Dalmatiankoirat

heips!
erittäin mukavia koiria nämä dalmikset,itellä on reilu yksi vuotias uros dalmis ja todella ihana tapaus,kokemusta ei ole kuin vuosi tästä rodusta mutta kyllä tykkään.

erittäin energisiä,huomiota kaipaavia,pitäs olla koko ajan tekemistä ja syö paljon!

siskolla on myös dalmis narttu ja se on sitten ihan eri tapaus kun tämä meirän oma,paljon omapäisempi ja varmempi kuin meirän isäntä!

suosittelen kyllä jos jaksaa käyrä pitkillä lenkeillä ja keksiä paljon tekemistä koirulille:D
hinta vaihtelee 800-1000e..

Minä en ole kylläkään koskaan omistanut ko. rodun edustajaa, mutta naapurissamme asustaa sellainen, jo 13-vuotias vanharouva.
Nimihän hänellä luonnollisesti on, Essi nimittäin.
Essi on oikein iloinen ja tarmoa täynnä oleva koira vanhus. Koskaan ei ole ollut vihainen vieraille, ottaa aina kaikki iloisesti vastaan. Osaa kaiken maailman temput, ei ole kuulemma ollut edes vaikea koulutettava :). Kilttikin on kuin lammas, kunniamaininnankin antaisin jopa hänelle...
Huono pouli jokaisessa tietenkin on. No, Essi on aika kova haukkumaan. Tai ainakin silloin kun joku on tulossa. Ei siis ns. turhaa haukkumista.
Karvaakin lähtee Essistä jonkin verran. Karvanlähtöaikana siis.
Mutta muuten oikein mukava koiruus!

Ihana 1v6kk tyttö.
Todella kiltti kaikille,tykkää myös kaikista koirista!
Luonteeltaan huomionkipeä,ei hauku ollenkaan paisti ovikelloon,oikeen sohvanvaltaaja!

Karvaa lähtee ympärivuoden ja imurilla onkin ollut käyttöä.
Helppo kouluttaa,nopea oppimaan..tarvitsee todella paljon liikuntaa.'
Rakastaa ylikaiken metsässä juoksemista tai koirapuistossa olemista!
Kaikki ruokainen,joskus nirsoilee,mutta menee ohi nopeasti!
Pennusta asti syötettu mm eläinkaupan nutron large puppya,koska dalluilla voi esiintyä iho-oireita,vilja tuotteista,joten kannattaa ottaa huomioon sekin,mutta niin paljon on erivaihtoehtoja että jokaiselle löytyy jotain!!

Onnea koiran hankintaan,oli se sitten dallu tai joku muu,mutta tästä rodusta saat ainakin itsellesi vilkkaan,aktiivisen ja hellittävän kaverin ja hyvän ystävän!!!
P.S. kannattaa soitella eri kasvattajille ja kysellä koiran hintoja ja muuta tietoa!!

Meillä on 11-vuotias dalmisuros. Ollut ihan mahtava koira, myös tuttaviemme ja sukulaistemme mielestä.
"Möhkäle" (koiramme rakas lempinimi)on ollut oppivainen ja ennen kaikkea valtavan kiltti. Totta kai pari yhteenottoa on tullut kaikkina näinä vuosina toisten uroskoirien kanssa, mutta ikinä ei mitään ongelmia ihmisten kanssa. Tietojeni mukaan tällaista lupsakkuutta esiintyy erityisesti dalmiksilla, joilla on amerikkalaista sukuhaaraa sukupuussaan. Tiedä häntä. Ainakin amerikkalaiset ovat hiukan rotevampia ja rotevuus on nykyään suotavaakin. Ei tarvitse olla samoissa mitoissa kui Disneyn Pongon ja Perditan :)
Dalmiksien harmeja voivat olla allergiat (ihottumat), virtsatieinfektiot ja omistajan kannalta se karvan lähtö. Karvat ovat ohuita, jäykkiä, kuin neuloja, ja neuloutuvat vaatteisiin ja tekstiileihin ikuisiksi ajoiksi, ellei viitsi pinsetillä nyppiä.
Dalmiksen ruokahalu on myös tunnettu juttu :)

Ihan mahtavia koiria ovat, mutta jos sellaisen hankit muista alusta pitäen sosiaalistaa se niin, että tulee toimeen muiden koirien kanssa. Myös järjestelmällinen tottelevaisuuskoulutus olisi hyväksi.

Itsellä ei dalmista ole, mutta niin moneen epäsosiaaliseen ja omistajaansa dominoivaan tapaukseen olen oman koiran kanssa törmännyt, että minun silmissäni rotu vaikuttaa ongelmaiselta. Vika on kuitenkin omistajissa, jotka eivät ole aivan koiranomistajiksi valmiita - uskoisin?

