Yhtään tyytyväistä naista?

Olen eronnut 2 vuotta sitten pitkästä suhteesta, mies löysi toisen varmaankin paremman naisen.Itse olen "testaillut" monenlaista kaksilahkeista mm. netin avulla.Oli mukavia kokemuksia sekä myös pettymyksiä. Mutta en lannistunut.

Nyt olen onnellinen ja se on tosi. Olen löytänyt noin vuosi sitten omiin kemioihini sopivan minut tällaisena hyväksyvän miehen rinnalleni. Hänessä ei ole mitään mikä minusta tuntuisi vastenmieliseltä tai ikävältä.Kaikki sujuu; keskustelut, seksi, harrastukset, yhdessäolo.Rakastamme toisiamme ja nautimme toisistamme. No nyt joku heittää kohta kommentin, että alkuhuumaa se vain on. Mutta miksi pitää ajatella aina niin, miksei voi ajatella positiivisesti ja voihan huumaa pitää yllä koko elämän ajan, jos hiukan panostaa suhteeseen.

Yleensäkin olen kanssasi samaa mieltä, miksi kukaan ei ole nykyään tyytyväinen suhteessaan. Jokainenhan on itse valinnut kumppaninsa ja elämänsä yhdessä luonut kumppanin kanssa. Mitä siitä turhaan marisemaan jälkikäteen että mikään ei suju.

Katsokaa ihmiset välillä peiliin ja miettikää onko vika aina toisessa, voi olla myös itsessä. Yleensä suhteessa toimii kaksi aikuista ihmistä joiden pitäisi tietää mitä haluavat elämältä.Molemmilla on oma panostuksensa onnistuneeseen suhteeseen. Kerran täällä elämme, ei tuhlata aikaa nipottamiseen ja marisemiseen, ehkä se elämäkin silloin näyttää meille enemmän valoisia puoliansa.

parisuhteeseeni ja elämääni.

tyytyväinen kaikkiin suhteen osalueisiin..

Olen tyytyväinen, mikä ettei.
Sitäpaitsi ei tuo tyytymättömyys yksin naisten pahe ole. Näistä kirjoituksista saa sellaisen yleiskuvan, että naiset ovat tyytymättömiä johonkin tiettyyn mieheen ja miehet koko naissukukuntaan, erityisesti suomalaisiin.