Mieheni tykästyi työpaikallaan naiseen ja alkoi pitämään tämän kanssa tekstari- ja puhelusuhdetta. Ehkä tapaamisiakin, en tiedä, kun välillä myöntää tavanneensa, välillä ei.. Ja sit olivat työmatkallakin kaksi viikkoa yhdessä. Kuulemma tapailivat hotellihuoneessa salaa työkavereilta, mutta mitään ei ollut. Ja kaikki tämä on tässä todella lyhykäisyydessään, kaiken tämän tiedon eteen hän on valehdellut kymmeniä, jopa satoja valheita. Mitään ei ole myöntänyt vapaaehtoisesti, mutta suostunut aina pakon edessä myöntämään valehdelleensa. Ensin valehteli nimenkin, että en vain yhdistäisi tähän työpaikan naiseen. Sitten kun niiden lukemattomien valheiden takaa paljastui, että se on tämä tietty työkaveri ja että hänen miehensä on samassa työpaikassa, alkoi totuuden rippeitä hiljaa tipahdella. Jouduin kiristämään miestäni, että kerron tämän toisen naisen miehelle, jos ei ole minulle rehellinen. Ja sen tuloksena on suostunut kertomaan tarinan pääpiirteissään. Mutta edelleenkään mitään ei ole muka ollut, kuin ystävyyttä.. Todella vaikeaa uskoa, koska mieheni on myöntänyt suojelleensa tätä naista ja työpaikkaansa. Miksi hän puhuisi nytkään totta, kun on niin lukemattomista valheista jäänyt kiinni. Ja syyllistää minua. Tämä on tosi pitkä stoori, enkä sitä tänne jaksa kokonaisuudessaan kirjoittaa. Mitähän tässä ajattelisi.. Elämä ei ole helppoa ei.. Ja jotain päätöksiä pitäisi tehdä. Kai pitäis ajatella vain itseään ja antaa rontin painella matkoihinsa.
Mitä mieltä tästä romanssista...
kysyn vaan
144435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos siis oikeesti ovat vain ystäviä niin miksi tapaamiset salaa toisilta työntekijöiltä hotelihuoneessa??? Eli kyllä tosta paistaa selvästi läpi että tämä nainen on miehesi rakastajatar!!!!!Heitä pihalla tollanen rontti, olet ansainnu paremman. Se joka petää kerran suhteessa petää aina uudestaan!
ootko koskaan tullut ajatelleksi että miehesi voisi olla tosiaan onneton ja yksinäinen kanssasi. monilla on työpaikalla hyvä ystävä, samaa tai eri sukupuolta. kaikkien työpaikat ei hyvällä katso jos ystävyys syvenee muuksi kuin työtoveruudeksi. miehesi on voinut kohdata sen sielunkumppanin jota ei onnistunut naimaan. oletko koskaan sitä tuuminut että miehesi tarvitsee ihmisen jolle puhua. tuo teidän puhuminen näyttää olevan hiukan keskenkasvuisten mustasukkaisten kakaroiden touhua. nyt kun pikkujoulutkin on tulossa. kahlitsetko miehesi kotiin?
ehkä voisin valaista sinulle omaa asiaani:
En tunne itseäni kovinkaan syylliseksi, se on luonto joka tuollaista tekee. Minä ihastuin vuosi sitten erääseen sievään rouvaan, ja heti huomasimme, että tunne on molemminpuolinen. Olemme käyneet tansseissa ja millon missäkin yhdessä kun olemme molemmat sattuneet pääsemään, ja olemme tunteemme tunnustaneet toisillemme. Pitkiä suudelmia ja halauksia on harrastettu, mutta emme ole kertaakaan rakastelleet. Puolisoiltamme olemme onnistuneet pitämään asian salassa, eikä meillä ole tarkoituskaan rikkoa perheitämme. Käy vaan aikalailla raskaaksi tämä tällainen josta tietää että se ei johda mihinkään, mutta minkäs asialle voi. Molempien perhe-elämään se on kyllä iloa ja muuta vireyttä tuottanut. En kyllä muistanut kuinka raskasta on olla rakastunut.
Pystyisikö kukaan neuvomaan mitä tälle asialle pitäisi tehdä, miten tämän saisi loppumaan, entä olenko mielestäsi uskoton?
