Ihan oikeasti. Miksi te valitatte siitä, että mies tai nainen asuu jossain muualla. Pakatkaa laukkunne ja muuttakaa yhteen. Oli maa sitten Suomi tai mikä tahansa. Jos kumpaakaan ei kiinnosta muuttaa, ette te tosissanne toisianne rakasta. Ei ns. rakastettu voi olla kakkossijalla! Rakkaus ei katso aikaa, paikkaa, ikää, jne. 'Ei ole mitään muuta, mikä merkitsee.'
kaukosuhde=kakkossija
Nimetön
153608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei voi kyllä sanoa noin kärjistäen. Ihmisillä on työpaikat,opiskelupaikat jne omassa maassaan. Vaatii aikamoista (uhka)rohkeuttakin muuttaa toiseen maahan noin vaan. Raha on yksi suuri kysymys. Ja työpaikan saaminen.
Voi rakastaa, mutta voi olla myös järkevä ja miettiä sellaisia asioita huomista pidemmälle.. Siinä se rakkauskin nopeasti loppuu jos kumppani pakkaa kamat ja tulee sinne, ja sitten ei töitä löydykkään. Rakkauden ylläpitämiseksi tarvitaan järkeä!
Arki tulee kumminkin pian vastaan. Vielä pikemmin se tulee, kun on muitakin ongelmia.
Eikä tarvitse olla edes toinen maa kyseessä.. Eihän sitä voi heti muuttaa toiselle paikkakunnalle jos on tuntenut kumppaninsa esim. vasta muutaman kuukauden.. Mikä kiire?? Jos toisiaan oikeesti rakastaa,niin ehtiihän sitä sit myöhemminkin saman katon alle muuttaa. Se vaatii kuitenkin aika paljon luottamusta toiseen ja käytännönjärjestelyjä ym. Hyvä vaan tutustua ensin rauhassa toiseen.
vaan toimisin. Kauko, jos rakkaus ei kestä vastoinkäymisiä, ei sitä ole sitten tuskin ollutkaan.
Meilläkään ei ole välimatkaa kuin vajaa satakilsaa, mutta molemmilla on vakityöt ja vielä eri vuoroissa, joten vapaatkaan ei ole aina samaan aikaan. Kummallekin työ on tärkeä ja myös kaverit omalla paikkakunnalla. Saa nähdä miten tässä käy. Nyt sujuu kuitenkin vielä hyvin.
Mitenkähän ajattelit tehdä jos olisit minun asemassani. Kumpi meistä jättäisi yliopisto-opintonsa kesken ja muuttaisi tekemään mitä toiselle paikkakunnalle?
' Jos kumpaakaan ei kiinnosta muuttaa, ette te tosissanne toisianne rakasta', näin voi sanoa vain sellainen, joka ei ole kaukorakkautta kokenut. On naiivia ajatella että vain rakkaus merkitsisi. Meillä molemmilla (eri maissa asuvilla) on tällä hetkellä työtilanne sellainen, että kunhan tämä vaihe (1-1.5v kuluttua) on ohi, se mahdollistaa yhteiselon myöhemmin.
Yleensähän kaukosuhde on välivaihe - ja aivan yhtä hyvä suhde kuin joku muukin.
Tällä palstalla puhutaan 100 km:n päässä asumisesta kaukosuhteena, voi hyvät hyssyrät...
Ei tuollainen 100km:n välimatkalla varustettu suhde ole oikein "lähisuhdekaan", jos ei ole mahdollista tavata päivittäin. Eikö kaukosuhteen ajatus ole siinä, että ei voida olla tiiviisti yhdessä, vaan mahdollisesti vain viikonloput tai joka toinen jne.
100 kilsaakin on suhteellista. Jollekin se on päivittäinen työmatka, joku toinen saa säästää kuukauden, että on varaa matkustaa bussilla oman kullan luokse taas seuraavan kerran.
Ei sitä tuosta vaan muuteta toiseen kaupunkiin. On vanhemmat, ystävät, sukulaiset, työt, opiskelut, ja vielä jos toinen asuu jossain hiton pikkupitäjässä, niin ei kyllä houkuttele lähteä. Suhteet kumminkin loppuu aikanaan, ja sitten vituttaa "mitä helvettiä mä täällä teen"
pelkäät että kaikki suhteet loppuvat kuitenkin aikanaan. Jos olisit todellakin rakastunut, et epäilisi hetkeäkään.
keskellä ensimmäinen naulan kantaan osunut sanonta, että jos on todella rakastunut ei suhteen loppumista pelkää todellakaan ja se mikä on kaukosuhde on todellakin suhteellinen juttu!