Tervehdys!
Meillä on itsellä 8-vuotias dalmatialais narttu. Eli kokemusta dalmatiankoirista riittää kyllä muille jakaa :D

Meidän Akustiina on tosi sympaattinen ja luotettava, erittäin kiltti ja tottelevainen.
Tietenkin tuommoinen keskikokoinen koira kyllä tartteekin hyvän koulutuksen, ei siinä mitään.

Yleisesti katsottunahan dalmatialaiset ovat touhukkaita ja lempeitä seurakoiria.

Pentuna meidän Akustiina oli vähän omapäinen. Meillä on maalla mökki, ja siellä sai kasvimaa kyytiä.
Kun oltiin poissa kotoa, se poloinen järsi matot ja omat ruokakuppinsa ja lasten lelut hajalle ikävissään. Nykyisin Akustiina on yksinäänkin kotosalla tekemättä tihutöitä.

Ulkoiluttaminen oli aluksi vaikeaa. Tuntui ettei koira lopeta vetämistä ollenkaan. Yhteinen sävel kuitenkin löytyi kun jatkettiin sinnikkäästi opettamalla komentoja; "paikka" ja "vierellä".
Tuntuu hassulta että nyt Akustiina juoksee pyöränkin vierellä ilman mitään ongelmaa.
(Dalmatiankoira on muuten kova juoksemaan, Akustiina juoksee aina innoissaan kahdeksikon muotoista rataa).

Toivottavasti kertomastani oli jotakin hyötyä sinulle. Ja jos tahdot lisää tietoa rodusta tai kasvattajista, niin suosittelen suomen dalmatiankoirayhdistyksen sivuja: www.findal.net
Lykkyä tykö!

Täältä löytyy uros dalmiksen omistaja. No, voin sanoa että jos olet katsonut 101 dalmatialaista-elokuvan, saa täysin väärin kuvan dalmiksesta. Dalmis ei ole laisinkaan niin leppoisa ja rauhallinen. Urokset voivat olla erittäin omapäisiä ja etenkin toiset urokset voivat aiheuttaa rähinöintiä. Nartut ovat urosta lempeämpiä ja pehmeämpiä. Otetaan sillä että jokainen on kuitenkin oma yksilönsä. Yleisesti ottaen dalmikset ovat kuitenkin avoimia ja ystävällisiä, sekä ERITTÄIN huomionkipeitä. Sen huomaa kun omistaa dalmatialaisen!. Hinnat ovat kasvattajan päätettävänä, mutta värivirheellisen saa varmasti halvemmalla.
Omani maksoi 900, sillä hän on ruskeatäpläinen. Joka siis on värivirhe.
Dalmis ei tyydy pelkkiin hihnalenkkeihin, se vaatii pitkiä juoksulenkkejä taikka sitten pyörälenkkejä. Kouluttaminenkin voi joskus olla hiukan hankalaa, mutta kun löytää oikean motivoinnin esim. lelun tai namin, saa senkin onnistumaan.
Seuraa dalmis tarvitsee hirveän paljon, eikä sitä kannata jättää kauaksi aikaa yksin...muuten voi tulla paha tuho! Dalmis seuraa sinua joka paikkaan, ei anna sinun lukea lehteäkään yksin, nytkin kaveri istuu tossa vieressä ja antaa tassua. :)

Toivottavasti oli apua. :)

Joo no mulla on ihan vähän kokemusta. Varmaan on parasta hyvin opettaa pentuja esim. olla vetämättä. hyvin sporttinen rotu sanottaisiinko eli kaipaa jonkin verran aktiviteetteja tietty hyvänmittaset lenkit. Rotu on toiminut hevoskoirana ja joitain yksilöitä on noussut hienosti ainakin sm tasolle agilityssä. Eräs uros oli hyvin lapsiystävällinen, mutta ei tullut niin hyvin toisten urosten kanssa toimeen. toki se saattoi johtua ettei koira osannut sosiaalisia tapoja enää muiden kanssa jos ei niitä usein tavannut. Eräs narttu taas oli helppo oppinen koira eli se opetettiin olemaan vetämättä ja hyvinhän se käveli vierellä ilman hihnaa. Hinnoista en sen paremmin osaa sanoa mutta narttu oli erittäin hyviltä vanhemmilta ja hintakin oli sitä luokkaa eli silloisten markkojen mukaan n. 1200 e. Itsekkin olen harkinnut ostavani harrastuskoiraksi jonain päivänä =)

Meidän naapurissa asuu Dalmatiankoira Kassu. Se on uros ja tosi kiltti. Se asuu omakotitalossa ja niillä on iso piha aidoilla varustettuna. Yleensä kun kassu on pihalla, menen yksin tai mun kaverin kanssa pyytämään,
että voisinko/voitaisko minä/me olla kassun kanssa pihalla. Se ei pure, tosin haukkuu yleensä aidan ulkopuolella oleville. Kassu tykkää siitä kun sen kanssa ollaan vetokilpailua ja hippaa. Se on hirmuisen kiltti ja leikkisä koira. Mukava ja luotettava. Lenkillä vetää yleensä mielen mukaan. Ei ole sitten minun koira, vaan naapureiden.

