Kenellä on kokemuksia yhteishuoltajuudesta. Onko toiminut vai ei? Jos ei niin missä on ollut ongelmia?
Yhteishuoltajuus
tuleva yh-äiti
71492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei toimi meillä. Äiti sanelee ehtoja sopimuksen ulkopuolelta. Kiristää minua, miestä. Lasten tapaamisen ehtona on etten tapaile muita naisia. Jos joskus olen sellasita tehnyt, entinen vaimo on ripittänyt lapsille isän moraalista. Lapset ovat hämillään. Käytiin lastenvalvojalla yhdessä. Siellä selvisi että entinen vaimoni kertonut valvojalle valheellisia ja liioiteltuja tarinoita mm. kuinka harrastan seksiä lasteni nähden. Valvoja ei uskonut, kun kerroiin että lapseni ovat tavanneet erään tuttavanaiseni yleisellä paikalla kahvilassa ja vain kerran. Hänelle oli kerrottu jotain aivan muuta ja yritti saada minut tunnustamaan reilusti miten asia on. Sellainen tekee sanattomaksi ja hämmästyneeksi. En toiste usko lastenvalvojan motiiveihin. Lapset se ei voi olla. En tiedä onko kukaan viranomainen puhunut lasteni kanssa siitä minkälaista meidän tapaamisemme ovat.
Ehdotankin jokaiselle, joka ei erovaiheessa koe että erosta tulisi sopuisa: hankkikaa oikeuden päätös johon sisällytetään yksityiskohtainen selvitys siitä minkälaista yksityiselämää kumpainenkin vanhempi saa viettää loppuelämänsä. Sukkien ja alushousujen väri mukaan lukien.
ettei toimi tuo homma teillä. Toisaalta sillä ei ole merkitystä sinun ja entisen puolisosi tapauksessa, onko teillä yhteishuoltajuus tai ex-vaimollasi yksinhuoltajuus. Huoltajuuspäätöksestä riippumatta sinulla olisi aivan samanlainen tapaamisoikeus kuin nytkin ja aivan samanlainen elatusvelvollisuus, nehän sovitaan erikseen. Mistä eronne johtui? Onko ex-vaimosi jätetty (petetty?) osapuoli? Jostain syystä hän nyt kuitenkin on niin katkera sinulle (tai elämälle?) jostakin, ettei pysty toimimaan järkevästi ja lasten etua ajatellen.
Säälittäviä noin häiriintyneet ihmiset, etteivät oman katkeruutensa keskellä pysty ajattelemaan lastensa parasta, vaan käyttävät lapsiansa omien riitojensa tai ongelmiensa selvittämisen välikappaleena. Tutulta kuulostaa myös lastenvalvojan käytös, taitaa olla ennemmin sääntö kuin poikkeus, että äitiä kuunnellaan ja uskotaan enemmän. Lastenvalvojan pitäisi todellakin pystyä suhtautumaan selviteltävään tapaukseen täysin objektiiviseti ja ajaa vain ja ainoastaan lasten etua, ei kummankaan vanhemman. Voit tehdä kantelun tai valituksen lastenvalvojan toiminnasta, kysy asiasta paikkakuntasi sosiaaliviraston ihmisiltä tai suoraan hallinto-oikeudesta.
Parempia aikoja sinulle ja mukavaa pikkujouluaikaa! Pidä lippu korkealla ja yritä kaikesta huolimatta jaksaa olla yhtä hyvä isä kuin ennenkin. =)
Entisen vaimon katkeruuden alkua en osaa arvioida. Se alkoi jo avioliiton aikana. Se alkoi ilmoittaa minulle asiat tiuskimalla, tai sitten muuten vain tympeään sävyyn. Koskaan en hänen mielestään tehnyt tarpeeksi mitään. Jos tein jotain oma-aloitteisesti niin minun olisikin pitänyt tehdä ennemmin jotain muuta. Yritin kysyä että mikä on vialla mutta en saanut muuta vastausta kuin että minä teen aina kaikki väärin. Hän ei osannut sanoa mikä olisi oikeinkaan. Hänen mielestään en hoitanut kotia. Siivosin, hoidin tiskit, tein ruuan, pidin pihan kunnossa ja kävin työssä joka vei paljon vapaa-aikaani mutta toisaalta se oli taloudellisesti kannattavaa. Vaimoni halusi lapsia ja halusi hoitaa ne kotona joten hänen tulonsa olivat pienet. Raha hänelle kyllä kelpasi. Lasten harrastukset hoidettiin yhdessä.
