Olen 45-v ja todella ylipainoinen. Nyt vielä isäni kuoli ja reagoin taas omalla tavallani---syön suruuni...Onko täällä ketään aikuista naista,joka voisi tulla kannustajaksi? Miehen kanssa ollaan yritetty yhdessä, mutta kaipaan naisnäkökulmaa laihdutukseen---mielellään samasta ongelmasta kärsivän kanssa! Ylipainoa mulla on reilut 35 kiloa, eli TODELLA PALJON!!!
Jos joku samanhenkinen löytyy, ilmoittelen e-mailin myöhemmin...
Asun pääkaupunkiseudulla...
Toki minullakin naisystäviä on ,mutta kun kaikki ovat siinä 60-kiloisia sutjakoita laihduttajia! Vain puheen vuoksi...
Jos joku samanhenkinen löytyy, ilmoittelen e-mailin myöhemmin...
Asun pääkaupunkiseudulla...
Toki minullakin naisystäviä on ,mutta kun kaikki ovat siinä 60-kiloisia sutjakoita laihduttajia! Vain puheen vuoksi...
Vastaukset 10
Vanhimmat
-varmasti moniakin. Itse olen 168/88, eli ylipainoa kanssa n.25kg
Liikun kyllä aika paljon, päivittäin kävelylenkki 5-10km ja tanssimassakin vähintään kerran viikossa
Mutta pulla ja jäätelö paheitani.
Tajuan että vika on omien korvien välissä, itse ne makeat ja rasvaiset herkut suuhuni tuppaan.
Joku sanoi, että rakkaus auttaa laihtumiseen, mutta kukapa tällaiseen läskiin rakastuisi???
Jos joku keksisi meille jotain tuohon ylensyömisen lopettamiseen?????
Voisin kyllä ruveta mailailemaan kanssasi, jospa pystyisimme kannustamaan toinen toisiamme hirmu vaikeassa urakassamme. Minä syön kanssa kun olen masentunut mutta myös kun olen iloinen.
mä en ite ole nyt kyl vielä iha noin "vanha" kuin sä, mut sattu silmään toi "rakkaus laihduttaa".. mulle itelle kävi niin, tai no nyt on jo toinen kerta... mitat oli ennen 169/71, sit löysin miehen jolla oli mahtava kroppa ja joka urheilee päivittäin jne... ja tajusin ettei mulla ole mitään mahdollisuuksia siihen (mikä nyt tietty ei ole aina totta, älkää vetäkö herneitä nenuun..)..tai ainaki tuntu siltä.. eli se jätkä sai mut laihduttamaan. Lopulta siinä kävi niin etten sit kuitenkaan saanut sitä miestä, mut oon ikuisesti kiitollinen sille et se sai mut tajuamaan urheilun tärkeyden jne...:) nykyään mitat on 169/59, ja oon tosi tyytyväinen!!:) ja nyt on taas uusi mies jonka takia tekisin mitä vaan...:) älkääkä sanoko mua hullux, siis mitään etten ollu ees lihava tms... en ollu ite tyytyväinen itteeni sillon. piste. ainiin..oon 19v. jos joku jäi miettimään...
-sinulle elämääsi. Minäkin olin nuorena alle 60kg vielä kahden lapsen jälkeenkin alle 60kg (tein lapset tosi nuorena) mutta sitten jo n. 22v alkoi painokäyrä pikkuhiljaa kohota ja ylämäkeä se on ollut. Nyt tarvis jostain kyllä saada se tsemppi, että rupeaisi liikkumaan aktiivimmin ja syömään järkevämmin.
Hei! Minä olen laihduttanut lähes 30 kiloa ja vielä olisi muutama kilo tiputettavaa. Kunpa saisin vain uutta tsemppiä päälle. Kesä on mennyt onneksi hyvin, paino pysynyt lähes entisellään.
Onnea matkaan, kyllä se siitä onnistuu!
Niin, mikä on nuori? Onko hän alle 20-vuotias, alle 30-vuotias, alle 40-vuotias, alle 50-vuotias, alle 60-vuotias, alle 70-vuotias, alle 80-vuotias, alle 90-vuotias, alle 100-vuotias...
vai sellainen henkilö, joka on mieleltään nuori.
Itse pidän itseäni nuorena, mutta silti joka vuosi kauhistun, kun alan laskea, kuinka vanha oikein olenkaan. Mitä tulee tuohon painoon on minulla 25-30 kg liikaa kannettavaa... Eli ei täällä pelkkiä laihoja teinejä ole vaikka se välillä kyllä siltä tuntuukin.
on täällä myös niitä lihaviakin teinejä jotka _todellakin_ haluavat laihtua normaaleiksi :)
on täällä myös laihoja nuoria, joilla ei ole paino-ongemia vaan napa keskellä vatsaa (siis vyötärön kohdalla) ja jota on kiva tuijottaa ja ihmetellä "läskejä" siinä!
Onko missään vastaavaa keskustelupaikkaa "aikuisille"(yli 35v) ja lihaville?
Tarkoitan paikkaa, jossa alle 25 painoindeksin omaavat ei anna rakentavia kommentejaan niille joilla on todellinen paino-ongelma!?
Joo, on todella totta, että täällä on äärettömän paljon teinejä, joilla ei oikeasti ole mitään laihdutettavaa ja silti he asiasta valittavat. Muistelen vain itseäni samanikäisenä ja joka kerta kun nämä teinit kirjoittavat tekisi mieli kommentoida, että nauttikaa siitä laihuudestanne kun vielä voitte.
Mutta minua jäi vaivaamaan se kirjoituksessasi, Maamo, että yli 35-vuotiaat ovat aikuisia... Mietin erästäkin ystävääni, jolla on neljä lasta, joista vanhin 8-vuotias ja joka itse on 28 ja joka on kyllä takuulla aikuinen. Ainakin mitä tulee vastuunottamiseen ja murheiden määrään...
Aikuisuutta ei valitettavasti mitata saamallaan vastuulla tai murheilla, noilla teineillä kirjoituksista päätellen niitähän tuntuu riittävän jo muillekkin jaettavaksi.
Viittaus ikään, oli myös viittaus aineen vaihduntaan. Ilemeisestikin huono sellainen.
Iän lisääntyessä aineenvaihdunta "hidastuu luonnostaan" ja ylimääräisten kilojen saaminen pois on huomattavsti työläänpää kuin esim 25 vuotiaana.
25:sena voit painaa koko päivän sinne ja tänne syömättä ja mennä vielä nukkumaankin vesilasin juotuasi, mutta 35:sen elimistö toimii jo toisin.
Päivän sinne tänne säntäilystä tulee nälkä ja heikko olo kun verensokeri laskee päivän mittaan.
En siis tarkoittanut sanalla "aikuinen", aikuisuutta sanan oikealla laajuudellaan.
Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan?!
Nyt ymmärsin, mitä tarkoitit "aikusella", siis henkilöä, jonka aineenvaihdunta on hidastunut. Tosin sen saa kyllä hidastumaan tai ainakin pahasti sekaisin myös jo-jo -laihduttamisella, jota olen itse valitettavasti harjoittanut ja nykyisin laihdun vain jos syön todella vähän (lähinnä olemalla nälkäinen jatkuvasti) ja sitä ei kukaan jaksa.
Se minua juuri surettaa noissa teineissä, että heillä ei ole oikeita paino-ongelmia, vielä, mutta jos he jatkuvasti tuijottavat napaansa he kyllä sellaisia saavat.
Tuo aineenvaihdunta on sellainen asia, että siellä ei pitäisi mennä leikkimään...