Meillä on Dalmatian koira 13v ja on pelastanut ihmishengen kun eräs mies oli saanut sokeritauti kohtauksen ja tuupertunut lumen alle.
Koiran talvipakkasella ja meidän tyttäremme polkupyörän, kun varkaat meinasivat viedä pyörän. Ketään ei ole päästänyt vieraita sisään kun emme ole olleet kotona. Kerran jätimme 4 vrk hoitoon kun kävimme ulkomailla ja sanoin koiralle että lä sitten päästä ketään ylimääräisiä sisälle ja perheen äiti oli tullut yöllä Venäjän lomalta, mutta oli kestänyt 3 tuntia ennenkuin koiramme oli uskonut että nainen kuuluu perheeseen.

Kävin hautajaissa ja yövyin paikkakunnalla veljeni asunnossa, sanoin kuitenkin taas lähtiessäni koiralle, että älä päästä ketään sisälle kun olen poissa.

Veljeni meni tai tarekemmin yritti mennä kotiinsa hakemaan pyyhkeet sillävälin kun minä käyn kioskilla hakemassa sauna juomat. Veljeni odotteli oven ulkopuolella ettei uskalla mennä sisään että se on aivan hullu se koira.

Kun minä aukaisin oven iloinen vastaanotto ja hännänheilutus odotti. Talutus hihnassa vetää aina mutta jos ottaa hihnan pois niin kävelee sivulla.

Omille pennuilleen ei olisi antanut muuta ruokaa kuin maitoa.

Yritin pari kertaa juoksuttaa springerissä pyörän sivulla mutta ne reissut olivat viedä hengen, aina mentiin metsään milloin linnun perässä milloin jonkun pois heittämään purukumiin tai ranskanperunan takia.

Minulla on ollut monenlaisia ja rotuisia koiria mutta en haluaisi enään koskaan muuta rotua kuin Dalmatian koiran se on älykäs ja omituinen ja vaatii isännältään kuin mikään muu tuntemani koira.

Nyt me tehtiin yli 5000km pitkä automatka suomesta Espanjan Cadizin kautta Alicanteen jossa olemme nyt. Kumpikin meistä on laihtunut 10 kg matkan aikana ja vaikka koira ei enää näe eikä kuule mitään niin hihnassa vetää, vimmatusti ja täällä on vilkas liikenne.

Ensimmäistä kertaa se on hyväksynyt muita koiria lähelleen, mutta niiden täytyi olla Espanjalaisia kulkukoiria, huoltoasemalla Sierra Madren vuoristossa.

Meiltäkin löytyy urosdallu... pian 5 vuotias, mutta virtaa löytyy yhtä paljon kuin pentuna ja leikkimistä ei lopeta varmasti ikinä.
Älyttömän viisas, kuten edellä jo mainittiin, niin oppinut todella helposti niin hyvän, kuin pahankin.

Älyttömän hellyydenkipeä ja aamuisin makaa selällään äidin sylissä kun äiti rapsuttaa mahasta (hox. koira on vieläpä normaalikokoista dalmatialaista korkeampi ja rotevampi)

Älyttömän vilkas ja jos jää lenkit lyhyemmiksi niin kyllä huomaa, kun juoksee taloa ympäri ja yksin ollessaan saattaa riehua.

Jos koulutuksessa pienikin asia jää vähemmälle koulutukselle niin voi olla että sen asian kanssa on vaikeaa myöhemminkin. Meillä opetettiin pentuna kyllä kynsien leikkuulle, mutta joskus vahingossa tuli leikattua liikaa, niin oli kyllä seuraavat pari vuotta vaikeaa saada luottausta takaisin kynsien leikkuussa. Nykyään antaa taas leikata kynnet oikein mallikaasti.


Meidän poika ilmentää tunteensa kyllä mahtavasti ja aina kun kotiin tulee niin toinen on ovella vastassa leveän hymyn kanssa. :) Eli sanotaanko ettei mikään kovin helppo, mutta palkitseva otus. ;>