Tapaamme kuitenkin päivittäin työasioiden takia.
Mielestäni olet aviopuolisollesi uskoton. Olette työtoverisi kanssa rakastuneita. Kuinka käy, kun aikaa kuluu, muuttuuko rakastuminen oikeaksi rakkaudeksi?
Edessä on väistämättä se päivä, jolloin puolisonne saavat tietää rakastumisestanne - mitä sitten teette? Miten puolisonne suhtautuvat pettämiseenne - entä lapsenne, vanhempanne, sukulaiset ja ystävät? Kuinka eronne toteutuu, kuka saa lasten huoltajuuden, tuleeko teistä viikonloppuvanhempia, kuka asuu kodissanne, vai onko se myytävä?
Rakastumisen tunteella on ihana leikkiä, se tuo hetkellisesti virtaa avioliittoihinnekin. Kalliin hinnan siitä virrasta saatte maksaa - päädyittepä eroon tai jatkamaan yhdessä puolisoittenne kanssa. Jos sinussa on miestä, lopetat heti tunteilla ja läheistesi elämällä leikkimisen. Jätät joko aviopuolisosi tai rakastettusi. Parasta olisi, jos itse kerrot suhteestasi vaimollesi ennen kuin joku toinen sen tekee - silloin teillä on vielä teoreettinen mahdollisuus rakentaa yhteinen elämänne uudelleen.
meidän täytyy yrittää jotenkin tämän asian kanssa toimia. Missään tapauksessa emme halua vahingoittaa perheitämme vaikka pieniä lapsia ei olekkaan. On yritettävä yhdessä panna jäitä hattuun.
Ikävä kyllä, olette jo vahingoittaneet perheitänne. Sanoisin kokemuksesta, että myös isot lapset, ne aikuisetkin, haavoittuvat vanhempiensa sekoilusta. Eivät he hylkää, mutta kärsivät. Jos puolisosi rakastaa sinua, hän saattaa hajota pirstaleiksi kuullessaan suhteestasi. Etkä sinäkään pääse helpolla. Palasten kokoamiseen menee vuosia.
Toivon todella, että saat pääsi selväksi ja tiedät mitä tahdot. Rakastuminen hiipuu viimeistän kahden vuoden päästä - jos valitset väärin, jää sinulle tyhjät kädet.
joku jannu..kyllä ukkos muuttuu.Kun koti ja omaisuus alkaa menemään jakoon.Kovaa,mutta näin
pitää toimia.Ei ketään pakoteta,eikä saa pakottaa.mutta näin!
todellakaan ala tässä niitä kertomaan. Sen ainakin sanon, että kaikkeni olen tehnyt, että saataisiin tämä suhde korjattua. Ollut hiljaa, yrittänyt olla iloinen ja unohtaa. Ja kysellyt, tentannut, kun ilman sitä hän ei ole ollut valmis puhumaan mitään koko asiasta. Mutta pakkohan mieheni on pystyä avautumaan tästä asiasta itse. Silloin minä alistun, jos vain unohdan kaiken ja yritän jatkaa elämää. En voi tietää millon se tapahtuu uudestaan. Kun ei ole ensimmäinen kerta tämä. Enkä usko sielunkumppanien olemassaoloon, arki se tulee jokaisella vastaan. Uskotko sinä vielä hammaskeijuihin tai menninkäisiin? Pikkujouluja ei miehelläni ole, onneksi.
niin... ihanko luulet, että puhumalla ne kaikki tämän maailman pettäjät tokenevat? taidat uskoa vielä joulupukkiinkin? katsos, kun kaikki ihmiset eivät tunne syyllisyyttä tekemästään pahasta, vain kiinnijäämisen pelkoa.
miksi oletat, että nainen on kotona ja "kahlitsee" miehensä sinne, kun miehen tulisi ilmeisesti saada vaeltaa vapaasti maailman turuilla? aika aikansa eläneitä mielipiteitä tuollaiset.
Arvelisin, että miehelläsi on suhde tuon naisen kanssa. Tietenkin hän yrittää myöntää niin vähän kuin mahdollista. Luultavasti et tiedä neljäsosaakaan totuudesta.