Olen parisuhteessa miehen kanssa joka asuu toisella paikkakunnalla. Hänellä vakityö, mulla ei, mutta.. mulla ok-talo ja lapset. Ei se muuttaminen niin helppoa ole, vaikka kuinka haluaisi.. mutta toivottavasti ensi kesänä kaikki asiat olisi niin hyvin "järjestyksessä" että muutto onnistuisi. ;-)
"Jos kumpaakaan ei kiinnosta muuttaa, ette te tosissanne toisianne rakasta."
Nuo oli naurettavin ja lapsellisin kommentti mitä olen pitkään aikaan kuullut. Itseasiassa, se ei ole edes naurettava, vaan oikeastaan aika surullinen. Miten joku voi ajatella noin? Jos rakastaa toista niin on pakko heti muuttaa yhteen? Muuten se ei ole oikeaa rakkautta? Varsinkin tuntuu pahalta kun itse elän kaukosuhteessa :(
Meillä molemmilla on tai on ollut opiskelupaikka, armeija tai työpaikka eri paikkakunnilla. Varsinkin kun molemmat opiskelevat juuri siellä missä haluavatkin, 200km päässä toisistaan, niin ei siinä yhteenmuutto käy millään päinsä.
Jompikumpi joutuisi lopettamaan opiskelunsa taikka vaihtamaan opiskelupaikkaa/alaa. En todellakaan haluaisi luopua nykyisestä opiskelupaikastani, tai sanoa tyttöystävälleni että hänen pitäisi lopettaa opiskelunsa nykyisessä koulussaan.
Jos vaatisin tyttöystävääni muuttamaan tänne, niin se olisi sairaalloisen itsekästä. Jos itse muuttaisin hänen luo, jättäisin kaikki kaverit, opiskelut ja asuntoni tänne, niin olisin sairaalloisen typerä ja vailla omaa tahtoa.
Kyllä meidän suhteessa on sitä "aitoa oikeaa" rakkautta, eikä meillä ole mikään hinku muuttaa yhteen. Miksi olisi? EI SE RAKKAUDEN MÄÄRÄ MÄÄRITÄ SITÄ KUINKA PALJON HALUAA MUUTTAA YHTEEN.
Kyse on siitä mikä sopii kenellekkin... olen ihan lähietäisyydeltä nähnyt kaukosuhteita, jossa muutetaan yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen ja eletään vieläkin onnellisena...
ja niitä joissa on alettu suunnittelemaan yhteenmuuttoa ja erottu parin viikon päästä.
Jos joku sanoisi minulle, että jättäisi kaiken että saisi olla vain minun kanssani, niin sanoisin hänelle että hommaa itellesi aivot. Olisihan se hetken aikaa hauska leikkiä romanttista ja olla "ah-niin-rakastuneita"... mutta kyllä se todellisuuskin sieltä sitten loppuen lopuksi iskisi vasten kasvoja. Kyllä elämässä on paljon muutakin kuin rakkautta. Ja yleensä näissä tapauksissa ei ole kyse edes rakkaudesta, vaan ihastuksesta.
"Rakkaus ei katso aikaa, paikkaa, ikää, jne. 'Ei ole mitään muuta, mikä merkitsee.' "
Missäs satumaailmassa sinä elät? Seuraavaksi kai saamme kuulla että "ikä o vaa numeroit!!!111"?
Juuri siksihän yhteen ei muuteta tuosta noin vaan, koska rakastaa. Kukaan ei pakota rakastaan luopumaan opiskelu/työpaikastaan, ystävistään, jopa perheestään ja/tai kotimaastaan.Se vaatii ehkä vuosienkin järjestelyjä.
Toisekseen yhteenmuuttaminen vaatii toisen ihmisen tuntemista. En itse halua ottaa sitä riskiä, että hyvä suhde kaatuu hätiköintiin. Siinä sitten entinen puolisosi/sinä itse olet asunnottomana, työttömänä, yksinäisenä ja kielitaidottomana.
Rakkaus on ihanaa, kunhan muistaa välissä olevan todellisuuden.
Tämä oli hieno kirjoitus, ja sopiva näpäytys aloitusviestin kirjoittajalle.
Luulen kyllä että tuon aloitusviestin kirjoittajalla ei ole mitään käsitystä oikeasta rakkaudesta.