Vähitellen tuollainen rikkoi välimme niin etten enää halunnut olla kotona silloin kun vaimo oli siellä. Ei, en pettänyt. Kerran aloin puhua suhteemme huonosta kunnosta ja vaimo tiuskaisi että erotaan sitten jos et ole tyytyväinen. Yritin selittää että olisiko järkevämpää yrittää muuttaa kodin ilmapiiriä. Vaimo lupasi, mutta mikään ei muuttunut. Vatsani alkoi oireilla pahaan oloon, en jaksanut enää harrastaa mitään, ja työkin siinä kärsi. Ajatus erosta alkoi kypsyä vaikka lapset siinä huolestutti. Ne oli fiksuja lapsia ja ymmärsivät kun puhuttiin sitten niille. Ei ne eroa halunneet mutta sanoivat suoraan ettei kestä sitä meidän välistä riitaa. Muutin omilleni, ero astui voimaan. Kun olin päässyt elämässä tasapainoon sillä tavalla että lasten kanssa välit olivat hyvät ja yhteishuoltajuus oli toimivinaan, tapasin myös sen yhden naisen jonka kanssa tapailtiin aika paljonkin. Sovittiin että kerron lapsille hänestä ja tiedustelen miten suhtautuvat. Lapset vähän miettivät ja ehdottivat että eikö voisi tavata. Sitten tavattiin kaupungilla kahvilassa ja loput tiedätkin.
Vaimoani voi auttaa vain hän itse ymmärtämällä että jokun on vialla, hänen käytös ei ole normaalia. Apua ei halua, syyttelee vain jos joku yrittää auttaa. Sitä on yrittäneet hänen siskonsa ja minun vanhempani. Mutta hän vain syyttää minua. Vanhemmillani tuli mitta täyteen niistä lastenvalvoja jutuista. Kyllä he entisen vaimoni kanssa lasten takia tapaavat, mutta eivät enää pidä hänestä ja ovat huolissaan lapsista. Kuten minäkin, ja paljon. Uskon kuitenkin että asiat jotenkin selviävät ja lapsemme ovat yllättävän fiksuja. Ihan hämmästyttää onko nykypolvi kehittyneempää kuin ennen. Toivon heille kuitenkin hyvän lapsuuden, se on vain kerran.
Suurinosa huoltajuuksista on yhteishuoltajuuksia, ja yleensä toivivat oikein hyvin. Ja ellei, voi sen muuttaa. Mutta, melko painavat syyt (väkivalta, alkoholimi, päihteet, tms. ns. "hyviä syitä") oltava sille, että toisen vanhemman vastustuksesta huolimatta määrätään yksinhuoltajuus lähivanhemmalle. Tietenkin myös yhteishuoltajuudessa toisen vanhemman oltava ns. ensisijainenhuoltaja (joka saa mm. yh-lisää lapsilisän osana) kenen luona lapsi kirjoilla ... tämä henkilö yleensä äiti, enkä osaa nähdä siinä mitään ongelmaa (kuin ei siinäkään miksi ei voisi olla isäkin).
Mutta ethän sekoita huoltajuutta, tapaamisia, ja elareita keskenään ... kaikki kolme omat sovittavat asiansa. Yhteishuoltajuushan käytännön elämään vaikuttaa hyvin vähän, lähinna tilanteisiin missä molempien vanhempien suostumusta tarvitaan lasta koskevissa juridissa päätöksissä ... kuten sukunimen vaihto, kirkkokunnan valitseminen, passin hakeminen, jne.
Tapaamiset sitten oma lukunsa, missä usein tunnutaan sekoittettavan yhteishuoltajuus ja laajat tapaamiset (jopa 50/50 periaate). Niiden toimiminen paljon kiinni vanhemmista, meillä hyvinkin laajat tapaamiset toimivat ja paras ratkaisu lapselle (kaksi kotia) ... toisille eivät. Onnistumisen edellytyksenä että vanhemmat prosessoineet eronsa, ja ymmärtävät roolinsa vanhempina jotka joskus ovat olleet puolisoita toisilleen (ja nyt elävät omia elämiään).
ois kiva jakaa kokemuksia sun kaa alkeperäinen sillä olen samassa tilanteessa kanssasi,tuleva yh.............äiti siis minäkin....
Laita vaikka sähköpostiosoitetta niin vaihdetaan vaan kokemuksia, kun tällä hetkellä ei edes kukaan tiedä tulevasta erosta, niin ei voi kenenkään kanssa jutskata.
[email protected]