Minulla oli tuollainen suhde, olin siis tämän "toisen naisen" asemassa, ja tutulta kuulostavat nämä työmatkat, tekstarit, suojelemisyritykset, "ollaan vain ystäviä"-tarinat.
Pikkujouluista ym. en olisi huolissani, sillä tällaiset suhteet etenevät jos ovat edetäkseen joka tapauksessa. Paikkoja ja tilaisuuksia löytyy aina.
En tiedä voitko loppujen lopuksi tehdä tälle paljonkaan yksinäsi. Jos haluatte korjata suhteenne, miehesi pitäisi olla siinä todella mukana. Eikä vain luvata taivaat ja maat ja sitten kuitenkin livistää toisen naisen luokse heti tilaisuuden tullen.
Miten tämä muuten selvisi sinulle? Mistä aloit epäillä, että jotakin on menossa?
Minullakin on työpaikalla miespuolinen työkaveri jonka kanssa ollaan sielunsisko ja veli. Meillä on kummallakin perheet, joten missään tapauksessa emme ala edes pussailemaan. Joskus on halattu, mutta kaikkien nähden ja leikillään. Tykkäämme kovasti toisistamme, mutta emme pilaa mitään tekemällä tyhmyyksiä. Hän käy reilusti meillä rouvansa kanssa kylässä ja me heillä. Sille en voi mitään että pystyn juttelemaan tämän kaverin kanssa helpommin joistakin asioista kuin oman mieheni kanssa. Joskus tuntuu että jos joku sanoisi yksi kaksi kolme ja hep, niin varmaan söisimme toisemme. Pidän kuitenkin järjen päässä. Ihmetyttää vaan nämä ihmisten väliset kemiat, että miten voi löytää "vanhana" niin ihanan ihmisen, missä hän oli silloin kun itse oli nuori.
Tällaista sattuu. Omalta kohdaltani tuo ei ole pysynyt noissa rajoissa. Kivaa on.
helpostihan se käy, että järki lähtee päästä ja tunteet vie.
Itsellä kävi niin että oma elämä on ollut perseellään jo pitkään, suhde teini-iästä lähtien reilusti yli 10 v. Ja tieto siitä, että elän aivan väärän ihmisen kanssa, joka ei halua elämästä mitään samaa kuin minä, mutta eroaminen on niin helvetin vaikeaa, kun ei koskaan ole ollut omillaan ja koko sukukin asuu ympärillä.
Töistä löytyikin mies, jonka kanssa yhteinen sävel löytyi pian. Ihastuin, niin hänkin. Asialle emme tosin tehneet mitään kuukausiin, juttelimmekin tilanteesta ja sovimme että pidetään tunteet kurissa, koska ollaan perheellisiä molemmat.
Tilanne ei kuitenkaan helpottanut, vaan tuli tunne että pian pää sekoaa, jos menetämme toisemme. Niinpä tässä pikkuhiljaa katsellaan mihin asiat vie, mitään romanttisia kuvitelmia ikuisesta rakkaudesta ei ole, mutta kaipuu hänen syliinsä on mieletön. Seksisuhde se ei ole vieläkään, mutta luvatonta kuitenkin.
Ei kai sitä ymmärrä, jos ei elä itse tilanteessa, jossa itsekin elän, ilman hellyyttä ja rakkautta, alistavan puolison kanssa. Erota pitäisi juu, mutta jos asiat olisi aina niin helppoja, ei maailmassa mikään olisi vaikeaa. Tosin sen tiedän, että ero on edessä, kun vain saan voimani kasattua.
Tuomita on niin helppoa toisten tekemiset, kun ei tiedä ihmisten elämästä muuta. Sanotaan että ihmisen pitäisi osata hallita tunteensa ja ajatella järjellä, mutta tyhjässä elämässä tunteiden osuttua kohdalle, on niitä aika vaikea alkaa järjellä vaientamaan.
että suhde niillä on,jos uskot mieheesi,kun on ennenkin valehdellut tällaisissa asioissa niin olet mielestäni naurettava, anteeeeksi, kun sanon suoraan,mutt harmittaa sinun puolestasi ,kun et ota jo niskastasi kiinni ja käske miehesi lähteä lätkimään..OLE ROHKEA JA ALA ELÄMÄÄN! ei kannata tuon miehen perään ruikuttaa..