Mutta kun naiset tykkää, niin hän toimii niin. Näin hänellä on mennyt koko ajan elämässä.

Alussa ihmettelin miten niin ihana mies on voinut säilyä poikamiehenä. Miten hän ei ole koko elämänsä aikana löytänyt oikeaa rakkautta ja salaisesti toivoin, että se olisin minä. Silmänlumetta kaikki, mutta oli se ihanaa aikaa kuitenkin. Rahaa en menettänyt, vain sydämeni särkyi niistä totuuksista, joita lopuksi kuulin.

Nyt en usko enää liian hyvään. Arvet on saatu parannettua, hyvä näin.

Olen kyllä tutustunut sellaisiin ihmisiin joista tuli mieleen, etä tuo on liian hyvä ollakseen totta. Ja siinä kävi niin, että ne ovat aika hyviä näyttelijöitä. Tuovat esiin ainoastaan hyvät puolensa ja huonot piilottavat erittäin hyvin. Mutta kyllä ne jossai vaiheessa paljastuu.

eihän kukaan ole täydellinen. Pinnalta joku voi näyttää täydelliseltä (joka on yhtä kuin liian hyvä?) mutta jokaisella on heikkoutensa ja huonot puolensa.

..EI ole ikinä totta! Esimerkiksi kerran luulin tavanneeni täydellisen miehen, mutt meisseli oli liian pieni! :(