Olen ihastunut pari vuotta vanhempaan naiseen...
Ollaan tunnettu kaksi kuukautta ja kuukausi seurusteltu. Aikaa ollaan vietetty yhdessä paljon. Ollaan puhuttu yhdessä paljon asioita ja tulevaisuudesta esim. ensi kesästä jne...
Välitän hänestä todella paljon. Enemmän kuin kenestäkään muusta aikaisemmin tapaamistani ihmisistä. Hänen kanssaan kaikki on jotenkin vain erilaista. Parempaa.
Olen kertonut tunteistani häntä kohtaan, mutta jotenkin tuntuu että hän ei tunne yhtä voimakkaasti minua kohtaan (ainakaan vielä). Se minua vaivaakin... jotenkin tuntuu että on kokoajan huoli huomisesta. En ymmärrä mistä se johtuu, mutta niin vain on...
Yksi huolen syy voisi olla että hänellä oli 6kk kestänyt seurustelusuhde ja se päättyi viikko ennen kuin tavattiin ensimmäisen kerran. Häneltä olen kysynyt että onko tämä meidän suhde vain sellainen korvike-suhde, johon hän on vastannut että ei usko.
Mitä tehdä... Tuntuu että ihastun häneen päivä päivältä enemmän mutta silti on sellainen "pieni pelko" huomisesta...
Tilanne ja tunteet ovat sekavia...
Onko muilla vastaavia kokemuksia...
Kiitos.
Ollaan tunnettu kaksi kuukautta ja kuukausi seurusteltu. Aikaa ollaan vietetty yhdessä paljon. Ollaan puhuttu yhdessä paljon asioita ja tulevaisuudesta esim. ensi kesästä jne...
Välitän hänestä todella paljon. Enemmän kuin kenestäkään muusta aikaisemmin tapaamistani ihmisistä. Hänen kanssaan kaikki on jotenkin vain erilaista. Parempaa.
Olen kertonut tunteistani häntä kohtaan, mutta jotenkin tuntuu että hän ei tunne yhtä voimakkaasti minua kohtaan (ainakaan vielä). Se minua vaivaakin... jotenkin tuntuu että on kokoajan huoli huomisesta. En ymmärrä mistä se johtuu, mutta niin vain on...
Yksi huolen syy voisi olla että hänellä oli 6kk kestänyt seurustelusuhde ja se päättyi viikko ennen kuin tavattiin ensimmäisen kerran. Häneltä olen kysynyt että onko tämä meidän suhde vain sellainen korvike-suhde, johon hän on vastannut että ei usko.
Mitä tehdä... Tuntuu että ihastun häneen päivä päivältä enemmän mutta silti on sellainen "pieni pelko" huomisesta...
Tilanne ja tunteet ovat sekavia...
Onko muilla vastaavia kokemuksia...
Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuuntele itseäsi. Itse olen ollut vuosia odottavalla kannalla saamatta "kunnon kontaktia toiseen". Väsyin siihen ja repäsin itseni irti siitä. Toisaalta ihminen joka on noinkin äskettäin eronnut, ei ehkä itsekään tunnista tunteitaan.Pääasia on, ettet itse kärsi. Sinun on valinta, jaksatko odottaa...
Mitä tarkoitat "kunnon kontaktia"?
Hän on sanonut minulle että ei halua menettää minua ja on puhunut jopa vanhemmille esittelystä ensi keväänä... eli hänellä on jotain tulevaisuuden suunnitelmia minun kanssa ilmeisesti...
Mutta jotenkin tuntuu vaan niin jännältä...
Saatan itse olla se vainoharhainen jolla on enemmän ongelmia hänen edellisen suhteen päättymisen kanssa ja lähinnä pelko hänen tunteistaan minua kohtaan. Koska kyllä kai se kertoo jotain että hänkin on tehnyt aloitteita tapaamisille ja kertonut että olen hänelle tärkeä...
Hän on kuitenkin kertonut edellisen suhteensa olleen jo pari kuukautta ennen kuin tapasimme selvä mutta virallisesti se kuitenkin päättyi vasta tuolloin.
Vittu kun ei tiedä mitä tekisi...
Kuitenkaan en myöskään itse haluaisi häntä menettää...
henkeä. Nauti tästä hetkestä, huomisesta et voi mitenkään tietää etukäteen. Eikö kannata mieluummin nauttia nyt kun voit, ja surra ja murehtia sitten myöhemmin, jos aihetta on?