En ymmärrä sitten yhtään, en naisista ole kiinnostunut, mutta kai se on suuntaumusta kohta muutettava.. Vaikka perheen haluaisin joskus perustaa niin kauhukuva pyörii mielessä, että 5-kymppisenä asun yksin jossain yksiössä kissan kanssa ja käyn jossain lähikuppilassa oleilemassa..
Olen kyllä ehkä hieman nirso miesten suhteen, mutta tahtoisin sellaisen suhteen missä molemmilla olisi hyvä olla ja molemmilla olisi tunteet samalla tasolla.
Nyt taas erään miehen kanssa tullut kismaa, kun ei asiat meinaa mennä mitenkään yksiin. Olen kuitenkin suhteita käynyt lävitse, en vaan haluaisi mitään elämää vaikeampaa, kun siltä aina näiden miesten kanssa tuntuu..
Onko kellään samanlaisia ajatuksia?
Olen kyllä ehkä hieman nirso miesten suhteen, mutta tahtoisin sellaisen suhteen missä molemmilla olisi hyvä olla ja molemmilla olisi tunteet samalla tasolla.
Nyt taas erään miehen kanssa tullut kismaa, kun ei asiat meinaa mennä mitenkään yksiin. Olen kuitenkin suhteita käynyt lävitse, en vaan haluaisi mitään elämää vaikeampaa, kun siltä aina näiden miesten kanssa tuntuu..
Onko kellään samanlaisia ajatuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
kauhua,tuo että kissan kanssa yksiössä.On ihan eri käsitykset vaikka vuosikymmeniä olin aviossa ja isossa talossa.Kissa puuttuu mutta voin sanoa muuten elämä hymyilee!
Niin. Kannattaako sitä sitten niitä miehiä kadehtia jos ei kerta niitten kanssa tule toimeen. Toiset päärjää hyvin yksinään ja toiset ei. Silloin kun on parisuhteessa niin JOUTUU tekeemään niitä kuuluisia perseestäkin olevia kompromisseja. Jos sitten sukset menee ristiin niin se on erottava, eikai se sen kummempaa. Ei tästä elämästä helpolla pääse ei, jos saa oman rauhan niin samalla saa yksinäisyyden ja jos saa parisuhteen niin sitten saa kompromissin. Että sitä rataa!
Mistä sitä kismaa on nyt sitten tullut? Sä vaadit taas kerran liikaa vai?
taida vaatia, ja mikä sitten on liikaa, se että ottaa toisenkin huomioon? Tai että antaisi toisen mennä omiakin menojaan? Eniten ärsyttää sellanen ettei toinen edes tahdo ymmärtää.. Niinku tos ed. jo vastattiin ni ehkä se on tyydyttävä siihen et elämä vaan menee niinku menee...